Lapsi erimielisyys suhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yrittäjä äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yrittäjä äiti

Vieras
Mitäpä neuvoisitte tekemään ....
Olemme alle 40-vuotias pariskunta. Naimisissa oltu 8 vuotta -
lapset iältään 5-9 vuotiaat. Minä haluaisin vielä yhden lapsen mutta mieheni ei. Antaisi minun kyllä erota ja ottaa
lapset mukaani - hänellä ei ole niille antaa aikaa eron sattuessa. Minä pärjäisin kyllä lasten kanssa hyvin taloudellisesti sillä meillä on yritystoimintaa joka jatkuisi eron
jälkeenkin. Kannattaisiko siis erota ja etsiä uusi mies / isä
ja tehdä kaipaamani vauva ? Vai jatkaa tässä tutussa ja turvallisessa parisuhteessa ja täyttää ""aukko"" esim. koiralla,
hevosella ( yksi lapsistamme ratsastaa ) ?
Miten Te olette ""ongelman"" ratkaisseet ? Kunnollisia mielipiteitänne odottaen ja mukavaa joulua ja uutta vuotta !
 
Teilla on jo kaksi lasta. Miksi sinun mielipiteesi olisi painavampi kuin miehesi? Jos lapsi on tarkeampi kuin miehesi, niin eroa ihmeessa.

Oletko muuten ajatellut, miten helposti loydat uuden isan lapselle? Suurin osa kelvollisista keski-ikaisista miehista on naimisissa ja eronneillakin on jo usein lapsia. He eivat valttamatta halua niita enaa lisaa.

Seksihan holtittomille miehille toki kelpaa, joten raskaaksi hankkiutuminen ei liene ongelma. En kylla soisi kenenkaan lapsen syntyvan harkitusti isattomaksi. Parjaisitko todellakin yksin kolmen lapsen kanssa? Olisiko lapsi todella kaiken sen arvoinen?
 
Meneekö teillä oikeasti hyvin vai miksi olet valmis eroamaan?

Valmis eroamaan lastesi isästä... Mistä löydät heille parempaa paikkaa ja paljonko olet budjetoinut aikaa uuden KUNNOLLISEN isäkandidaatin etsintään? Sinullahan aikakello tikittää koko ajan...

Jos miehelläsi ei ole tarpeeksi aikaa lapsilleen, niin ehkä paras ratkaisu häneltä on olla hankkimatta niitä lisää !
...ja jakaa se vähä vapaa-aika sinun ja nykyisten lastenne kanssa. Jos perheestänne vain sinä haluat lisää lapsia, niin olisiko sinun aika tehdä myönnytyksiä?

Voivatko jo syntyneet lapsesi paremmin, jos lähdet etsimään uutta miestä tulevalle uudelle lapsellesi?

...vai kannattaisiko käyttää se ylimääräinen aika nykyisiin lapsiisi? ...ja vaikka hankkia se hevonen, jos rahaa näyttää riittävän... :)

Nauti mistä iloista, joita nykyinen tilanteesi suo!
Mukavaa joulua ja iloista uutta vuotta !
 
Kyllä kaikenlaista saa lukea.Tämä on jo aika sairasta. Ehdotan, että tilaat ajan terapeutille tai psykiatrille ja tutkitutat pääsi.
Naiset vaan jauhaa noita lapsia ja miehet ei tahdo. Haloo.
 
Siis miksi eivät nykyiset lapsesi riitä? Mitä puutetta itsessäsi yrität paikata tuolla uudella lapsella, sitä että tunnet itsesi vanhaksi vai mitä? Keski-iän kriisi kehitteillä?

Kuulostaa kyllä kamalalta, että vaikka sinulla on jo lapsia, niin silti uusi lapsi on sinulle tärkeämpi kuin miehesi.... miehesi siis ei ole sinulle mitään muuta kuin lisääntymiskone, ja jos ei enää lisäänny, joutaa roskiin. Mutta eroa ihmeessä jos noin vähän miehestäsi välität.

Kamalalta kuulostaa kyllä sekin, että sinulla on joku ""aukko"", vaikka sinulla on jo lapsia. Olisipa hirveää olla sinun lapsesi ja tietää ettei ole sinulle riittävä. Ja sekin, että olisit valmis jopa eroamaan tämän asian takia eli viis veisaat siitä onko jo olemassa olevilla lapsillasi ehjä perhe vai ei, kunhan sinä saat itsekkään halusi tyydytettyä.

Häpeäisit.
 
Tähänkin asti olen tullut raskaaksi - ensi yrittämällä. Eli kun
on ""lupa"" annettu - olen muutaman viikon päästä voinut tehdä positiivisen raskaustestin. Ja tämä sama on tapahtunut 3 kertaa. JÄRKI - pystytkö parempaan ?
 
Luitko kirjoitukseni oikein ? Isällä ei ole tarpeeksi aikaa lapsille eron sattuessa. Tällä hetkellä hän on enemmän aikaa lasten kanssa kuin moni ns. palkkatyöläis isä. Sillä yritystoimintamme pyörii hyvin ja riittää kun meistä toinen tekee töitä ja toinen on kotona lasten kanssa. Lastemme ei ole tarvinnut olla mm. perhepäivähoidossa.
 
Kyllä tämän hetkiset lapsetkin riittää ja haluaisin siksi lisää
sillä olen lapsirakas äiti. Mieheni kanssa jaamme työt niin yrityksessämme että aina toinen meistä on lasten kanssa - heidän ei ole tarvinnut olla mm. päivähoidossa. Aikaa saavat
riittävästi - sillä mm. 2 kertaa talvessa käymme koko perhe lomalla etelässä & muutamn kerran Rukalla laskettelulomalla
talvessa + pienimmissä lähirinteissä sitten useammin.

Parempaa miestä saa etsiä kun mitä minulla on. Hän ei missään nimessä ole minulle ""pelkkä lisääntymiskone"" vaan
rakas puoliso.

Keski-iän kriisi oli jo - eli siitä ei voi olla kysymys. Mutta mielenkiintoista on lukea näitä vastauksia.
 
Koira tai hevonen ennemmin kuin mies mäkeen ja uutta lasta ulos... Minusta ehjä toimiva perhe on nykyään yhä suuremmissa määrin sellainen asia jota tulee vaalia - jo lastenkin takia. Kyllä lapsella pitää olla äiti ja isä - mielellään sellaiset, jotka rakastavat toisiaan ja haluavat asua yhdessä vaikka erimielisyyksiä olisikin.

Meillä ei tuota vauvakuumetta ole vielä suuremmissa määrin ilmennyt, ja täytyy myöntää, että epäilen lemmikeillä olevan vaikutusta asiaan (useita, ja joka lähtöön). Hoivaviettiä voi toteuttaa myös noiden suloisten pienten palleroiden kanssa, jotka tosin osaavat olla suttaisia ja pahatapaisia toisinaan - kuten lapsetkin.

Keskustelkaa asiasta.
 
Kyllä osaamme kaikki lukea rivien välistä, eli siis että teillä menee rahallisesti hyvin ja teillä on oikea yritys ja tuottoisakin vielä. Menee kyllä vähemmälläkin perille. Lomillekkin pääsette usein ja kaikki on kivaa. Sitä vaan ihmettelen että miten noilla älynlahjoilla on mitään kestävää saanut rakennetuksi. Tai no, jos on noin itsekäs kuin ap. niin yleensä saa haluamansa jos tarpeeksi haluaa. Eli mun vastaus on että jätä vaan se miehesi. Et tarvitse sitä enää mihinkään, enkä usko että sillä enää on tarvittavia pelivehkeitä lisääntymiseen. Onneksi sinä olet kuitenkin itseriittoinen.

Muista kuitenkin rauhoittaa joulu ja siitä itsesi vasta sen jälkeen.
 
Siis onko ap:llä nyt kaksi vai kolme lasta? Ja ollaanko nyt vielä kaipaamassa numeroa kolme vai neljä?

Ota mieluummin koira. Tunnut kaipaavan sitä, että joku on sinusta riippuvainen ja ""rakastaa"" vain sinua ""pyyteettömästi"". Koira täyttää tämän aukon pidempään kuin lapsi.
 
""Tähänkin asti olen tullut raskaaksi - ensi yrittämällä.""

Niin, tähän asti. Ymmärsin kuitenkin, että lähentelet 40 vuoden ikää, joten se raskaaksitulo ei enää ole mikään itsestäänselvyys. Toki tämä on yksilöllistä, mutta yleensä 35:n ikävuoden jälkeen naisen hedelmällisyys laskee rajusti. Siksi mielestäni nelikymppisenä raskaus ei ole mikään itsestäänselvyys. Se on ihan biologinen fakta.

""Parempaa miestä saa etsiä kun mitä minulla on. Hän ei missään nimessä ole minulle ""pelkkä lisääntymiskone"" vaan rakas puoliso.""

Ja silti sinä olet tuosta vaan valmis eroamaan siitä rakkaasta puolisostasi, ja lähtemään etsimään sitä parempaa, jos hän ei täytä toivettasi vielä neljännestä (?) lapsesta? Parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja - molempien. Olisiko tässä tapauksessa sinun parasta tehdä nyt myönnytys, ja hankkia joko se koira tai hevonen? Vai onko neljäs lapsi todella sinulle tätä miestä tärkeämpi? Sanoithan kuitenkin itse, että parempaa miestä saa hakea...

 
Onpa ap saanut ikäviä kommentteja. Ikään kuin lapsen toivominen olisi rikos.

Jos vauvakuume on kova, kannattaisi pehmitellä nykyistä miestä ajatukseen. Nuo eromietteet taitavat tulla muustakin kuin lapsiasiasta - mutta noiden vanhempien lasten takia ei kannata noin vain erota. Varmasti nyk. mies rakastaisi sitä iltatähteäkin.

Eikä nelikymppinen äiti ole mikään harvinaisuus. Minäkin olen 38 v. ja odottelen vasta esikoista. Ja meidän ikäluokkaa löytyy mammapuolelta paljon.

Niin, ja ostin juuri kolmannen hevosen. Eiväthän hirnakat mitenkään vauvaa pois sulje. Mutteivat kyllä omaa lasta ihan täysin korvaisikaan.
 
Julietalle: Alkuperäinen on saanut ansaitsemiaan kommentteja. Kukaan ei väittänyt, että lapsen toivominen olisi rikos. Alkuperäinen vain oli valmis eroamaan saadakseen tahtonsa läpi. Eikö se ole mielestäsi ikävien kommenttejen arvoista?

Ilmeisesti raskaus on heikentänyt sisälukutaitoasi.
 
Inhorealisti, en usko, että lapsierimielisyys on ainoa syy, jos ap tosissaan suunnittelee eroa. Siis jos. Sanoista on paljon matkaa tekoihin.

Kukapa meistä ei joskus toteaisi, että kumppanista olisi mukava päästä eroon. Ei sitä välttämättä tarkoita. Tai jos juuri ""sukset ristissä"" -hetkellä niin ajatteleekin, seuraavana päivänä tuntuu toiselta.

Eroaminen ei mielestäni ole erityisen tuomittavaa. On muuten aika tavallista, että lapseton pariskunta lähtee eri teille, jos toinen haluaa lapsen, ja toinen ei. Sattumoisin surffailin juuri Vauvahaaveet-palstalla, siellä keskusteltiin juuri tästä.

Ap:n tilanne on tietysti toinen, ja sopuratkaisu kannattaisi vanhempien lasten takia. No, tämänhän jo sanoin edellisessä viestissäni...

Ap ei kertonut, miksi mies ei tahtoisi lisää lapsia (tai sitten sisälukutaitoni on tosiaan ruostunut). Olisi kiva kuulla ap:n kommentteja, ettei tarvitsisi oletella asian tiimoilta enempää.
 
Olet liki 40 vuotias, kolme lasta. Mieti, minkälainen ""markkina-arvo"" sinulla on sinkkumaailmassa.

On todellista sattumankauppaa löytää hyvä parisuhde, eikä se käy nopeasti. Kaikkine tutustumisvaiheineen, seurusteluineen ja siihen varmuuden tunteen saamiseen, että toinen on se oikea henkilö jonka kanssa lapsen haluaa, siihen menee aikaa.
Mielestäni olisi hyvä olla rakastunut ja rakastaa ainakin yli vuosi, mielellään yli kolme vuotta ennenkuin tekee lapsia.

Tuntuu siltä, että sinä kuvittelet kaiken tapahtuvan kuin sadussa. Pakkaisit vaan lapset mukaan ja uusi mies odottaa portilla valmiina siittämään sinulle lapsen. Vai onko uusi mies jo katsottuna valmiiksi?

En tarkoita ylläolevaa pahalla, vaan itse ennen suhdetta sinkkuna ollessani opin tietämään, kuinka vaikeaa on löytää mies, joka jakaa samanlaisia arvoja ja jonka kanssa myös arki sujuu ja joka haluaa lapsia. Kuinka moni ikäluokkasi mies haluaa lapsia, mahdollisten jo olemassa olevien lisäksi?

Ota vaikka itsellesi hoitovauva, eihän se tietenkään omaa korvaa, mutta ehkä auttaa suurimpaan vauvakuumeeseen.
 
Aika vihamielistä palautetta olet ap saanut, textisi saattoi kuullostaa aika provosoivalta. Meillä on 2 lasta, luulin joskus että ne olisi siinä, mutta se kolmas, viimeinen, alkoi vain tuntua enemmän ja enemmän omalta. Mies ei tosiaan halunnut kun jankkasin ja jankutin siitä hänelle. Sitten jo aloin tyytyä karuun tosiasiaan ettei sitä kolmatta tule ja annoin asian olla. Sitten mieheni sanoi että on miettinyt juttua ja saa tulla jos tulee. Eli lopetin aiheen, mies pohti aikansa ja myöntyi kumminkin! Vaikkei sitä kolmatta olisi päätetty hankkia, en takuulla olisi siksi eronnut miehestäni. Ruoho ei todellakaan ole vihreämpää aidan tuollapuolen. Mut ymmärrän kyllä vauvakuumeesi, se joko menee ohi tai ei, laimenee. Mut älä eroa jos teillä on muuten hyvä olla.
 
Samaa mieltä Ainon kanssa. Mutta yritän käyttää rautalankamallia:

Jos on kylläinen, ei halua/voi syödä lisää. Ahne kyllä yrittää. Nälkäinen syö tarpeeseen.

Alkuperäisen mies on kylläinen, jos ei jopa ähkyssä. Järjellä ajatellen alkuperäisenkin tulisi olla kylläinen, mutta onko tunne nälkää vai ahneutta?... Veikkaan jälkimmäistä, koska mietiskelee, että hevonen tai koirakin voisi olla vaihtoehto....
 
Mietipä kuule ap, kumpi on tärkeämpää: ehjä koti kolmelle jo olemassa olevalle lapselle, vai sinun vauvakuumeesi hoitaminen? Ota nyt aikuinen ihminen vastuu lapsistasi ja varmista heille onnellinen koti, äläkä vain tyydytä omia halujasi!
 
Alkuperäisen saamat vihamieliset vastaukset ihmetyttävät minua. Vauvakuumeella on hirvittävän vahva voima.

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että ap:n suhteessa mieheensä on muutakin ongelmaa. Ehkä yhteinen yritys on ainoa, joka pitää enää yhdessä? Jos mies kommentoi, ettei eron tullessa hänellä olisi enää aikaa lapsille? Kuulostaa kylmältä.

En tiedä, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, koska kaipuu lapseen on todella raastavaa. Voimia!
 
""Vauvakuumeella on hirvittävän vahva voima.""

Ollaanko tässä ihmisiä vai elukoita? Vauvakuume saa siis mennä jo olemassa olevien lasten hyvinvoinnin ohitse, kunhan nainen saa vaan hormonien sanelemat halunsa tyydytettyä?

Kyllä se vauvakuume aikanaan helpottaa, eihän tossa ole menopaussiinkaan enää kovin pitkä aika!
 
Jos tämä kirjoitus olisi ollut missä tahansa muussa maassa kuin Suomessa, olisi alkuperäinen saanut kannustavia kirjoituksia kolmannen lapsen puolesta. Vain Suomessa osataan olla näin lapsikielteisiä ja lapsen hankkimista pidetään pahimpana mahdollisena rikoksena, ja kehoitetaan ajan varaamista psykiatrille. Luoja!

Nämä samat ihmiset elävät itse varmaan jotain standardielämää, jossa kaikki pitää mennä etukäteen suunnitellun käsikirjoituksen mukaan, lapsia 1,8 kpl jne.

Mainittakoon, että suurin osa ihmisistä EI ole sopivia vanhemmiksi, mutta hankkii silti ainakin sen yhden lapsen. Miksi kolmannen lapsen hankkiminen lapsirakkaalle ihmiselle on rikollista, mutta lapsia inhoava ihminen saa hankkia sen yhden lapsen?

En tiedä olisiko alkuperäisellä mahdollista vakuuttaa mies, että hän olisi sitten se henkilö, joka hoitaisi lapsen kokonaan, eikä miehen elämä vaikeutuisi kolmannen lapsen myötä? Toisaalta olisi hyvä kuulla myös miehen perustelut, siis pätevät sellaiset, miksei kolmatta lasta? Pätevä perustelu ei mielestäni ole ""kaksi riittää"" vaan vaaditaan joku järkevämpi syy, oli se sitten vaikka, että taloon sopii vain nelihenkinen perhe ja perheen koon kasvaessa tarvitaan isompi talo, johon ei ole juuri nyt rahaa tmv.
 

Yhteistyössä