Lapsi homo-ystävän kanssa

tää on asia minkä tiedän saavan ihmiset kahteen ryhmään.
olen tosiaan kaivannut lasta eläämäni jo monen monta vuotta.
mutta olen nyt ollut sairaana useamman vuoden,ja miehen etsiminen itselleen on jäänyt melkein viimeiseksi asiaksi mielessäni.
eikä se ole vastaankaan kävellyt.
olen todella jo epätoivoinen..suurin haaveeni on ollut vaikka kuinka kauan se että saisin lapsen.suurimmalla osalla kavereistanikin on jo muksu tai muksuja.
rakastan lapsia.
yt homoystäväni ehdotti että tehtäisiin yhdessä?
ja hän oli tosissaan.on toivonut itsekin kauan.
tarkotuksena ei olisi sänkyyn mennä,vaan ehkä hoitaa se jollain muulla tavalla,en tiedä mikä olisi fiksuin ja helpoin keino..!kuulemma apteekeissa myydää ihan jotain ruiskuja millä voi esim itse sen sinne tuikkaa.
onko kenelläkään kokemuksia tämmöisestä????

 

No hei!!
Meillä on tuosta jotain kokemusta. Eli olemme naispari ja meillä oli luovuttaja myös.
Homma hoidettiin koti-inseminaatiolla eli sperma purkkiin ja lääkeruiskulla sisään.
Tärkeää on että sperman lämpötila pysyy ruumiinlämpöisenä koko ajan eli paras tapa olisi jos ystäväsi voisi esim. tulla sinun luo ja purkittaa sen paikanpäällä ja sen jälkeen samantien itse ruiskutat sperman sisään. Sperma pysyy hyvänä oikeassa lämpötilassa n.2h mutta tietenkin mitä nopeammin sen parempi.
Toivottavasti oli jotain apua... voit laittaa yksityisesti viestiä jos haluat jutella tai kysellä!!!

Onnea yritykseen!!!!

 

Olet vasta 25, älä edes mieti tollasta. Entä jos raskausaikana löydät unelmiesi miehen, mutta kun vauva on tulossa toiselle.. yh-äitinä on vaikeempaa lötää kumppani. Lapsi tarvii isän. Miten sairaana voit yksin huolehtia lapsesta? Lapsi on vaativampi kuin mies. Entä talous. Ei, ei, ei. Älä edes mieti. Etsi vaan nyt se mies.

Itse halusin lapsia. Tapasin miehen. 1,5 vuott siitä oli häät ja 13kk häistä syntyi esikoinen. 1v10kk siitä syntyi toinen lapsi. Jos olisin kiirehtinyt yksin, en olisi saanut tätä onnea.

Mutta ymmärrän haaveesi hyvin.

 

Itselläni valtaosa tuttavapiiristä on jännittävästi päässyt kertymään homo ja lepakko ihmisistä, joten negatiivisuuteni ei johdu siitä osuudesta, että olisi jotain heitä vastaan tai heidän perheen perustamistaan vastaan, mutta ENNEN kun alat hommiin...

Lapsen huoltajuus ja siitä tulevaisuudessa tulevat kiistat. Tunnustetusta lapsesta elatusmaksut, tapaamisoikeudet, huoltajuus yms yms on ehdottomasti mietittävä etukäteen. Se pitää muistaa että sukset menevät kaveruus suhteessa ihan yhtä hyvään solmuun kuin normi parisuhteessakin ja lapsi on helppo kiistakapula. Varsinkin nyt kun molemmat kipeästi lasta kaipaavat pitää nämäkin asiat miettiä.

Jos itse joutuisin moiseen tilanteeseen, hankkisin sperman luovuttajaksi jonkun täysin ventovieraan jolla EI olisi mitään kiinnostusta lapsen huoltajuuteen. Tapaamiset ovat toki enemmän kuin suotavia mutta jos lapsi tunnustetaan, niin sitten tulevaisuus on kuten missä tahansa avioeroperheessä pahimmillaan.

 

Yrittäjä83 on kyllä tuossa asiassa aivan oikeassa. Sen takia meillä on anonyymi luovuttaja, ehdot oli selkeät, hän ei kuulu meidän elämään millään tavalla luovutuksen onnistuttua!
Riski erimielisyyksiin on todella suuri jos luovuttaja on kaveri... tai se että teillä on yhteishuoltajuus vaatii kyllä todella selkeät sopimukset. Kannattaa tehä kirjallisena vaikkakaan juridisesti sillä ei ole niin suurta arvoa.

 

arvasin että tulee juuri erilaisia kommentteja..=)
kiitos tacalle =)
ja muuten niin itse olen yksinhuoltaja perheestä ja meitä oli 3lasta ja rakkautta ei kyllä ikinä puuttunut.
olen haavaillet lapsesta ties kuinka kauan ja ollut sinkkuna ties kuinka kauan.
enkä usko että miestä minun elämääni on hetkeen edes tulossa.
ja sairauteni ei ole millään tavalla riski lapsen saamiselle.
päinvastoin nyt olisi juuri sopiva aika.
mutta tiedän että jokaisella mielipiteensä ja niin saakin olla muttta en minä vielä ole mitään edes tekemässä kuhan mietin!

 

Lisättäkööt vielä että olen itse yh perheen viimeinen lapsi joka on hankittu "ilman isää" vain äidin riemuksi.

Oma isäni on tiedossani ja olen pienestä asti puoli pakolla tavannut kerran vuodessa. Isän suvun kanssa olen mitä parasta pataa mutta isäni ei osaa minuun suhtautua ja tuppaa hukuttamaan huolensa viinaan.

Siltikään en sano etteikö nainen voi hankkia lasta yksin, kunhan tajuaa mitä pahimmillaan tai parhaimmillaan tekee sitten juridisessa mielessä. Olen isäni vuoksi saanut monet itkut itkeä vaikka hänellä ei ole ollut huoltajuutta. Hän on minut tunnustanut kuitenkin aikoinaan ja esim sukunimen vaihto oli aika hauska juttu tossa 15v iässä... :headwall:

 

minun isäni ei ole meitä siskoni kanssa tunnustanut...mutta tiedossa on.
kutsut juhliin saa,ja pidämme yhteyttä..mut valitettavan vähän.
syy kyllä vähän meissäkin.
äiti meidät on kuitenki kasvattanut ja esim rahaa ei ole ikinä isältä tippunut..
hänkin hieman viinaan menevä.
murrosiässä se olikin vaikeaa yrittää ymmärtää miksi isä ei ole halunnut olla meidän kanssa.
mutta on meillä ollut hyvä äidin kanssa.
on se ihanne että lapsella on molemmat vanhemmat mutta omasta mielestäni tärkeintä on että lapsi saa rakkautta..ja rakastavan ja välittävän ympäristön kasvaa.
voipi olla että suunnitelmat jää suunnitelmiksi.

 

Käytännön neuvoja en voi antaa, mutta halusin vain lausua kannustuksen sanan. Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa olen miettinyt vastaavaa ratkaisua, eikä se minusta tunnu sen huonommalta kuin moni muukaan perhejärjestely. Siksi toisekseen eipä sitä koskaan ennalta tiedä, kuinka elämä menee. Monen "idylliperheen" kulissientakainen elämä on helvettiä, tai muuten vain menee kaikki pieleen, vaikka onnellisen ja tasapainoisen elämän ainesten luulisi olevan kasassa. Ja toisaalta hyvin monenlaisissa perheissä voi kuitenkin lopulta kasvaa onnellisia lapsia. Minunkin parisuhteeni on sellainen, että ehkä osa ihmisistä paheksuisi, jos nyt lapsia saamme ja kuitenkin jatkamme avoimesti nykyistä parisuhdemuotoa.

Ei siis muuta kuin onnea matkaan minun taholtani, toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin! Kirjalliset sopimukset kannattaa varmaan tehdä kaikesta ja tarkistuttaa jollakin lakimiehellä vielä jne., jotta ainakin tietynlaisilta sotkuilta vältytään sitten jatkossa.

 

Kiitos kannustuksesta!tärkeätä että ei kaikki tyrmää =) ja tuossa olen ihan samaa mieltä.
tiedän monta perhettä missä on molemmat vanhemmat ja elämä ei ole niin kaunista,
lisäksi tiedän monta perhettä jossa tullut avioero.
onko se sitten lapsille hyvä juttu?
esim itse näen juuri sen niin että parempi että isi ei koskaan asunut meillä kun se että äiti ja iskä ois eronnut meidän ollessa lapsia...