Lapsi hoidossa, toka kerta :(

Aloin vaan kirjotteleen, että miten te muut äidit olette "kestäneet" ajan olla erossa lapsosistanne?Te jotka ootte 24h päivästä yhdessä sen pikku-ihmisen kanssa?
Mun 1.1v pikku mies on nyt tosiaan toista kertaa elämässään poissa kotoa, aivan hirvee ikävä! :'( Ensimmäisestä kerrasta alkaa olla jo yli puoli vuotta..joten tuntuu niinku oltais ensimmäistä kertaa toisistamme erossa!..
Tämä "oma loma" tuli niin äkkiä, etten ehtinyt mitään suunnitella..yksin istuskelen kotona nyt. Kämppä on kyllä ihan tyhjä ja autio.. Sitä on niin tiiviisti yhdessä että tällanen yhden yön ero tuntuu ikuisuudelta jos sitä olis nyt kaverin kanssa viihteellä niin voisi olla vähän helpompi olla, tuntus ainaki. tai sitte sitä pillittäs koko illan... Millasia kokemuksia muilla on???
Sehän tässä on hyvää että tietääpähän ainakin kuka on se tärkein ja kuinka tärkeä se onkin
:heart: ...tulisi äkkiä vaan huominen...

 

minulla lapset 3,5 vuotta ja 8kk. olen yksinhuoltaja. en halua olla lapsistani erossa. ensimmäiset pari vuotta en ollut ikinä lapsestani erossa paitsi muutaman kerran kun kävin lekurissa. nyt kun on tuo nuorempi ja vanhempikin jo vanhempi olen antanut pieniä aikoja mennä isovanhempien kanssa ulos tai käynyt kaupassa yksin. myös muutaman tunnin leikkipaikkaa olen vanhemmalle tarhasta ajatellut kysyä. vaikka kuin haluaisin pitää lapset lähelläni ja pelottaa antaa vastuu oman lapsen hyvinvoinnista muille niin lapset kasvaa ja on vain lapselle hyvä joskus olla erossa äidistä ja saada vaikutteita myös muilta ihmisiltä. kyllä se pelottaa ja odotan kovasti että saan taas pitää huolta lapsistani silloin harvoin kun erossa olemme.
jos sinusta tuntuu pahalta eikä rentouttavalta niin älä anna lasta vielä hoitoon. lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu. huomaat että kun lapsi kasvaa hän osaa jo pitää hieman itsestään huolta joten äidin ja lapsen välistä näkymätöntä narua voi hieman löysätä eikä enää tunnu niin pahalta.

 

Tyttäreni on 11kk ja on ollut mummon luona yökylässä 5krt, On minulla toki kova ikävä koko ajan, kuitenkin täytyy yksinhuoltajana ajatella omaa jaksamista. Täytyy oikeesti tavata tuttuja ja viettää aikaa myös itselle. Tottakai päävastuu lapsesta on yksinhuoltaja äidillä, vaikka lapsi on luotettavassa, hyvässä hoidossa. Olen sitä mieltä, ettei tarvitse mennä hippaamaan, vaan ilta itselle tv, hyvää ruokaa ja ystäviä. Kyllä äidit aikaa itsellekin tarvitsevat..ei kultaista kruunua saa kukaan... Ikävän tunnekin on terve tunne ja jälleennäkeminen ihanaa. Ei meidän tarvitse olla superäitejä rakastaksemme lastamme aidosti.
Kaikkea hyvää kaikille :heart: