Lapsi ei tunnu oppivan suomea

[ääääh]

Ikää 6v. Olemme asuneet Saksassa, muutimme viime kesänä tänne Suomeen. Lapsi kuitenkin puhuu sujuvasti saksaa ja ranskaa, ainoastaan suomi ei tunnu taipuvan, vaikka olen sitä hänelle jo Saksassa puhunut. Eskarin mukaan ymmärtää kyllä, mutta vastaus tulee yleensä suomi-saksa sekoituksella tai pelkkää saksaa. Eskarin ope ei tiennyt mitä tässä tilanteessa voisi tehdä... Kotona puhuu isän kanssa saksaa, minun kanssa suomea (tosin huonosti), ja yhdessä puhumme saksaa. Kotona emme voi vielä puhua suomea kokoajan koska mieheni ei osaa tarpeeksi. Olisiko joillain antaa jotain vinkkejä tähän?

Niin ja ennen kuin joku tulee valittamaan, en sen takia ole niin kauheasti ottanut Saksassa stressiä siitä, että lapsi oppisi puhumaan suomea, koska meillä EI ollut tarkoitus muuttaa Suomeen.

 

["vieras"]

Puheterapia?

 

[ap_]

Pitäisi soitella maanantaina puheterapian mahdollisuuksia.

 

[kyl se siit]

Täytyy vaan puhua kovasti sitä suomea. Ja mieskin oppii nopeammin kun alatte vaan käyttää sitä kotona toisillenne puhuessanne.

 

[Bonaire]

no,ei mulla muuta nyt tullut mieleen,kun luin sun tekstin,että miehen ei pitäisi olla este sille,että sinä et voi puhua lapsellesi omaa äidinkieltäsi..kumpi on tärkeämpää,se että mies ymmärtää kaiken mitä puhut lapsellesi/lapsen kanssa vai se,että lapsesi oppii suomen kielen?

 

[ap_]

Täytyy vaan puhua kovasti sitä suomea. Ja mieskin oppii nopeammin kun alatte vaan käyttää sitä kotona toisillenne puhuessanne.

Joo, mies käy opiskelemassa suomea iltaisin ja puhumme sen verran aina mitä mies osaa - esimerkiksi ruokapöytäkeskustelut yms sujuvat kuitenkin sujuvammin vielä saksalla.

 

["..."]

Annan lapselle aikaa. Hällä on ollut paljon suuria muutoksia vuoden aikana. Lisäksi entisen kotimaan kieli on ollut saksa, joten tottakai tämä vahvin. jos mukana vielä ollut kolmantena ranska, ei ihme jos jonkun hallinta ottaa enemmän aikaa. Lapsi oppii Suomea kyllä suomalaisessa ympäristössä. Mutta antakaa hänelle aikaa. Siihen asti pitää vaan selviytyä

 

[ap_]

no,ei mulla muuta nyt tullut mieleen,kun luin sun tekstin,että miehen ei pitäisi olla este sille,että sinä et voi puhua lapsellesi omaa äidinkieltäsi..kumpi on tärkeämpää,se että mies ymmärtää kaiken mitä puhut lapsellesi/lapsen kanssa vai se,että lapsesi oppii suomen kielen?

Minä puhun suomea lapselleni. Luetunymmärtäminen olisi kiva juttu..

 

["..."]

no,ei mulla muuta nyt tullut mieleen,kun luin sun tekstin,että miehen ei pitäisi olla este sille,että sinä et voi puhua lapsellesi omaa äidinkieltäsi..kumpi on tärkeämpää,se että mies ymmärtää kaiken mitä puhut lapsellesi/lapsen kanssa vai se,että lapsesi oppii suomen kielen?

No äitihän puhuu lapselle Suomea. Mutta yhteiset keskustelut miehen kanssa käydään skasaksi. Kuule, kyllä se on aika oleellista myös miehelle uudessa maassa tulla joskus edes kunnolla ymmärretyksi. Ei kukaan jaksa jatkuvasti olla koulun penkillä! Teillä on ollut suuria muutoksia ap, ottakaa rauhassa. Miehellekin aikaa, tai hän ei tule viihtymään uudessa "kotimaassaan".

 

[jean]

Itse olen monikielisestä perheestä ja sitä mieltä, että yksi aikuinen, yksi kieli. Olet tehnyt pojalle karhunpalveluksen puhumalla hänelle välillä saksaa, välillä suomea - sinun olisi pitänyt pidättäytyä pelkässä suomessa. Puolisolle voi sitten tulkata saksaksi. Mitään perheen yhteistä kieltä ei yksinkertaisesti tarvita - sanot sanottavasi suomeksi lapselle ja saksaksi puolisollesi, simple as that.

Mä en itse käsitä, miten joku edes voi puhua kieliä sekaisin tai vaihdella kieltä lapsensa kanssa. Jos katson äitiäni päin niin ei suusta tule muuta kuin äidin kanssa puhuttua kieltä. Menen ihan solmuun jos pitäisi yrittää puhua hänen kanssaan suomea. Tai jos vilkaisen isääni päin... No jotain tönkkövitsienglantia voin ehkä hänelle puhua, mutta suusta ei yksinkertaisesti *tule* äidin kanssa puhuttua kieltä, vaan pelkkää suomea. Samaten omalle lapselleni voin myös kertoa yksittäisiä sanoja muilla kielillä (esim jos hän kysyy minulta jotain sanaa suomeksi) mutta jos pitäisi ihan puhuapuhua suomea hänelle niin never, ei vaan onnistu. Kieli ei taivu siihen. Tuntuu niin väärältä ja luonnottomalta!

Ja oma lapseni siis puhuu erittäin hyvää suomea jos ottaa huomioon sen, ettei kotona tai sukulaisiltaan kuule sitä lainkaan, ja päiväkotikin on erikielinen Suomea on oppinut minun ystäviltäni, naapureilta, yms.

 

[köh]

Tulinpahan sittenkin valittamaan, että mitä valitat, jos et ole viitsinyt itse suomea opettaa? Kai lapsella on suomalaisia sukulaisia? Jotka eivät osaa saksaa/ranskaa? Ihmettelen näitä Suomi-mammoja, jotka eivät viitsi puhua suomea (omaa äidinkieltään) lapsilleen, vaikka lapsi oppisi sen siinä sivussa. Niin yksinkertaista ja helppoa! Nimimerkillä kokemusta omasta takaa...

 

["..."]

Tulinpahan sittenkin valittamaan, että mitä valitat, jos et ole viitsinyt itse suomea opettaa? Kai lapsella on suomalaisia sukulaisia? Jotka eivät osaa saksaa/ranskaa? Ihmettelen näitä Suomi-mammoja, jotka eivät viitsi puhua suomea (omaa äidinkieltään) lapsilleen, vaikka lapsi oppisi sen siinä sivussa. Niin yksinkertaista ja helppoa! Nimimerkillä kokemusta omasta takaa...

Osaatko sinä lukea suomea? Äiti puhuu ja on puhunut lapselleen suomea.

 

[Bonaire]

Minä puhun suomea lapselleni. Luetunymmärtäminen olisi kiva juttu..

tässä sun alotuksesta lause:Kotona emme voi vielä puhua suomea kokoajan koska mieheni ei osaa tarpeeksi.

näin ollen et siis puhu suomea kokoaikaa..tyttöni ( kohta 12 v ) kanssa olen puhunut vain ja ainoastaan suomea,riippumatta siitä onko paikalla ollut lapsen isä,joka ei suomea ole niin hyvin ymmärtänyt.Kaksikielisissä perheissä on aina tärkeää,että kumpikin vanhemmista puhuu vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään ( tunnekieli ) lapselle..

 

[ap_]

Huoh. Ei se ole oikein, että mies jätetään kaikesta ulkopuolelle - ja ettei meillä ole kieltä jolla keskustella KAIKKI KOLMESTAAN. Vai olisiko teistä ihan ok, että muutatte vieraaseen maahan, ja kaksi perheenjäsentä puhuu keskenään vierasta kieltä kokoajan ettekä itse ymmärrä sanaakaan?

 

[Bonaire]

Huoh. Ei se ole oikein, että mies jätetään kaikesta ulkopuolelle - ja ettei meillä ole kieltä jolla keskustella KAIKKI KOLMESTAAN. Vai olisiko teistä ihan ok, että muutatte vieraaseen maahan, ja kaksi perheenjäsentä puhuu keskenään vierasta kieltä kokoajan ettekä itse ymmärrä sanaakaan?

sä voit keskustella miehesi kanssa saksaa ja suomea,mutta koittakaa nyt herran tähden puhua lapselle omia äidinkieliänne..

 

["..."]

Huoh. Ei se ole oikein, että mies jätetään kaikesta ulkopuolelle - ja ettei meillä ole kieltä jolla keskustella KAIKKI KOLMESTAAN. Vai olisiko teistä ihan ok, että muutatte vieraaseen maahan, ja kaksi perheenjäsentä puhuu keskenään vierasta kieltä kokoajan ettekä itse ymmärrä sanaakaan?

Ei olisi. Eikä ole. On todella suuri asia muuttaa toiseen maahan asumaan. Pidä huolta miehestäsi tai teille tulee ongelmia tästä asiasta. On todella rankkaa, kun ei tule ymmärretyksi juuri missään. Kun olette yhdessä liikenteessä, muista tulkata hänelle niin paljon kuin suinkin jaksat. Hänelle tulee helposti avuton ja ulkopuolinen olo, eikä sopeutuminen uuteen maahan silloin ole helppoa. Pyrkikää kuitenkin puhumaan lapselle kumpikin vain omaa äidinkieltänne aina kuin mahdollista. Eli kun kohdistat asiasi selkeästi lapselle, puhu silloin suomea.

 

["vieras"]

Huoh. Ei se ole oikein, että mies jätetään kaikesta ulkopuolelle - ja ettei meillä ole kieltä jolla keskustella KAIKKI KOLMESTAAN. Vai olisiko teistä ihan ok, että muutatte vieraaseen maahan, ja kaksi perheenjäsentä puhuu keskenään vierasta kieltä kokoajan ettekä itse ymmärrä sanaakaan?

No jos vaikka puhut ensin lapselle suomeksi ja sen jälkeen saman saksaksi miehellesi. Lapsi joutuu ensin ymmärtämään ja kuulemaan sen suomeksi ja mieskin voi yrittää ymmärtää (kun sitä suomea kerran opettelee), mutta saa saman informaation vielä saksaksi sen jälkeen, niin ei jää varsinaisesti mistään paitsi. Yhteisessä keskustelussa lapsikin voisi ensin yrittää sanoa asian suomeksi ja vasta sitten saksaksi.

 

[ap_]

[QUOTE="...";25380122]Ei olisi. Eikä ole. On todella suuri asia muuttaa toiseen maahan asumaan. Pidä huolta miehestäsi tai teille tulee ongelmia tästä asiasta. On todella rankkaa, kun ei tule ymmärretyksi juuri missään. Kun olette yhdessä liikenteessä, muista tulkata hänelle niin paljon kuin suinkin jaksat. Hänelle tulee helposti avuton ja ulkopuolinen olo, eikä sopeutuminen uuteen maahan silloin ole helppoa. Pyrkikää kuitenkin puhumaan lapselle kumpikin vain omaa äidinkieltänne aina kuin mahdollista. Eli kun kohdistat asiasi selkeästi lapselle, puhu silloin suomea.[/QUOTE]

Kiitos Edes yksi joka ymmärtää lukemansa...

 

[Saraldo]

Jättäkää ainakin se ranska pois, kun se ei ymmärtääkseni ole kummankaan äidinkieli. Ja vaikka lapsi kysyisi sulta jotain saksaksi, niin vastaat suomeksi. Aina vaan suomea, ainoastaan miehen kanssa käydyissä kahden ihmisen välisissä keskusteluissa saksaa. Jos lapsi liittyy keskusteluun, hän puhuu isän kanssa saksaa ja sun kanssa suomea.

 

[jean]

Huoh. Ei se ole oikein, että mies jätetään kaikesta ulkopuolelle - ja ettei meillä ole kieltä jolla keskustella KAIKKI KOLMESTAAN. Vai olisiko teistä ihan ok, että muutatte vieraaseen maahan, ja kaksi perheenjäsentä puhuu keskenään vierasta kieltä kokoajan ettekä itse ymmärrä sanaakaan?

Kuules, noinhan se menee tuhansissa perheissä ympäri maailmaa! Jos asia koskee puolisoasi tai uskot hänen olevan kiinnostunut aiheesta, niin kerrot sen hänelle saksaksi. Mutta kun katsot poikaasi ja kohdistat sanasi hänelle, niin käytät vain ja ainoastaan suomea. Näin sekä puolisosi että lapsesi oppii suomea siinä sivussa, eikä ketään jätetä ulkopuolelle, koska tulkkaat sanomasi tarvittavalle kielelle tarvittaessa.

Tai sitten puhut lapsellesi saksaa ja heität hyvästit suomenkielelle, niin kuin olet jo tähän asti tehnytkin.

Hei usko pois - minulla on yli 30 vuotta kokemusta monikielisyydestä henkilökohtaisesti, ja sukuumme tämä homma on kuulunut usean sukupolven ajan. Kieliä löytyy tällä hetkellä neljä, joista itse osaan kolmea äidinkielenomaisesti. Neljäs on uusin, enkä siitä kauheasti ymmärrä, mutta meillä tulkataan ja sanotaan asiat usealla kielellä jos on tarvis. Ei tunnu oudolta, en koe oloani ulkopuolelle suljetuksi - en ikimaailmassa osaisi vaatia, että vanhemman pitäisi puhua lapsellensa tai lapsen vanhemmallensa muuta kuin heidän välistään kieltä, sillä tiedän itse miten väkinäistä ja outoa se on.

Sinä olet opettanut lapsellesi, että saksa on hänen äidinkielensä ja suomi sellainen leikkikieli, jota voidaan joskus vähän harjoitella kun kukaan muu ei ole kuulemassa, kun kyse ei ole mistään tärkeästä asiasta. Onko nyt sitten joku suuri yllätys, että lapsi ei suomea tahdo tai osaa oppia, kun olet kuuden vuoden ajan hänelle opettanut, ettei se ole "oikea" kieli?

 

["..."]

Kuules, noinhan se menee tuhansissa perheissä ympäri maailmaa! Jos asia koskee puolisoasi tai uskot hänen olevan kiinnostunut aiheesta, niin kerrot sen hänelle saksaksi. Mutta kun katsot poikaasi ja kohdistat sanasi hänelle, niin käytät vain ja ainoastaan suomea. Näin sekä puolisosi että lapsesi oppii suomea siinä sivussa, eikä ketään jätetä ulkopuolelle, koska tulkkaat sanomasi tarvittavalle kielelle tarvittaessa.

Tai sitten puhut lapsellesi saksaa ja heität hyvästit suomenkielelle, niin kuin olet jo tähän asti tehnytkin.

Hei usko pois - minulla on yli 30 vuotta kokemusta monikielisyydestä henkilökohtaisesti, ja sukuumme tämä homma on kuulunut usean sukupolven ajan. Kieliä löytyy tällä hetkellä neljä, joista itse osaan kolmea äidinkielenomaisesti. Neljäs on uusin, enkä siitä kauheasti ymmärrä, mutta meillä tulkataan ja sanotaan asiat usealla kielellä jos on tarvis. Ei tunnu oudolta, en koe oloani ulkopuolelle suljetuksi - en ikimaailmassa osaisi vaatia, että vanhemman pitäisi puhua lapsellensa tai lapsen vanhemmallensa muuta kuin heidän välistään kieltä, sillä tiedän itse miten väkinäistä ja outoa se on.

Sinä olet opettanut lapsellesi, että saksa on hänen äidinkielensä ja suomi sellainen leikkikieli, jota voidaan joskus vähän harjoitella kun kukaan muu ei ole kuulemassa, kun kyse ei ole mistään tärkeästä asiasta. Onko nyt sitten joku suuri yllätys, että lapsi ei suomea tahdo tai osaa oppia, kun olet kuuden vuoden ajan hänelle opettanut, ettei se ole "oikea" kieli?

Voi hyvänen aika...tämä syyllistäminen on kyllä sitten oikein sitä aidointa suomalaisuutta...Etkö saa asiaasi kerrottua asiallisella tavalla, ilkeä sävy on aivan tarpeeton.

 

[halipupu harmaana]

[QUOTE="...";25380066]Annan lapselle aikaa. Hällä on ollut paljon suuria muutoksia vuoden aikana. Lisäksi entisen kotimaan kieli on ollut saksa, joten tottakai tämä vahvin. jos mukana vielä ollut kolmantena ranska, ei ihme jos jonkun hallinta ottaa enemmän aikaa. Lapsi oppii Suomea kyllä suomalaisessa ympäristössä. Mutta antakaa hänelle aikaa. Siihen asti pitää vaan selviytyä [/QUOTE]

Peesi. Lue lapselle paljon suomalaisia kirjoja ja korjaa lapsen sanomat suomenkieliset lauseen, niin kyllä se siitä. Eskarissa tekevät toivottavasti niin, että eivät ymmärrä kuin suomea ja pyytävät lasta toistamaan ja sanovat eiietevät ymmärrä, jos tulee sekakieltä. Kolme kieltä on aika paljon ja kaikille se ei ole helppoa, jos ei ole kielelliseen älykkyyteen taipumusta.

 

[ulkonainen]

Huoh. Ei se ole oikein, että mies jätetään kaikesta ulkopuolelle - ja ettei meillä ole kieltä jolla keskustella KAIKKI KOLMESTAAN. Vai olisiko teistä ihan ok, että muutatte vieraaseen maahan, ja kaksi perheenjäsentä puhuu keskenään vierasta kieltä kokoajan ettekä itse ymmärrä sanaakaan?

En tieda, koska lapseni on vasta 2 v. Mutta meilla on tosiaan se periaate etta mina puhun vain suomea lapsen kanssa, isa omaa kieltaan, ja kahdestaan isan kanssa puhun englantia. Eli viela ei puhuta kolmestaan. Voin kuitenkin kuvitella etta tama asetelma tulee meilla pysymaan, en usko etta tarvitsemme kaikki yhteista kielta.

 

[jean]

[QUOTE="...";25380202]Voi hyvänen aika...tämä syyllistäminen on kyllä sitten oikein sitä aidointa suomalaisuutta...Etkö saa asiaasi kerrottua asiallisella tavalla, ilkeä sävy on aivan tarpeeton.[/QUOTE]

Sävy oli vain vastaus sinun sävyysi

Aidointa suomalaisuutta? No, jos mut suomalaiseksi laskee. Sen määritelmä ei nyt ihan selkeä ole. Ajattele miten tahdot. Ärsyynnyin vain siitä, että et suostunut ottamaan vastaan muiden neuvoja vaan yritit besserwisseröidä ja ampua niitä alas. Olisit vähän avoimempi kokeneimpien neuvoille, älä heti ole ampumassa alas huutomerkein.

 

["..."]

Sävy oli vain vastaus sinun sävyysi

Aidointa suomalaisuutta? No, jos mut suomalaiseksi laskee. Sen määritelmä ei nyt ihan selkeä ole. Ajattele miten tahdot. Ärsyynnyin vain siitä, että et suostunut ottamaan vastaan muiden neuvoja vaan yritit besserwisseröidä ja ampua niitä alas. Olisit vähän avoimempi kokeneimpien neuvoille, älä heti ole ampumassa alas huutomerkein.

Mulla ei ole tarvetta ampua kenenkään mielipiteitä alas. En vaan ymmärrä tuollaista ilkeilyää tyyliä. Voisiko ennemmin kokeilla asettua kysyjän asemaan, eikä painaa päälle syyttävä sormi ojossa.