Alkuperäinen kirjoittaja inhoa ruualla leikkimistä:
Mä olen niin tiukka, et jos lapsi sanoo et on pahaa ruokaa ennen kuin on maistanutkaan niin sit tuli lähtö ja aamupala on seuraava ruoka mitä saa. On muuten toiminut hiton hyvin. Nuorin on kokeillut kaksi kertaa tätä ( muut oppi kerralla ) ja tuskin kokeilee kolmatta. Lapsi ei nälkään kuole jos on hetken syömättä ( voihan ne tosiaan laittaa stopin itsekkin kun mikään ei kelpaa )
Kaikista ruuista ei tarvitse tykätäkkään, mutta nenä nirpassa sitä ei katsella ja kaikkea maistetaan.
Ehkä kuulostaa julmalta ja liian tiukalta, mut mä olen ajatellut, et en suostu lasten kanssa ruuasta tappelemaan ja kinaamaan. Meillä tämä toimii ja jokainen sen tietää. Pahaa ruokaa ei ole olemassakaan.
Meillä on tietty rytmi ja jos joku ruoka ei kelpaa niin sitten pitää odottaa seuraavaa. Mutta käytännössä lapsi sitten syö vain aamu- ja iltapalan (silloin maistuu ruisleipä kera juuston ja kurkun). Vapaaehtoisesti kyllä maistaa joka kerta, kun tarjotaan, mutta ihan vähän ja sitten se vääntäminen alkaa. Kehoitan poistumaan pöydästä, jos pitää valittaa ja yleensä sitten poistuukin. Mutta itseäni rassaa, kun lapsi ei todellakaan saa tarvitsemiaan vitamiineja ruuasta.