V
vierailija
Vieras
Meidän sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut 5 vuotias jää omassa päiväkotiryhmässään ulkopuoliseksi. Olen itse nähnyt tilanteita, joissa toiset töksäyttelevät hänelle "älä tule siihen", "en leiki sinun kanssa" ym. Mitään kovin ilkeää ei kukaan ole sanonut, mutta koen että ryhmässä on jotenkin "ok" olla leikkimättä hänen kanssaan. Ryhmän opettaja ei oikein pidä lapsestani eikä minusta, ja koen että se voi olla tässä taustalla. Ryhmään on tullut äskettäin uusi tyttö ja hän on jo oppinut tuon tavan jättää lapseni ulkopuolelle (näin tänä aamuna tilanteen, jossa tämä uusi tyttö töksäytti lapselleni, että älä tule siihen). Ulkona lapsi leikkii usein muiden ryhmien lasten kanssa ja pääsee helposti leikkiin mukaan. Vaikeaa tässä on se, että tällaista on todella vaikea "näyttää toteen". Todisteina ovat vain lapsen omat tuntemukset asiasta ja tällaiset "mitättömät" tapaukset, joita olen nähnyt. Mutta minulla on vahvasti tunne siitä, että kaiken taustalla on tämän opettajan suhtautuminen lapseeni, joka sitten heijastuu myös muiden lasten käytökseen lastani kohtaan. Mietin, että onkohan lapsen itsetunnon kannalta vaarallista jatkaa tässä samassa ryhmässä vai riittääkö, että hänellä on päiväkodin ulkopuolella hyviä kavereita, joiden kanssa olemme tiiviisti tekemisissä? Itse asiassa hänellä on tästä samasta päiväkotiryhmästä kavereita, joiden kanssa lapsi leikkii päiväkodin ulkopuolella, mutta jotka eivät päiväkodissa leiki hänen kanssaan.. Miten saan uskoteltua lapselleni, että hän ei ole viallinen, vaikkei pääsekään mukaan leikkeihin päiväkodissa? Voiko tämän kokemuksen ehkä jollain tavalla kääntää vahvuudeksi? Pelkään jopa, että kyseisellä opettajalla on joku persoonallisuushäiriö ja hän saa jonkinlaista nautintoa siitä, että jotain lasta kiusataan ryhmässä.