Saahan sitä haluta, mutta päätös on lopulta vanhemman. Lapsihan ei sitä päätä saako tuoda kotiinsa K18-merkittyjä tuotteita (pelit eivät ole millään lailla poikkeus). Minä olen ensisijaisesti vastuullinen ja turvallinen auktokriteetti, en kaverivanhempi. Joo joo, "muutkin" saavat pelata K18-pelejä. Mitä sitten jos ne "muut" saavat, pidetään me muut, joilla on vielä järkeä tallella, parempaa huolta omasta jälkikasvusta. Omat lapset kiitollisia, kun en missään nimessä ostanut heille Petri Nygårdin levyä tai GTA-pelejä, vaikka monta kertaa sain kuulla "Koska ne muutkin"-marinoita ja kiukuttelua perään. Annoin sillon kiukutella ja kävin silloin taisteluni läpi 2010-luvun alun ala-astelaisteni kanssa. Aivan sama, vaikka lapset olisivat uhkailleet minun lyömisellä tai lukittautuvansa huoneeseen useiksi viikoiksi. Lapset nykyään hyvissä ammateissa, kaksi heistä opiskellut vielä korkeakoulussa ammatillisten opintojen lisäksi. Kyllä sen eron huomaa niihin lapsiin, jotka saavat pelata vapaasti kaikkea (myös niitä K18-pelejä): ruoaksi eineksiä ja syödään mielellään koko ajan kaikkea sokerista, eletään kuin pellossa, ei selkeitä rajoja esim. nukkumaanmenon suhteen jne. ja käytös koulussa on mitä on, kiroillaan ja huudetaan pelimaailmoista opittuja vuorosanoja esimerkiksi. Vanhemmille tärkeintä, että lapset pysyvät poissa silmistä joten sama se on antaa viihdykkeeksi väkivaltapeli. Sanon tämän: vanhemmuuden ei kuulu olla mukavaa ja kaveruutta, vanhemmat ovat välillä "paskoja" ja "tyhmiä". Ei ihme, kun nykylapset ja -nuoret voivat pahoin, kun vanhemmat alentuvat kaikkeen mitä lapset vain pyytävät.