Lapsi ei pidä uudesta kumppanista,mitä tehdä? Apuja kaivataan

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

Kokemuksesta voin sanoa, et tuntuu muuten aika helvetin pahalle.

Kyllä tuntuu (kokemusta on) mutta ajan kanssa sekin helpottaa ja isompana tajuaa, että miten tärkeää äidille on olla ihmisen kanssa jota rakastaa. Minun vanhempani aina tappelivat ja se kuului ja näkyi meille lapsille. Olimme silloin 7v ja 4v. Olin vanhempieni erosta tyytyväinen koska koko perhe kärsi. Äidin uusi mies tuntui todella inhottavalta ym. mutta myöhemmin tajusin olevani paljon onnellisempi kuin oman isäni kanssa.

Eikö lapselle ole tärkeää olla ihmisen kanssa, jota rakastaa? Miksi aina äiti menee kaikkien muiden edelle? Jos äiti on oikeasti hyvä äiti, niin se kykenevä hoitamaan lastaan ilman omaa rakkauselämääkin.

...sanoo äiti, jolla ei ole ollut kokemusta yksinhuoltajuudesta

 

Jätä se kumppani - lapsi varmasti vaistoaa jotain mitä sinä et näe tai huomaa.

Entisenä uusperheellisenä näin neuvon.

Just näin tuli mullakin heti mieleen.

 

Haha..Tämä toimi
Dialogi äskeisestä keskustelusta minun ja lapseni välillä

M: Tänään mennään korkeasaaren kaikki yhdessä
L: Miksi, ei en halua
M: Joo me mennään kaikki, haluaisitko syödä sielä hattaraa vai jäätelöä?
L: Jee hattaraa (ihan iloisena) en ole koskaan syönyt hattaraa.

Kiitos vinkeistä, ainakin en anna lapsen enää päättää. Katsotaan eteenpäin miten tämä tästä etenee.

Suostuuhan suurin osa naisistakin mihin vaan, jos siitä saa riittävän korvauksen. Mikään ihme, kun se opetetaan heille jo lapsesta pitäen...

Tässä oli pointina se, että lapsi sai valita kahdesta vaihtoehdosta, eikä tarvinnut päättää jostain epämääräisestä.

 

Haha..Tämä toimi
Dialogi äskeisestä keskustelusta minun ja lapseni välillä

M: Tänään mennään korkeasaaren kaikki yhdessä
L: Miksi, ei en halua
M: Joo me mennään kaikki, haluaisitko syödä sielä hattaraa vai jäätelöä?
L: Jee hattaraa (ihan iloisena) en ole koskaan syönyt hattaraa.

Kiitos vinkeistä, ainakin en anna lapsen enää päättää. Katsotaan eteenpäin miten tämä tästä etenee.

Suostuuhan suurin osa naisistakin mihin vaan, jos siitä saa riittävän korvauksen. Mikään ihme, kun se opetetaan heille jo lapsesta pitäen...

Niin, ja suostuuhan suurin osa miehistäkin mihin vaan...

 

ja toisaalta onko reilua, että lapsi saisi päättä minun elämästäni. Joo ei lapsi saisi kyllä päättää, mutta ei ole kiva, että suunnittelee lapselle jotain reissua (esim. tää korkeasaari) ja sitten ei käy.

Päätit sitten rangaista lasta siitä, ettei tykkää uudesta poikaystävästäsi, ettekä voineet mennä Korkeasaareen kahdestaan, vaan piti jäädä kotiin? Olet tainnut jo valita puolesi.

 

Ja kaiken lisäks alkais olla se vaihe et haluttais joskus lähitulevaisuudessa muuttaa yhteen, koska asutaan eri paikkakunnilla ja ollaan nyt vuosi oltu kaukosuhteessa.

Kun sanoitte tuosta pointista, että isä olisi puhunut lapselle pahaa, niin tuli mieleen, että pikemminkin omat vanhempani olisivat voineet puhua lapselle jotain, koska vastustivat eroa tosi paljon.

Ekassa tekstissä kirjoitat, että lapsi on nähnyt tätä uutta miestä puolen vuoden aikana aina silloin tällöin - ja tässä puhut yhteenmuutosta lähitulevaisuudessa.

Lapselle "silloin-tällöin" näkeminen ei ehkä riitä turvallisen suhteen luomiseksi, vaan kannattaisi pyrkiä näkemään usein ja säännöllisesti... jolloin luottamus ja kiintymys pääsee syntymään paljon paremmin.
Ja tällöin lapsikin ehkä onnistuisi paremmin hyväksymään tämän uuden puolison osana elämäänsä.

 

Ja kaiken lisäks alkais olla se vaihe et haluttais joskus lähitulevaisuudessa muuttaa yhteen, koska asutaan eri paikkakunnilla ja ollaan nyt vuosi oltu kaukosuhteessa.

Kun sanoitte tuosta pointista, että isä olisi puhunut lapselle pahaa, niin tuli mieleen, että pikemminkin omat vanhempani olisivat voineet puhua lapselle jotain, koska vastustivat eroa tosi paljon.

Ekassa tekstissä kirjoitat, että lapsi on nähnyt tätä uutta miestä puolen vuoden aikana aina silloin tällöin - ja tässä puhut yhteenmuutosta lähitulevaisuudessa.

Lapselle "silloin-tällöin" näkeminen ei ehkä riitä turvallisen suhteen luomiseksi, vaan kannattaisi pyrkiä näkemään usein ja säännöllisesti... jolloin luottamus ja kiintymys pääsee syntymään paljon paremmin.
Ja tällöin lapsikin ehkä onnistuisi paremmin hyväksymään tämän uuden puolison osana elämäänsä.

Itsekkin olen samaa mieltä,älkää nyt vielä yhteen muuttako vaan nähkää ja kokekaa kolmestaan useammin asioita "perheenä",lapsi oppii luottamaan uuteen kumppaniisi ja huomaa ettet sinä äitinä mihinkään häviä vaikka kuvioissa olisikin uusi mies. Kahden keskistä aikaa toki lapsesi kanssa mutta myöskin jokin hetki uuden miehen ja lapsen välillä,ettet itse ole ihan lähellä.

 

Mutta oliko tämä lapsi nyt riitaantunut äitinsä vai jonkun muun kanssa?

Oman äitini kanssa. Itsestäni kerroin.[/quote]

Tässä ketjussa on kuitenkin kyse aloittajan lapsesta, eikä susta.

 

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

Kokemuksesta voin sanoa, et tuntuu muuten aika helvetin pahalle.

Kyllä tuntuu (kokemusta on) mutta ajan kanssa sekin helpottaa ja isompana tajuaa, että miten tärkeää äidille on olla ihmisen kanssa jota rakastaa. Minun vanhempani aina tappelivat ja se kuului ja näkyi meille lapsille. Olimme silloin 7v ja 4v. Olin vanhempieni erosta tyytyväinen koska koko perhe kärsi. Äidin uusi mies tuntui todella inhottavalta ym. mutta myöhemmin tajusin olevani paljon onnellisempi kuin oman isäni kanssa.

Eikö lapselle ole tärkeää olla ihmisen kanssa, jota rakastaa? Miksi aina äiti menee kaikkien muiden edelle? Jos äiti on oikeasti hyvä äiti, niin se kykenevä hoitamaan lastaan ilman omaa rakkauselämääkin.

...sanoo äiti, jolla ei ole ollut kokemusta yksinhuoltajuudesta

Mä en halua ketään vierasta miestä panemaan mua vaikka olisin kuinka yksinhuoltaja.

 

Haha..Tämä toimi
Dialogi äskeisestä keskustelusta minun ja lapseni välillä

M: Tänään mennään korkeasaaren kaikki yhdessä
L: Miksi, ei en halua
M: Joo me mennään kaikki, haluaisitko syödä sielä hattaraa vai jäätelöä?
L: Jee hattaraa (ihan iloisena) en ole koskaan syönyt hattaraa.

Kiitos vinkeistä, ainakin en anna lapsen enää päättää. Katsotaan eteenpäin miten tämä tästä etenee.

Suostuuhan suurin osa naisistakin mihin vaan, jos siitä saa riittävän korvauksen. Mikään ihme, kun se opetetaan heille jo lapsesta pitäen...

Niin, ja suostuuhan suurin osa miehistäkin mihin vaan...

Miehet ei pyydä siitä korvausta. Naiset on maksullisia.

 

sano lapselle että olette eronneet miehesi kanssa ja sitten sanot lapselle että sinulla on uusi mies jne. sitten jos lapsi kysyy miks erositte niin kerro kaikki ja osta vaikka lapselle tikkari.Sen jälkeen lapsi voi käydä vaikka joka toinen viikko isällään.