Lapsi itkee nälkäänsä

[mä]

ja ruokalautanen on nenän edessä. Piru kun muu ei kelpaisi kuin kananugetit ja spagetti. Ja aina sama huuto ja kiukku, kun muuta on tarjolla. Pakko ei ole syödä, mutta turha se on sitten kiukuta, kun nälkä on!

Arvatkaapa lapsen ikä!

 

[vieras]

6 v

 

[sanoisin]

3v

 

[arvaan]

2-3v.

 

[mie]

2,5v

 

[enna]

16v

 

[t]

9v

 

[Jellonainen]

Meillä on ihan samaa. Vuorotellen pääroolissa on joko 2,5v, 5v tai melkein 7v (tyttöjä kaikki). Mikään ei kelpaa, ja eilisen lempiruoka voikin olla tänään pahaa...

 

[d]

3v

 

[KiiajaVille]

4v

 

[ap]

Aika komealla haitarilla te veikkaatte, sitä hiukan pelkäsinkin. Eli lapsi on nyt 5v. Jos tässä vielä saa tapella tuon syömisen kanssa seuraavat 10 vuotta niin mulla ei ole harmaitakaan hiuksia päässä enää!

 

[mirror mirror on the wall]

Aika komealla haitarilla te veikkaatte, sitä hiukan pelkäsinkin. Eli lapsi on nyt 5v. Jos tässä vielä saa tapella tuon syömisen kanssa seuraavat 10 vuotta niin mulla ei ole harmaitakaan hiuksia päässä enää!

No mistähän johtuu että lapses itkee ruokapöydässä kun ei halua syödä sitä mitä tarjotaan

 

[ap]

No mistähän johtuu että lapses itkee ruokapöydässä kun ei halua syödä sitä mitä tarjotaan

Siitä kun ei ole hänen makuunsa. Yleensä maistaa, toteaa sen olevan "hirveän pahaa" ja nostaa mekkalan, että pitäisi hänelle erikseen tehdä hänen tahtomaansa ruokaa. Kerran viikossa on lapsen ruokatoivepäivä ja silloin saa päättää, mitä tehdään, muuten minä katson, että tarjolla on terveellistä ja ravitsevaa ruokaa.

 

[inhoa ruualla leikkimistä]

Mä olen niin tiukka, et jos lapsi sanoo et on pahaa ruokaa ennen kuin on maistanutkaan niin sit tuli lähtö ja aamupala on seuraava ruoka mitä saa. On muuten toiminut hiton hyvin. Nuorin on kokeillut kaksi kertaa tätä ( muut oppi kerralla ) ja tuskin kokeilee kolmatta. Lapsi ei nälkään kuole jos on hetken syömättä ( voihan ne tosiaan laittaa stopin itsekkin kun mikään ei kelpaa )
Kaikista ruuista ei tarvitse tykätäkkään, mutta nenä nirpassa sitä ei katsella ja kaikkea maistetaan.
Ehkä kuulostaa julmalta ja liian tiukalta, mut mä olen ajatellut, et en suostu lasten kanssa ruuasta tappelemaan ja kinaamaan. Meillä tämä toimii ja jokainen sen tietää. Pahaa ruokaa ei ole olemassakaan.

 

[ap]

Mä olen niin tiukka, et jos lapsi sanoo et on pahaa ruokaa ennen kuin on maistanutkaan niin sit tuli lähtö ja aamupala on seuraava ruoka mitä saa. On muuten toiminut hiton hyvin. Nuorin on kokeillut kaksi kertaa tätä ( muut oppi kerralla ) ja tuskin kokeilee kolmatta. Lapsi ei nälkään kuole jos on hetken syömättä ( voihan ne tosiaan laittaa stopin itsekkin kun mikään ei kelpaa )
Kaikista ruuista ei tarvitse tykätäkkään, mutta nenä nirpassa sitä ei katsella ja kaikkea maistetaan.
Ehkä kuulostaa julmalta ja liian tiukalta, mut mä olen ajatellut, et en suostu lasten kanssa ruuasta tappelemaan ja kinaamaan. Meillä tämä toimii ja jokainen sen tietää. Pahaa ruokaa ei ole olemassakaan.

Meillä on tietty rytmi ja jos joku ruoka ei kelpaa niin sitten pitää odottaa seuraavaa. Mutta käytännössä lapsi sitten syö vain aamu- ja iltapalan (silloin maistuu ruisleipä kera juuston ja kurkun). Vapaaehtoisesti kyllä maistaa joka kerta, kun tarjotaan, mutta ihan vähän ja sitten se vääntäminen alkaa. Kehoitan poistumaan pöydästä, jos pitää valittaa ja yleensä sitten poistuukin. Mutta itseäni rassaa, kun lapsi ei todellakaan saa tarvitsemiaan vitamiineja ruuasta.

 

[inhoan ruualla leikkimistä]

Mä olen niin tiukka, et jos lapsi sanoo et on pahaa ruokaa ennen kuin on maistanutkaan niin sit tuli lähtö ja aamupala on seuraava ruoka mitä saa. On muuten toiminut hiton hyvin. Nuorin on kokeillut kaksi kertaa tätä ( muut oppi kerralla ) ja tuskin kokeilee kolmatta. Lapsi ei nälkään kuole jos on hetken syömättä ( voihan ne tosiaan laittaa stopin itsekkin kun mikään ei kelpaa )
Kaikista ruuista ei tarvitse tykätäkkään, mutta nenä nirpassa sitä ei katsella ja kaikkea maistetaan.
Ehkä kuulostaa julmalta ja liian tiukalta, mut mä olen ajatellut, et en suostu lasten kanssa ruuasta tappelemaan ja kinaamaan. Meillä tämä toimii ja jokainen sen tietää. Pahaa ruokaa ei ole olemassakaan.

Meillä on tietty rytmi ja jos joku ruoka ei kelpaa niin sitten pitää odottaa seuraavaa. Mutta käytännössä lapsi sitten syö vain aamu- ja iltapalan (silloin maistuu ruisleipä kera juuston ja kurkun). Vapaaehtoisesti kyllä maistaa joka kerta, kun tarjotaan, mutta ihan vähän ja sitten se vääntäminen alkaa. Kehoitan poistumaan pöydästä, jos pitää valittaa ja yleensä sitten poistuukin. Mutta itseäni rassaa, kun lapsi ei todellakaan saa tarvitsemiaan vitamiineja ruuasta.

Älä huolehdi, ei se lapsi itseään nälkään tapa. Varmasti alkaa ruoka maistumaan kun tarpeeksi nälkä tulee ja loppuu kiukuttelu.