Lapsi ei pidä uudesta kumppanista,mitä tehdä? Apuja kaivataan

Mitä asialle voi tehdä? Uusi kumppani nähnyt lasta nyt (4v tyttö) noin puolen vuloden ajan aina silloin tällöin. Nytkin ehdotin yhteistä kesäreissua niin lapsi kieltäytyi heti. Kun kumppani on mukana hän kyselee, koska tämä lähtee kotiin yms. Mies ei ole mikään ihan kauhea lapsi-ihminen, mutta yrittää kyllä, hänkin tosin vähän loukkaantuu tästä lapsen käytöksestä. Lapsi ei osaa sanoa syytä miksi ei miehestä tykkää. Isän uuden puolison hyväksyy kyllä täysin. Tilanne hankaloittaa elämää ja ei oikein edes jaksa nähdä uutta kumppania lapsen läsnäollessa.

 

ei tuossa tollaista hymiötä pitänyt olla.

 

Jätä se kumppani - lapsi varmasti vaistoaa jotain mitä sinä et näe tai huomaa.

Entisenä uusperheellisenä näin neuvon.

 

Nää on aina hankalia. Mä en osaa asettaa itseeni sun kenkiin kun itselläni on vaan kokemusta tästä lapsen asemasta. Tosin mä olin kyllä paljon vanhempi.

Mutta rauhassa vaan, ketään ei voi pakottaa toisesta tykkäämään.

 

Mä en seurustelis ihmisen kanssa, josta myös mun lapset ei tykkäis.

 

onkohan lapsen isä puhunut pahaa sinun uudesta miehestä ja peloitellut? kuullostaa vähän siltä..

 

En usko lapsen isän puhuneen pahaa. Oli kyllä se osapuoli, joka jäi perään itkemään, mutta uskon hänen olevan niin perusrehellinen ettei tekisi sellaista. Tiedä sitten. Olen kyllä miettinyt tätä, että lapsi vaistoaa jotain erikoista uudessa miehessä.

Toi pointti, ettei seurustelis sellanen kanssa josta lapset ei tykkää, on periaattessa ihan hyvä, mutta mitä jos lapset vastustelisivat kaikkea pitäisikö sitä olla sitten loppuelämänsä sinkkuna?

Tilanne tosiaan rasittaa. Oltiin tänään lähdössä korkeasaareen ja eilen mökille, mutta lapselle ei käy. Ollaan sitten kotona kaksistaan

 

Kaverilla meni pitkään ennen kun lapsi alkoi sietää uutta miestä ja se vaati vain kahden keskisen uimareissun miehen kanssa jolloin lapsi huomas et mieshän on mukava sen kanssakin voi tehdä jotain mukavaa.

Aikaa se vaatii MUTTA älä nyt lapsen vuoksi jätä miestäsi. Lapsien ei pidä antaa määrätä parisuhdeasioistasi. On mahdollista et saat onnellisen loppuelämän tän miehen kans kun lapset kuiteskin lentää pesästä joskus. Kyllä se yhteisymmärrys vielä löytyy niiden välille.

 

Mä en seurustelis ihmisen kanssa, josta myös mun lapset ei tykkäis.

Peesi. Onneksi löysin eron jälkeen miehen jonka tyttäreni hyväksyi ja myös mies hyväksyi tyttäreni. Kohta 5v yhdessä ja yhteinen poikakin on.

 

En usko lapsen isän puhuneen pahaa. Oli kyllä se osapuoli, joka jäi perään itkemään, mutta uskon hänen olevan niin perusrehellinen ettei tekisi sellaista. Tiedä sitten. Olen kyllä miettinyt tätä, että lapsi vaistoaa jotain erikoista uudessa miehessä.

Toi pointti, ettei seurustelis sellanen kanssa josta lapset ei tykkää, on periaattessa ihan hyvä, mutta mitä jos lapset vastustelisivat kaikkea pitäisikö sitä olla sitten loppuelämänsä sinkkuna?

Tilanne tosiaan rasittaa. Oltiin tänään lähdössä korkeasaareen ja eilen mökille, mutta lapselle ei käy. Ollaan sitten kotona kaksistaan

Aikuset lapset on tietty eriasia.

 

onkohan lapsen isä puhunut pahaa sinun uudesta miehestä ja peloitellut? kuullostaa vähän siltä..

Meillä oli omassa lapsuudessani juuri näin! No äidin uusi mies (pikkusiskoni isä) osoittautui kyllä myöhemmin täys sekopääksi mutta siinä vaiheessa isä mustamaalasi vain koska oli mustasukkainen.

 

Ja kaiken lisäks alkais olla se vaihe et haluttais joskus lähitulevaisuudessa muuttaa yhteen, koska asutaan eri paikkakunnilla ja ollaan nyt vuosi oltu kaukosuhteessa.

Kun sanoitte tuosta pointista, että isä olisi puhunut lapselle pahaa, niin tuli mieleen, että pikemminkin omat vanhempani olisivat voineet puhua lapselle jotain, koska vastustivat eroa tosi paljon.

 

Oliko kumppanisi kuvioissa jo eron aikaan, eli ns. "syy eroon" vai tullut myöhemmin vasta kuvioihin? Lapsi voi ajatella, että uusi mies on syy miksi erositte, vaikkei niin olisikaan.

 

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

 

En usko lapsen isän puhuneen pahaa. Oli kyllä se osapuoli, joka jäi perään itkemään, mutta uskon hänen olevan niin perusrehellinen ettei tekisi sellaista. Tiedä sitten. Olen kyllä miettinyt tätä, että lapsi vaistoaa jotain erikoista uudessa miehessä.

Toi pointti, ettei seurustelis sellanen kanssa josta lapset ei tykkää, on periaattessa ihan hyvä, mutta mitä jos lapset vastustelisivat kaikkea pitäisikö sitä olla sitten loppuelämänsä sinkkuna?

Tilanne tosiaan rasittaa. Oltiin tänään lähdössä korkeasaareen ja eilen mökille, mutta lapselle ei käy. Ollaan sitten kotona kaksistaan

Lapsiko teillä määrää? Jos suunnitelmissa on mökkireissu tms. niin silloin lähdetään jos olet niin päättänyt. Ei lapsi voi sanoa ettei lähde. tai voi mutta seuraa kyllä' vanhempiaan. Älä päästä lasta tuohon asemaan, että hän päättää. Hankaloittaa vaan tilannetta. Sanot vaan, että näin oli päätetty ja näin tehdään. Kyllä sillä lapsellakin on varmasti kivaa kuitenkin. Voipi olla, että mies lähtee jos annat lapsen määrätä siitä milloin hänen kanssaan vietetään aikaa.

 

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

Kokemuksesta voin sanoa, et tuntuu muuten aika helvetin pahalle.

 

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

Kokemuksesta voin sanoa, et tuntuu muuten aika helvetin pahalle.

Jep.

 

Ei ollut kuviossa eron aikana tämä uusi, mutta tuli mukaan ennen kuin isän uusi kumppani, joten olen miettinyt tätäkin jos syyttää uutta miestä erosta, vaikka tuskin siitä paljon ymmärtääkään. Ero ei ollut mitenkään äkkinäinen, koska mies oli ollut jo paljon poissa kotoa ennen tätä.
Tätä olen juuri miettinyt, onko reilua, että lapsen olisi pakko asua yhdessä henkilön kanssa josta ei pidä.

 

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

Kokemuksesta voin sanoa, et tuntuu muuten aika helvetin pahalle.

Kyllä tuntuu (kokemusta on) mutta ajan kanssa sekin helpottaa ja isompana tajuaa, että miten tärkeää äidille on olla ihmisen kanssa jota rakastaa. Minun vanhempani aina tappelivat ja se kuului ja näkyi meille lapsille. Olimme silloin 7v ja 4v. Olin vanhempieni erosta tyytyväinen koska koko perhe kärsi. Äidin uusi mies tuntui todella inhottavalta ym. mutta myöhemmin tajusin olevani paljon onnellisempi kuin oman isäni kanssa.

 

ja toisaalta onko reilua, että lapsi saisi päättä minun elämästäni. Joo ei lapsi saisi kyllä päättää, mutta ei ole kiva, että suunnittelee lapselle jotain reissua (esim. tää korkeasaari) ja sitten ei käy.

 

Ei ollut kuviossa eron aikana tämä uusi, mutta tuli mukaan ennen kuin isän uusi kumppani, joten olen miettinyt tätäkin jos syyttää uutta miestä erosta, vaikka tuskin siitä paljon ymmärtääkään. Ero ei ollut mitenkään äkkinäinen, koska mies oli ollut jo paljon poissa kotoa ennen tätä.
Tätä olen juuri miettinyt, onko reilua, että lapsen olisi pakko asua yhdessä henkilön kanssa josta ei pidä.

Entä, jos lapsi vain kiukuttelee eikä tykkää seuraavastakaan miehestä? eikä sitä seuraavasta? jos lapsi huomaa, että teet kuten hän toivoo niin kiukuttelee luultavasti kaikkien kumppaneidesi suhteen. Ainahan uusi puoliso on lapselle uhka.

 

En usko lapsen isän puhuneen pahaa. Oli kyllä se osapuoli, joka jäi perään itkemään, mutta uskon hänen olevan niin perusrehellinen ettei tekisi sellaista. Tiedä sitten. Olen kyllä miettinyt tätä, että lapsi vaistoaa jotain erikoista uudessa miehessä.

Toi pointti, ettei seurustelis sellanen kanssa josta lapset ei tykkää, on periaattessa ihan hyvä, mutta mitä jos lapset vastustelisivat kaikkea pitäisikö sitä olla sitten loppuelämänsä sinkkuna?

Tilanne tosiaan rasittaa. Oltiin tänään lähdössä korkeasaareen ja eilen mökille, mutta lapselle ei käy. Ollaan sitten kotona kaksistaan

Annatkohan lapselle vähän liikaa päätäntävaltaa? Meillä ei tuon ikäiset, vanhemmatkaan, päätä missä ollaan ja mitä tehdään. Kokeilepa tarjota lapselle valinnanvapautta ennemminkin tyyliin: tänään mennään kaikki kolme korkeasaareen. Haluatko syödä siellä jäätelöä, vai ostetaanko namipussi? Pieni menee helposti hämilleen, kiukkuuntuu (ja sitä myöten kieltäytyy kaikesta), kun on ns. liikaa valtaa, eikä oikein itsekään tiedä mitä haluaisi tai pitäisi haluta. Näin olen omistani ainakin ollut havaitsevinani...

 

En usko lapsen isän puhuneen pahaa. Oli kyllä se osapuoli, joka jäi perään itkemään, mutta uskon hänen olevan niin perusrehellinen ettei tekisi sellaista. Tiedä sitten. Olen kyllä miettinyt tätä, että lapsi vaistoaa jotain erikoista uudessa miehessä.

Toi pointti, ettei seurustelis sellanen kanssa josta lapset ei tykkää, on periaattessa ihan hyvä, mutta mitä jos lapset vastustelisivat kaikkea pitäisikö sitä olla sitten loppuelämänsä sinkkuna?

Tilanne tosiaan rasittaa. Oltiin tänään lähdössä korkeasaareen ja eilen mökille, mutta lapselle ei käy. Ollaan sitten kotona kaksistaan

Annatkohan lapselle vähän liikaa päätäntävaltaa? Meillä ei tuon ikäiset, vanhemmatkaan, päätä missä ollaan ja mitä tehdään. Kokeilepa tarjota lapselle valinnanvapautta ennemminkin tyyliin: tänään mennään kaikki kolme korkeasaareen. Haluatko syödä siellä jäätelöä, vai ostetaanko namipussi? Pieni menee helposti hämilleen, kiukkuuntuu (ja sitä myöten kieltäytyy kaikesta), kun on ns. liikaa valtaa, eikä oikein itsekään tiedä mitä haluaisi tai pitäisi haluta. Näin olen omistani ainakin ollut havaitsevinani...

Ja sekin, että jos asia esitetään niin, että sopiiko, että "Pekka" tulee meidän mukaan, voi vaikuttaa. Jos esittäisi asian (ehkä ap on tehnytkin niin ) että mennään me, sinä, minä ja Pekka Korkeasaareen huomenna.

 

Mitä olisit itse lapsena tykännyt, jos vanhempasi olisi tuonut vieraan ihmisen elämääsi? Sellaisen, josta et pidä.

Kokemuksesta voin sanoa, et tuntuu muuten aika helvetin pahalle.

Kyllä tuntuu (kokemusta on) mutta ajan kanssa sekin helpottaa ja isompana tajuaa, että miten tärkeää äidille on olla ihmisen kanssa jota rakastaa. Minun vanhempani aina tappelivat ja se kuului ja näkyi meille lapsille. Olimme silloin 7v ja 4v. Olin vanhempieni erosta tyytyväinen koska koko perhe kärsi. Äidin uusi mies tuntui todella inhottavalta ym. mutta myöhemmin tajusin olevani paljon onnellisempi kuin oman isäni kanssa.

Eikö lapselle ole tärkeää olla ihmisen kanssa, jota rakastaa? Miksi aina äiti menee kaikkien muiden edelle? Jos äiti on oikeasti hyvä äiti, niin se kykenevä hoitamaan lastaan ilman omaa rakkauselämääkin.

 

En usko lapsen isän puhuneen pahaa. Oli kyllä se osapuoli, joka jäi perään itkemään, mutta uskon hänen olevan niin perusrehellinen ettei tekisi sellaista. Tiedä sitten. Olen kyllä miettinyt tätä, että lapsi vaistoaa jotain erikoista uudessa miehessä.

Toi pointti, ettei seurustelis sellanen kanssa josta lapset ei tykkää, on periaattessa ihan hyvä, mutta mitä jos lapset vastustelisivat kaikkea pitäisikö sitä olla sitten loppuelämänsä sinkkuna?

Tilanne tosiaan rasittaa. Oltiin tänään lähdössä korkeasaareen ja eilen mökille, mutta lapselle ei käy. Ollaan sitten kotona kaksistaan

Annatkohan lapselle vähän liikaa päätäntävaltaa? Meillä ei tuon ikäiset, vanhemmatkaan, päätä missä ollaan ja mitä tehdään. Kokeilepa tarjota lapselle valinnanvapautta ennemminkin tyyliin: tänään mennään kaikki kolme korkeasaareen. Haluatko syödä siellä jäätelöä, vai ostetaanko namipussi? Pieni menee helposti hämilleen, kiukkuuntuu (ja sitä myöten kieltäytyy kaikesta), kun on ns. liikaa valtaa, eikä oikein itsekään tiedä mitä haluaisi tai pitäisi haluta. Näin olen omistani ainakin ollut havaitsevinani...

Kiitos vinkistä, taidampa kokeilla tätä. Ja uskokaa tai älkää niin minä olen se pahapoliisi lapsen elämässä, joten siksi haluaa joskus tehdä myös lapsen mieliksi. Lapsi viettää aikaansa myös isovanhemmilla ja isällään, jotka tuntuvat kohtelevan lasta kuin kruununprinsessaa. Ja äitini on jopa suuttunut minulle kun käskin tytön viemään pyykkiä koriin, koska 4-vuotiaan ei kuulemma tarvitse.