Lapsi hoitoon-äiti kotona! EN käsitä...

Otsikko oli ehkä hieman kärjistetty, mutta olen todella ihmeissäni siitä, miten monet haluavat viedä vanhemman lapsensa hoitoon vaikka ovat kuopuksen kanssa kotona. Ymmärrän asian silloin, jos vanhempi lapsi on iältään hyvin lähellä esikouluikää. Silloinkin hoitopäivän pituuden ei mielestäni olisi syytä ylittää viittä tuntia. Kokevatko kotona olevat vanhemmat, että esikoinen on tiellä vauvanhoidossa, vai mitkä ovat syyt tämän yleistymiselle??? Paljon puhutaan julkisuudessa asian aiheuttamista päivähoitokustannuksista, vanhempien jaksamisesta jne.

Tärkeitä asioita, mutta yllättävän vähän keskustellaan lapsen tunteista. Miltähän vanhemmasta lapsesta tuntuu, kun hän lähtee isän matkassa aamulla päiväkotiin ja äiti jää nuoremman kanssa kotiin tai äiti ja rakas sisarus raahaavat vanhemman lapsen hoitoon ja menevät itse omille retkilleen. Minusta näissäkin tilanteissa tulisi pitää mielessä, että se lapsuus menee niin nopeasti ohi ja kotona vietetty aika on arvokasta kaikille. Esikoisen on kovin vaikea puhua tunteistaan ja siitä, että hänestä mahdollisesti tuntuu pahalta, että nuorempi lapsi saa viettää aikaa äidin kanssa kotosalla ja hän joutuu menemään meluiseen päiväkotiryhmään.

Toki sosiaaliset tilanteet ja kerhot ovat vanhemmille lapsille tärkeitä, mutta rajansa kaikella. En vain käsitä tätä nykyistä kehitystä!! Miksi ihmiset sitten tekevät lisää lapsia, jos kärjistäen todettuna nuorempi lapsi aina syrjäyttä vanhemman. Itse ainakin viettää aikaa mahdollisimman paljon molempien lasteni kanssa. Uskoisin tämän näkyvän myös sisarusten välisissä suhteissa, vaikka ikäeroa onkin vuotta. Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka pitkää ja kuten huomaatte, aihe "vähän" suututtaakin. Tuntuu, että leikkikentällä kuulee mitä kummallisempia perusteluja, joilla äidit selittävät asiaa itselleen ja lieventävät kai omantunnontuskiaan. Kertokaa toki muut mielipiteenne ja suoraa puhetta aiheesta kiitos!

 

Perheet päättävät itse omista asioistaan PISTE

Minulla molemmat kotona kunnes töihin pääsen, mutta muiden ratkaisut ei minulle kuulu

Mielestäni tätä asiaa liioitellaan nyt muutenkin, mutta uskoisin että päättäjät saisivat tilaa päiväkoteihin virkistämällä leikkikenttä- , avoin päiväkoti-, kerho-, ym toimintaa sekä parantamalla kotihoidontukea ja sisaruslisiä kunnolla

Monet pitävät lasta hoidossa puolipäiväisenä tms jotta säilyttävät hoitopaikan uutta työtarjousta odotellessaan. Aina kun ei saa sitä paikkaa heti vaikka töihin tulee pikakomennus

 

Ihan hyvä vastaus ja periaatteessa ymmärrän kantasi ja perustelusi. Halusin ehkä kirjoituksellani vähän myös provosoida keskustelemaan ja toisaalta herättää ajattelemaan ja miettimään asiaa myös vanhemman lapsen näkökulmasta. Lapsilla on kummallinen kyky sopeutua erinäisiin tilanteisiin ja he usein vain ottavat asiat annettuna. Hyvä ehkä niin, sillä siten tilanteet tuntuvat heistä varmasti helpommilta. Tämä ei silti tarkoita, etteikö pienokainen miettisi asioita ja olisi mahdollisesti niiden johdosta surullisella mielelläkin. Miettikää siis pariin otteeseen ratkaisujanne...

 

itsekin olen ihmetellyt samaa asiaa..kuinka kotona olevat äidit yleensä malttavat viedä lapsensa hoitoon,jos tosiaan itse ovat kotona.
itselläni monta lasta..ja aina olen lapseni kotona hoitanut,ei ole tullut edes mieleen,että veisin hoitoon.
mutta on ymmärrettävää,että joillakin äideillä saattaa olla esim.masennusta...niin etteivät kerta kaikkiaan jaksa hoitaa kaikkia lapsia kotona,vaan vievät hoitoon.joillakin saattaa olla myös erittäin vilkkaita lapsia..niin että on pakko saada hengähdystaukoja..no niin kyllä niitä syitä löytyy..mut minä ainakin aion nauttia kun lapset pieniä ja hoitaa kotona niin kauan kuin voin ja jaksan.

 

En myöskään itse ymmärrä tätä asiaa. Toki on tilanteita, missä näin on lapsen parhaaksi. Koska kyllähän lapselle kuitenkin on myös muita tapoja ja paikkoja missä voi kavereiden kanssa olla. Lähinnä tulee mieleen, ettei vanhempia vois vähempää kiinnostaa hoitaa lapsiaan. Sitä en ymmärrä myöskään kuinka esim. näillä työttömillä/kotihoidon tuella olijoilla on varaa siihen vai maksaako sossu sen? Toki meitä on moneen junaan ja kaikki tekee omat ratkaisunsa.

 

Meillä 5-vuotias poika ja toinen tulossa hetkenä minä hyvänsä. Poikaa hoidin kolmivuotiaaksi saakka kotona, ja opiskelut alettuani vein hänet päiväkotihoitoon. Nyt syksyllä, kun jään äitiyslomalle, olen tehnyt sopimuspäivät päiväkotiin puolipäiväisenä, ja käytäntö on osoittanut, että poika saa itse päättää meneekö sinne vai ei. Ja yhtenä tai kahtena päivänä viikossa hän on päiväkodissa puolipäiväisenä leikkimässä ikätovereidensa kanssa. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Useammin en häntä vie, eikä hän haluaisikaan.

Mutta näin meillä.

 

Sitten on myös tapaukset kuten meillä, eli esikoinen käy päiväkodissa erityisryhmässä puheen kehitysviivästymän takia. Puheterapeutti ja psykologi patistelivat oikein hakemaan tarhapaikkaa että poika saa tarvittavaa kuntoutusta kun on jo 5v. ja kouluun menoon enää pari vuotta. Paljon ois kiinni otettavaa pojalla, mut mennään tässä päivä kerrallaan. Jotta näinkin voi olla. :saint:

 

Minunkin mielestäni 5 vuotiaat ovat jo asia erikseen. Silloin puolipäiväinen hoito voi olla hyvinkin paikallaan, jotta esikoulun alkaminen ei toisi niin suuria muutoksia mukanaan. Paljon on kuitenkin sellaisiakin äitejä, jotka vievät 2 - 4 vuotiaita esikoisia päivästä toiseen hoitoon. Onko se todella lapsen kehityksen kannalta tarpeen. Silloin kannattaisi miettiä, voisiko tinkiä vaikka kodin siisteydestä ym, sekä organisoida arkea paremmin, jotta ehtii hoitaa molemmat lapset kotona. Kaikkien lapsien kanssa vietetty aika on arvokasta ja sitä ei saa takaisin.

Syitä kyllä aina löytyy ja osa niistä täysin perusteltuja. Paljon asiaa perustellaan juuri sillä, että näin saadaan säilytettyä hoitopaikka. Päiväkotejahan on ruuhkauttanut juuri valtavasti tämä uusi trendi viedä vanhempi lapsi hoitoon, vaikka toinen vanhemmista on kotona. Lainsäätäjä on toki tehnyt virheen säätäessään kysyisen tavan mahdollistavan lainsäädännön. Se ei kuitenkaan poista vastuuta meiltä vanhemmilta. Kaikkien vanhempien tulisi kantaa vastuunsa ja jättää hoitopaikat niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Näin niitä olisi varmasti paremmin saatavilla myös silloin, kun itse on siirtymässä takaisin työelämään. Edelleen ajatelkaa ratkaisujanne myös lapsenne kannalta. Vanhemmat ovat lapselle rakkaimmat ihmiset ja varmasti he ovat mieluiten kotona. Olen aivan varma, että tällä järjestelyllä saadaan myös sisarusten välille syntymään aivan ainutlaatuinen yhteys.

Kirjoitelkaa kaikki rohkeasti mielipiteitänne. Myös ne vanhemmat, jotka ovat valinneet päiväkotihoidon kotihoidon sijaan.

Mukavaa syyspäivää kaikille!

 

En lukenut muiden vastauksia. Mutta mielestäni jos lapsi on jo kolmekin, hänellä on tietty tarve ja oikeus olla oman ikäistensä kanssa. Ja jos äiti kärsii esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai on fyysisesti heikko, niin miksei toista lasta voi laittaa hoitoon? Jää äidille vähän enemmän aikaa hoitaa myös itseään kuntoon. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeteltävää. Jokainen tavallaan. (Itselläni toki ei ole lapsia, jos se jonkun mielestä voi mielipiteisiini vaikuttaa).

 

En ole sanonutkaan, etteikö asia olisi perusteltua esim mainitsemissasi tilanteissa, jolloin äiti tarvitsee aikaa oman terveytensä hoitamiseen. Tämän varjolla kuitenkaan ei voida perustella niitä lukuisia tilanteita, joissa äiti viettää leppoisaa kotiarkea pienemmän kanssa eli tavallaan jatkaa siitä millaista heillä oli esikoisen kanssa äitiyslomalla ja silti kuljettaa esikoista hoitoon ja takiasin. konnentoikaa nyt näitä ihan tavallisten perheiden ratkaisuja. Mikä perusteltu syy niissä voi olla takana??

 

Voihan tuon asian kääntää miten päin vain.
Toisaalta, onhan sillä toisellakin ihan yhtä suuri oikeus kaikkeen äidin huomioon vauva-ajalta (niinkuin oli ensimmäiselläkin).. Tämä tilanne tietenkin on järkevintä järjestää siten, että esikoinen muutamaksi tunniksi päivässä hoitoon ja vauva ja äiti saavat rauhassa tutustua. Kyllä mielestäni jo muutaman vuoden ikäinen lapsi kaipaa oman ikäistensä seuraa. (En tietenkään halua yleistää). Joillekkin lapsille se on vain merkki "luottamuksesta" ja siitä, että hän on jo niin iso, että "pärjää" ilman äitiä muutamia tunteja päivässä. No enhän minä tästä asiasta mitään tiedä. Nämä mun mielipiteitä.

 

Tuos vauva keskustelu linkissäkin sama aihe!

 

olen kyllä ajatellut jos esikoisen veisi muutamaksi tunniksi hoitoon, olisi vaihtelua päivään, ja saisin hoidettua tärkeitä menoja sillä aikaa, tämä on vasta harkinnassa, en tiedä toteutuuko koskaan

 

Jos äiti on kaikissa voimissaan ja hyväkuntoinen, silloin en oikein ymmärrä tätä et osa viedään hoitoon, mut jos voimat ei riitä ja terveys vaikka reistailee, tottakai tuo on vaihtoehto! Ei se tee meistä parempia äitejä, että viimisilläkin voimilla puskemme periaatteesta vain eteenpäin ja kohta romahdamme kokonaan...
Minusta on lastenkin parasta jos väsynyt ja uupunut äiti vie osan osa-aikahoitoon kunnes ite pääsee taas voimiinsa!
Tämä on jokaisen oma asia.

 

Kirjoitampa minäkin oman kertomukseni ihmeteltäväksi.

Tällä hetkellä kaksi vanhinta lasta 6 ja 5 vuotiaat ovat tarhassa ja itse olen kotona vauvan (3kk) kanssa. Esikoinen käy esikoulua siellä ja sen ajan 5v on myös tarhassa. ELi ovat ainakin 4h/päivä hoidossa ja riippuen siitä onko jotain ohjelmaa, esim. jumppaa, luistelua yms. ovat pidempään.

Noh, kun nämä kaksi vanhinta olivat 3 ja 4 vuotiaat tuli tarve saada hoitopaikka. Mieheni kulki eri paikkakunnalla töissä ja itse sain kanssa työpaikan joten sain lapsilleni perhepäivähoitopaikan. Siihen aikaan kammoksuin päiväkotia... "ei siellä saa ns. yksilöllistä hoitoa yms." mutta kuitenkin kävi niin että tää hoitaja oli koko ajan sairaana ja varahoito oli päiväkodissa. Suureksi hämmästyksekseni huomasin että lapseni viihtyivät erittäin hyvin ja paremminkin tarhassa kuin perhepäivähoidossa. Heistä tuli sosiaalisempia, energisiä yms. Joten tarhaan pääsy oli heille aivan täydellisen positiivinen juttu.

Ja nyt kun sain vauvan (ei ole enää työpaikkaa) kävimme lasten kanssa keskustelun päivähoidosta. Esikoiseni tietenkin menee sinne koska käy esikoulua siellä mut tää 5 vuotias oli sitä mieltä että haluaa olla siellä sen ajan kuin siskonsakin. Hän saa jäädä kotiin jos haluaa, pakoteta ei mihinkään.

Eli meidän tällainen ratkaisu ei ole siksi ettenkö jaksaisi hoitaa lapsiani, ettenkö keksisi heille virikkeitä tms. Meidän ratkaisu on tehty molempien lasten toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Tämä ratkaisu on meille paras mahdollinen, toiselle perheelle se voisi olla painajainen!!!
Näissä aisoissa kannattaakin aina muistaa että jokainen varmasti tekee ratkaisut lapsen parasta ajatellen ja perheen sisälläkin on varmasti keskusteltu lapsen yksilöllisestä tarpeesta.

Mun mielestä on aivan oikeutettua pitää järjestelmä niin kuin se nytkin on, eli kaikilla on mahdollisuus päivähoitoon ja spekulaatiot kuka maksaa kenenkin hoidon on aika turhauttavaa! Esimerkiksi me (itselläni on alin vanhempainraha) niin kuitenkin maksamme ylimmän maksun mukaan (miehen tulot on niin kohtuulliset). Että en usko että yksikään perhe vie lapsiaan tarhaan vain sen takia että sosiaalitoimisto maksaa päivähoidosta tulevan maksun.

Rouva presidenttimme sanoihin on helppo yhtyä: "Mielestäni päivähoidon oikeutta ei tulisi rajata että vain työssäkäyvien vanhempien lapsilla olisi oikeus siihen. En usko että suomessa yksikään äiti veisi lapsia hoitoon sen vuoksi ettei itse ole kiinnostunut lastensa kasvattamisesta. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa oman tilanteensa mukaan ja jokaisen lapsen tarpeen ja toiveiden mukaan."

Että en koe olevani huonopi äiti kuin kukaan sellainen jolla lapset on kouluikään saakka kotona.
Tää on meidän ratkaisu ja pääasia on että lapsilla on kaikki hyvin.

Mä en oikeesti ymmärrä sellaisia kommentteja et mä en ikinä voisi viedä lapsia hoitoon jos itse olen kotona!!! So what, jos siihen ei koeta olevan tarvetta lasten puolelta se on täydellinen ratkaisu heille mutta tuomitseminen on täysin tyhmää. Jokainen perhe ja jokainen lapsi myös perheen sisällä on erilainen ja ratkaisut tulisi tehdä yksilöpohjalta!

Tiedän että kritiikkiä saan ja olen saanutkin mutta minä olen onnellinen siitä kun näen lapseni onnellisina ja tasapainoisina ihmisinä.

Että näin meillä. Näissä asioissa ei oikeesti ole vain yhtä ja oikeaa ratkaisua joten noi kommentit en voi tajuta miten.... Itse en ikinä voisi...yms. ovat aika itsekeskeisiä.

Hyvää syksynjatkoa kaikille äideille riippumatta siitä ovatko lapsesi hoidossa vai eivät! =)

 

Pakko näissä asioissa on välillä vähän yleistääkin, jotta saadaan kunnolla keskustelua aikaiseksi. Toki jokainen perhe miettii omat ratkaisunsa ja on toivottavasti tyytyväinen niihin. Kuten jo aikaisemminkin totesin, tilanne on aivan eri silloin, kun on kysymyksessä vanhempi lapsi. Hän osaa jo aivan eri tavalla itsekin ilmaista asioita ja hänen kanssaan voi käydä edellisessä viestissä kuvattua dialogia asiasta.

Ymmärrän, että tämä on herkkä aihe ja monet äidit ottavat helposti itseensä ja rupeavat miettimään, toimivatko oikein. Näin käy varmasti myös niille, jotka ovat mielestään tehneet perustellun ratkaisun.

Eniten minua ehkä harmittaa se yleinen asennemuutos, joka tässä asiassa on tapahtunut ja kokoajan tapahtumassa. Pian pidetään jo yhtä tavallisena sitä, että vanhempi lapsi viedään hoitoon vaikka toinen vanhemmista on kotona. Leikkikentällä kuulee perusteluna mm sellaisia juttuja "täällä ei ole enää kovin paljon kolme vuotiaita, joten meidänkin Maija on tämän takia tuntia päivässä hoidossa."

Lainsäätäjän tulisi siis todella mielestäni miettiä tämä systeemi uudelleen. Mielestäni oikeuden perhepäivähoitoon ei tarvitsisi olla subjektiivinen vaan riittäisi, että se olisi tietyillä perusteilla saatavissa vaikka toinen vanhemmista on kotona. Nämä rahat voitaisiin käyttää esim kodinhoidontuen parantamiseen ja helpottaa näin kaikkien lapsiperheiden asemaa. En ole aivan samaa mieltä siitä, että perheet kyllä itse arvioivat oman tilanteensa. Paljon on varmasti niitä, joille vanhemman lapsen hoitopaikka ei ole mitenkään perusteltu, mutta vievät lapsensa silti hoitoon. Lainmuutos pitäisi tehdä ennenkuin tämä oikeus on liian syvälle juurtunut. Harmittaa, miksi päättäjät eivät voi viheltää peliä poikki ja ottaa koko yhteiskunnan tasolla kantaa lapsen etuun. Alle neljä vuotiaan lapsen etu on varmasti olla kotona äidin ja sisarusten kanssa, mikäli erityisiä syitä muuhun ratkaisuun ei ole!

 

Se on jokaisen oma asia.Jos saan toisen lapsen niin luultavasti vien isomman(nyt4v) puolipäivähoitoon.PISTE

 

valitettavasti moni äiti vie lapsen tarhaan ihan omista itsekkäistä syistä vaikka on kotona. Vauvelin kanssa on helppo shoppailla, tavata ystäviä kahviloissa, sisustaa/rakentaa unelmakotia jne. Tämä on totuus.

 

Kysymys onkin siitä, että nyt äidit todella osaavat ja haluavat käyttää sitä mahdollisuutta hyväksi, kun sellainen annetaan. Ennen sitä ilman tultiin vallan mainiosti toimeen. Silloin kotihoidon palveluitakin oli saatavilla ihan normaaleille lapsiperheille uupumistilanteissa. Nyt tiedän lähipiiristäni, että Espoon kaupunki ilmoittaa vain ei oota, kun kolmen lapsen äiti kysyy apua kaiken härdellin keskellä. Kotihoidon tukitoimet suunnataan huostaanoton alla oleville perheille ja muille niitä ei käytännössä ole saatavilla. Näihinkin palvelumuotoihin ehkä kiinnitettäisiin enemmän huomiota, kun tämä perhepäivähoitoasia korjattaisiin oikealle tolalle. Niin moni tuntee nykyään itsensä väsyneeksi ja haluaa käyttää mahdollisuutta hyväksi. Helpompaahan se toki on vain yhden kanssa kotona. Mutta vanhempi saattaakin kitistä sitten entistä enemmän kotona protestiksi päivähoitoon viemisestä. Ja siitäkös vanhemmat ajattelemaan, että oikean ratkaisun teimme. Kyllä olisikin ollut sumplimista molempien kanssa kotona. Kyllä se sujuu, kun asioihin tulee rutiinit. Molemmat lapsetkin ottivat joustamaan ja antamaan tilaa toiselle. Kaikki ei tietysti tapahdu yhdessä yössä.

Kyllä näistä asioista pitää herättää keskustelua. Ei se ole pelkästään perheiden oma asia vaan päätöksiä tulee tehdä koko yhteiskunnan tasolla. Jos erityistilannetta ei ole, minkä ratkaisun te arvioisitte olevan alle 4 vuotiaan lapsen etu?

 

valitettavasti moni äiti vie lapsen tarhaan ihan omista itsekkäistä syistä vaikka on kotona. Vauvelin kanssa on helppo shoppailla, tavata ystäviä kahviloissa, sisustaa/rakentaa unelmakotia jne. Tämä on totuus.

Nimimerkin lastenhoitaja kirjoitus pitää täysin paikkaansa. Tuollaisia äitejä on paljon. Itse tiedän lähipiiristä heti ainakin viisi äitiä, joilla ei ole mitään erityistä lapsen edun mukaista syytä viedä esikoista hoitoon. Tuntuu todella pahalta ja siksi tähän lainsäädäntöön olisi tehtävä korjausleikkaus.

 

Miks lainsäädäntöön pitäisi tehdä muutos? Kait enemmän pitäis yrittää vaikuttaa asennemuutokseen???? Eihän yhteiskunta ole vastuussa yksilökohtaisesti? Tää päivähoitokysymys ei kuitenkaan ole yhteiskunnallinen ongelma, vai?

 

Eikö jokainen saa päättää itse lapsensa asioista? Miksi täällä ruetaan "neuvomaan" mitä muiden pitää tehdä?
Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja annetaan kaikkien tehdä niinkuin se heistä tuntuu parhaimmalta!

 

vastaampa osaltani tähän koska minulla on kolme poikaa, vanhin on 5vuotta ja hoidossa nyt kun olen kahden pojanviikarin kanssa äippälomalla.
jokaisella oma mielipiteensä...minultakin on kysytty miksi poikasi hoidossa kun olet kotona, aina ei jaksa selitellä mutta kerronpa nyt että tilanteita on erilaisia. pojallani on kehitysviivästymää...ihan vakavaakin ja hoidossa olo on välttämätön, poika tekee tehtäviä oman hoitajan kanssa, saa puheterapiaa ja oppii sosiaalisia tilanteita muiden lasten kanssa.kuka voi sanoa kolmen lapsen äitinä että ehtisi antamaan näitä kaikkia virikkeitä. en pode huonoa omaatuntoa siitä että poika on hoidossa....pikemminkin näen aamuisin hymyn poikani kasvoilla hänen juostessa autolle...joka on lähdössä hoitopaikkaan.

 

\

valitettavasti moni äiti vie lapsen tarhaan ihan omista itsekkäistä syistä vaikka on kotona. Vauvelin kanssa on helppo shoppailla, tavata ystäviä kahviloissa, sisustaa/rakentaa unelmakotia jne. Tämä on totuus.

Nimimerkin lastenhoitaja kirjoitus pitää täysin paikkaansa. Tuollaisia äitejä on paljon. Itse tiedän lähipiiristä heti ainakin viisi äitiä, joilla ei ole mitään erityistä lapsen edun mukaista syytä viedä esikoista hoitoon. Tuntuu todella pahalta ja siksi tähän lainsäädäntöön olisi tehtävä korjausleikkaus.

Tähän sen verran, että meneekö lapsi pilalle hoidossa? Jos lapsi itse siellä viihtyy, niin miksei häntä sinne voi viedä? Eri asia, jos lapsi ei itse halua hoidossa käydä. Mielestäni äidilläkin on oikeus vapaa-aikaan, myös äitiys-ja hoitovapaa-ajalla, muulloinkin kuin silloin, kun isä on illalla kotona... Ja onhan juoksevia asioita taatusti helpompi hoitaa rattaissa nukkuvan vauvan kanssa, kuin mukana olevan, tylsistyneen ja kiukuttelevan 3-4-5-6-vuotiaan kanssa, joka mieluummin leikkisi hoidossa kavereidensa kanssa.

 

Lastenhoitajan kirjoitus oikein???
Voi olla joidenkin kohdalla, mutta älkää taas yleistäkö!!