Lapsi ei syö kunnolla, pitääkö viedä jo lääkäriin? Oon tosi huolissani :(

[MitäTeen???]

Hei olisko samassa tilanteessa kamppailevia/neuvoja?

Alan olla jo tosi huolissani. Tyttöni 1v 8kk on ollut aina ERITTÄIN pieni ruokainen ja huono syömään. Paino käyrät mennyt aina reippaasti alakanttiin jne. On ollut aina suuri tappelu ja kauheet virikkeet käytössä että tyttö on syönyt. Joutuu samalla näyttää jotain lelua/mielenkiintosia tavaroita että saa sujautettua suuhun lusikallisenkin ruokaa.

Nyt pari viikkoa aamulla esim. muroja syödessä suostuu syömään ensimmäiset 2 lusikallista ja lopettaa ruokailun sitten siihen. Seuraavaa välipalaa (esim. leipää) saattaa haukata palasen ja syödä juuston päältä ja siinä oli sitten se välipala. Vaikka olisi 6 tunnin tauko ja seuraava ruoka tarjottaisiin vasta joskus klo 16-18, ei tyttö syö kun muutaman lusikallisen (esim. makaronilaatikkoa) ja lopettaa jälleen ruokailun siihen. Sanoo vaan "ei ei" ..

Mitä mun pitäisi tehdä? Tuntuu ettei tyttö voi pärjätä tuolla ruokamäärällä. Iltapalalla saattaa taas syödä muroja muutaman LUSIKALLISEN ja kaikki välipalat sun muut aina sama juttu.

Kauhee stressi itellä kun tuntuu ettei tyttö syö nykysin enää MTIÄÄN. puuronkin syönnin lopetti, vaikka on kokeiltu kaikki hillot, mehukeitot, voisilmät sunmuut siihen päälle. Muroja tykkäs alussa syödä, mut enää ei sekään juuri tosiaan mene. Maitoa menis niin paljon kun tarjolla olisi (mutta sitä ei paljoa anneta, ettei korvaa ruokailuja) ja jos vaan jotain hyvää annettais niin VARMASTI söisi. Onko tyttö siis näin nirso vai mikä hitto tässä on? Normi kotiruoka mitä tarjotaan on ihan hyvää, ei mitään purkkiruokaa, mut ns. normaali ruoka ei vaan mene.

Mitä teen, pitäisikö tyttö viedä lääkäriin? Neuvolassa aina sanottu että älä stressaa, ei viellä tarvetta siihen. Mutta nyt tuntuu että menee vaan huonompaan suuntaan.......

 

[ap.]

Eikö täällä oo ketään kellä olis ollu samanlainen ISOongelma?

 

[..]

lapsi vaistoaa kyllä äidin ahdistuksen siitä syömisestä. liittää sitten sen ahdistuksen ruokaan ja sen vuoksi ei syö. monesti lapsen isä sitten saa syötettyä paremmin. miksi lapsi ei syö itse?

 

[ap.]

Lapsi saa syödä kyllä itsekin, mutta mitään juuri ei pyydä suuhun. Muutaman lusikan laittaa suuhun ja lopuksi on kaikki ruoat pöydällä, lattialla ja lusikalla heittelee ruokaa joka suuntaan.

Alkanut tehdä myös syöttäessä sitä,että sylkee ruoan ulos / kaivaa sen kädellä pois ja heittää pitkin pöytiä.

Meillä isä saa joskus syötettyä paremmin, mutta ei kehuttavasti sekään. Harvoin tyttö syö "hyvin".

 

["vieras"]

Kokeile apteekist saatavia ns täysravinteita joissa on energiaa ja ravinteet tiivistetyssä muodossa, jos kerran määrää ei uppoa paljoa.

Mä kyllä veisin jo yksityiselle lastenlääkärille ainakin näytille/verikokeisiin tms

 

["aapee"]

Kyllä lapsella on mahdollisuus syödä itsekin, mutta mitään ei päädy sillonkaan juuri suuhun. Ihan pelleilyksi menee koko homma. Heittelee ruokaa jokapuolelle ja hakkaa lusikalla ruokaa. muutaman palan ehkä saa suuhun asti, mutta siinä se. Sotkeminen on kivaa vaan. ja jos sattuu olemaan lasi vettä siinä ruokailun yhteydessä, kaataa vedet sinne ruoan sekaan ja sotkeesotkeesotkee... HUOOH.

Ja tekee sitäkin että jos syöttää, niin kaivaa ruoan suusta ulos ja heittää lattialle, pöydälle tms...

 

[..]

nii ja jos teillä vaan on kaapeli niin AVA:lta tulee se kasvun paikka ohjelma. siinä on joka viikko yks syömishäiriöinen taapero. siitä ohjelmasta opittua muummuassa se että ruokailun pitää olla mukavaa, jos se ruokapöytä ahdistaa niin sitten vaikka olkkarin lattialle piknikille ja erilaisia ruokia tarjolle mitä lapsi voi rauhassa tutkia ja syödä itse sormin tai lusikalla, miten nyt osaakin. tuon ikäinen lapsi vielä sotkee syödessään mutta anna sotkea vaan. jaktuva siivoaminen kesken ruokailun häiritsee lapsen syömistä niin että lapsi ei uskalla sitten syödä kun pelkää sotkevansa.

 

[hmma]

meidän poika oli samanlainen ja aika pikku hippunen olikin, mutta itse uskon siihen ettei lapsi itseään nälkään tapa, jos ruokaa vaan on tarjolla. Syömisestä ei kannata antaa lapselle vallankäytön välinettä, esikoisen kanssa tein sen virheen ja siinä olikin senpäiväinen show. Kakkosen kanssa toimin niin että lapsi ruokapöytään, tarjosin ruokaa, yleensä meni kaksi haukkua leipää/kaksi tl jogurttia,kun lapsi lopetti syömisen seuraavalla kerralla oli ruoka sitten lounaalla ja taas sama juttu, ei mene alas, pois pöydästä ja kiitokset. Välillä tuli kausia että ruokaa meni ihan mahdottomasti, välillä (yleensä) ei juuri mitään. Nyt on poika alkanut syödä aika hyvin, kun ikää kohta 6v. Ei välipaloja, vaan ruokaa vain ruoka-aikana.

TOki voit soittaa neuvolaan ja kysyä sieltä, meille aina sanottiin, että toimin ihan oikein ja kyllä lapsi syö kun nälkä on.

 

["äiree"]

Minulla on eskari-ikäinen tenava jo, ja minusta hän ei aina ole kovin häävi syömäri täällä kotona. (Tosin mummolassa - olen sen nähnyt itsekin - hän syö hyvin) . Aamupalalla hän syö ihan ok ja luultavasti eskarissakin. Mutta kun iltapäivästä kotiin päästään ja ehdotan pientä haukkapalaa, ennen iltaruokaa, hän sanoo että ei hän tarvitse hän on syönyt jo eskarissa. Iltaruoan hän syö sitten vähän niin ja näin. Iltapalaksi annan joko puuroa tai kiisseliä, tuollaista ruokaa hän syö ihan mielellään. Iltaruoallakin lapsi usein tykkää syödä lihat ja jättää lisukkeet (makaroni, pottumuussi, riisi) kokonaan syömättä, kasviksista hän ei välitä lainkaan. Eikä leipäkään hänelle maistu.

 

[..]

mm joo tuo edellinen kommentti tuli ennen kuin luin vastauksesi.. sotkeeko lapsi sen vuoksi että kiellät sotkemasta? olen huomannut että parhaiten ruokaa menee jos itse vaan tyynesti syö vieressä, tai vaihotehtoisesti touhuaa jotain muuta siinä vieressä, laittaa vaikka tiskikonetta. jos äiti ei ole ihan niskaan hengittämässä niin ei ole niin suurta tarvetta sotkea.

 

[hellsbells]

Meillä on kans aina ollu hankala syöjä... Lapsi on nyt 1v9kk. Meillä on välillä tommosia kausia, yleensä tosin onneks vaan viikon maksimissaan, ettei mikään uppoo. Just tota, että maistaa lusikallisen tai kaks, ja sitten suu menee suppuun. Jouduttiin tossa jo käymään painokontrollissakin, mutta onneks oli paino sitten jokusen sata grammaa noussut..
Lapsi on kyllä melkosen nirsokin, että herkut kyllä kelpais, ja joskus siihen sitten sorrunkin, että hän edes jotain söisi. Olen ajatellut, että parempi sitten että syö mistä tykkää, ja tykkää esim. makkarasta ja juustosta, jos ne nyt epäterveellisiä onkin, niin ainakaan tuolla ei mitään ylipaino-ongelmaa ole tällä hetkellä näkyvissä
Pienempänä oli kauhee sihtikurkku , että söi pelkkää soseutettua mössöö tosi pitkään.

Olen yrittäny tosiaan pitää noi ruokailut semmosena mukavana hetkenä, joskus syön itse samaan aikaan, näytän mallia, mutta ei siitä kyllä mitään hyötyä ole ollu.. Joskus kyllä menee edelleenkin hermot, kun ei vaan suostu syömään, mutta eipä siitä äkäsenä tuputtamisestakaan tule mitään. Joskus harvoin ruoka uppoo ikäänkuin salaa, kun tarpeeksi hassuttelee, laulaa, ym..

No, tuo on kyllä ihan pirtee ja ilonen lapsi, joten kai hän saa tarpeeksi energiaa syömisistään, toivottavasti sinä keksit ratkasun teidän syömisiin.. Tsemppiä sinne!

 

["hei"]

[QUOTE="aapee";23490257]Kyllä lapsella on mahdollisuus syödä itsekin, mutta mitään ei päädy sillonkaan juuri suuhun. Ihan pelleilyksi menee koko homma. Heittelee ruokaa jokapuolelle ja hakkaa lusikalla ruokaa. muutaman palan ehkä saa suuhun asti, mutta siinä se. Sotkeminen on kivaa vaan. ja jos sattuu olemaan lasi vettä siinä ruokailun yhteydessä, kaataa vedet sinne ruoan sekaan ja sotkeesotkeesotkee... HUOOH.

Ja tekee sitäkin että jos syöttää, niin kaivaa ruoan suusta ulos ja heittää lattialle, pöydälle tms...[/QUOTE]

Eli teillä on syöminen mennyt valtataisteluksi.Lapsesi ei ole nirso eikä sairas, vaan on oppinut, että äidin mielestä syöminen on pelottava ja ahdistava asia. Sun kannattais kokeilla muuttaa omaa suhtautumistasi lapsen ruokkimiseen, niin lapsikin alkaa syömään.
Pysy rauhallisena, älä tyrkytä. Jos lapsi kieltäytyy ruuasta, sano iloisesti "ai, ei sinulla ollutkaan nälkä" ja ota lautanen pois. Ja tarjoa syömistä parin tunnin päästä uudelleen. Ota ihan oikeasti rennosti, yritä olla tekemättä syömättömyydestä numeroa

 

[Mis Mis]

Kuulostaan niiiiiin samalta, kuin meidän 1v11kk poika..
Pelkkää sotkemista ja pelleilyä ruokailut lähes aina. Hyvin vähän menee mahaan asti ja aina ei yhtään mitään. Joskus saattaa saada raivarin ihan vaan siitä, kun ehdottaa, että mentäiskö syömään.. Siis kotona.
Hoidossa ollessaan kuulemma syö hienosti, eikä muutenkaan mitään ongelmia koskaan.
Jätkä on kuitenkin kasvanut ihan hyvin, että en oo kovin huolissaan ollu sen syömättömyydestä, mut hermoja se kyllä raastaa ja välillä tekee mieli olla antamatta mitään sille, kun kaikki kuitenkin lehtää pitkin keittiötä.
En oo enää jaksanut tapella enkä maanitella, vaan heti kun pelleily alkaa, nostan pojan pois syöttötuolista ja seuraavalla ruokailukerralla yritetään uudestaan. Kyllä se sitten jotain syö, kun oikeesti nälkä on.

 

["aapee"]

Yleensä yritänkin puuhata jotain muuta kun tyttö saa istua rauhassa ja syödä, tai sitten istun ite vieressä ja syön. Mutta varsinkin jos olen poissa lilluu koko pöytä, syöttötuoli ja tyttö siinä ruoassa ja nykyään en pidä vesilasia siinä vieressä kun muuten on makaronilaatikko ja vesi sekotettu ja kaikki valuu pöydiltä. Muutenkin harrastaa paljon tollasta, esim. jos jätän kahvikupin pöydälle hetkeksi- kiipeää pöydälle ja tunkee kädet sinne kahviin ja läträilee yms..

 

["kui"]

Anna lapsen opetella syömistä itse, vaikka se alkuun olisikin pelleilyä. Otat rauhallisesti ja kehut jokaisesta suuhun eksyneestä ruoka palasta. Muista, että syöt itse lapsen kanssa. Älä hoputa ja jos lapselle ei maistu, niin ei maistu. Yritä välttää sokerilla höystettyjä välipaloja. Pidä ruokapäiväkirjaa, kirjaa sinne kaikki mitä on päivän aikana syöty JA JUOTU. Yllätävän monesti jää hoksaamatta, että vähän ruokaa syövä lapsi litkiikin vettä tai muuta juotavaa päivän aikana uskomattoman paljon, se pitää nälkää loitolla varsin paljon.

Ja monesti kun pitää päiväkirjaa syömisistä, vaikka yksittäisinä määrinä ovatkin mitättömiä, huomaa, että lapsi syö silti kuitenkin edes kohtuullisesti.
Jos lapsi vaikuttaa energiseltä, eikä suoranaisesti nälkiintyneeltä, on asiat todennäköisesti paremmin, kuin miltä ne nyt näyttävät.

JA puhun kyllä kokemuksesta näitä juttuja.
Esikoisemme oli juuri tuollainen tuossa iässä, ennen 2v.
Minusta tuntui, ettei syö mitään, nirpi ja närpi. Stressaannuin itse aina ruoka aikoina, kun taas soimasin itseänikin siitä, ettei lapsi suostu syömään.
Neuvolasta saatiin terveyskeksuksen oman ravintoterapeutin antamamia vinkkejä ruokailutilanteisiin, joita jo edellä mainitsin.

Kun ruokailu hetkistä tehtiin ensin rentoja ja yhteisiä jokaisella kerralla (joskus saatoin vain juoda kupin kahvia, mutta olin silti jotain nautiskelemassa), alkoi homma pelittää tosi nopeasti ja kuukauden kuluttua odoteltiinkin jo innolla keittiön portilla, että milloin on ruoka valmista

Kyllä varmasti asia suttaantuu paremmaksi, mutta jos neuvolassakin oltaisiin sitä mieltä, että testejä tarvitaan, niin kannattaa otattaa, jo omankin mielenrauhan vuoksi.

 

[Dina*]

tutulta kuullostaa! tulee mieleen että teillä syömisestä on ehkä tullu nyt liian iso mörkö, eli vähemmälle huomiolle, vaikka se vaikeaa onkin.

Muut on jo antaneet hyviä vinkkejä, joten en lähde niitä sen kummemmin luetteleen. Mut meillä tuo ruokailu alkoi sujua vasta sitten kun lapsi aloitti hoitopaikassa, tänäpäivänäkin syö hoidossa muiden lasten kans tosi hyvin ja reippaasti, mutta kotona ei juuri mitään.