laiha lapsi ei syö

["mä"]

3,5 v. poikamme on pituuspainoindeksillä -24%, ollut jo pari vuotta. Neuvolassa tilannetta seurataan (painokontrollit 3xvuodessa), mutta siihen ei puututa (tutkita tms). Virkeä ja reipas, hyvin touhukas poika. Mutta siis luuta ja nahkaa! Enkä saa sitä syömään kuin nokareita.

Mitä ihmettä voin tehdä? Päiväkodissa kuulemma syö, mutta ei läheskään sitä mitä siellä kuluttaa. Viimeksi lääkäri jo sanoi, että anna pullaa, suklaata tms kaloripitoista reippaasti vaan, mutta kun ei siis nekään lapselle yhtään maistu...

Leipää ja muroja tykkää syödä, niillä kai se elää.

 

[terv.hoitaja]

herkut nimenomaan minimiin ja tietyt ruoka-ajat joista ei lipsuta! Mitkä mitat pojalla nyt siis? Onko aina ollut pieni? Kasvaa kuitenkin omalla käyrällään?
Huolehdittehan vitamiinien saannista? Onko hyvälaatuinen hius ja entä kynnet?

 

[sikinsokin]

Eihän kukaan pärjää muroilla, leivällä! Onko jotain sattunut silloin noin pari vuotta sitten, kun/jos paino siitä asti ollu noin miinuksella? Opeta lapselle myös kotona ateriarytmi ja tavallista ruokaa, muut naposteltavat pois. Ja itse olisin jo vienyt tarkempiin tutkimuksiin (psyyk/fyys), olkoon reipas ja virkeä, siitä huolimatta huolestuttavaa...

 

[sh-äiti]

Meillä myös lapsi joka elää pyhällä hengellä. Lisäenergian turvaamiseksi, joka ruokaan tl ruokaöljyä. Jos lapsi söisi kiisseleitä niin kermalorauksen laittaisin joka kerta.

 

["vieras"]

Meil oli 5v samanlainen aika pienempänä. Mikään ei tahtonu kelvata. Nykyään syö kyllä tosi hyvin (silti -12 käyräl) mutta siis, huonosyömisyys meni aikanaan ohi. Nyt on samaa kamppailua oman 3.5v ei söisi muuta kun linnun annoksia ja on niin niin pikkanen tyttö. 13kg, pituutta en osaa arvioida. Semmonen kirppu.

 

["mä"]

Lapsen hiukset, iho ja kynnet ovat todella hyvässä kunnossa. Viime syksynä otettiin verikokeita muuhun asiaan liittyen, ja myös hemoglobiini oli hyvä (140!). Ulostaa säännöllisesti, mitä pidetään riittävän ravinnonsaannin merkkinä kuulemma myös. Ruoka-ajat ovat säännölliset olleet aina, eikä siitä lipsuta.

Syntyi pienipainoisena keskosena, lähtötilanne taisi olla jotain -15%. Sitten kun liikkuminen lisääntyi, romahti tilanne tuonne nykyiseen. Neuvolalääkärin mukaan lapsi on kaikin puolin terve ja hyvinvoiva, ja kyseessä on vain lapsen laihuusominaisuus. Mutta äidillä tekee todella tiukkaa katsoa tuota langanlaihaa ja niukasti syövää lasta! Ja kyllä, öljylisä on ollut käytössä jo vauvasta myös... voi kun keksisi tähän jotain.

Lapsen mitat ovat karkeasti jotain 93 cm ja 11 kg, ehkä molemmat vähän enemmän.

Toisten reaktiot ovat myös kovin väsyttäviä, kaikki olettavat heti (kuten tekin vastaajat), että kotona on jotain häikkää koska lapsi on laiha. Myös päiväkodista opastettiin ruokarytmin tärkeydestä ja siitä, että kotona tarjottaisiin muutakin kuin eineksiä... Se tuntui pahalta. Olen nähnyt todella paljon vaivaa tarjotakseni lapselle terveellistä ja monipuolista ruokaa, keskostaustan takia meillä oli vauvavuonna myös ravitsemusterapeutti apuna. Mutta joskus vaan mikään ei tunnu auttavan.

 

[akkka]

Vanha totuus: Jos lapsi kasvaa, on virkeä, touhukas ja iloinen, jaksaa ja voi hyvin, niin sillä ei ole hätää. Usein nuo närppijät kuitenkin syö riittävästi, kun närppivät niitä pieniä annoksiaan. Kyllä ne neuvolassa puuttuvat, jos kasvu ja kehitys häiriytyy.

 

["vieras"]

Me ollaan 8v:n kanssa oltu 8 vuotta samassa tilanteessa, asiaa on tutkittu ja pohdittu. Kaikki mahdolliset ja (mahdottomat) veriarvot - jotka on kaikki erinomaisia sekä sairaudet on testattu ei oo mitään löytänyt.
Neuvola/kouluterkka passitti meidät syömishäiriöisten klinikalle, siellä se lääkäri kysyi että ketä tämä häiritsee eniten? Todettiin että terkkaa, katsoi paperit ja sanoi että palataan sitten asiaan kun paino häiritsee lasta tai äitiä.

 

["Eeva"]

Miten painoon voisi puuttua? Muuten kuin te vanhemmat kotona syöttämällä kaloripitoista ruokaa. tai jos tlanne oikein huonoksi menisi niin siaraalassa letkuruokkimalla.

Lapselta on otettu verikokeet, joten keliakit yms. on varmaan poissuljettu. Verikokeista näkee myös, jos lapsi kärsii ravinnonpuutteesta. Näin ei teillä kuitenkaan ole ilmeisesti ollut.

Meillä esikoinen on aina ollut pieniruokainen ja laiha. Tokihan se välillä huolestuttaa ja ärsyttää, kun mikään ei maistu, mutta sellainen hän on. Kuopuksen kasvaessa tuntuu ihan ihmeelliseltä, että meillä on lapsi, joka tuntee nälkää. Esikoisen mielialaan tai kuntoon ei edes 10 tunnin ravinnottomuus juuri vaikuta.