Alkuperäinen kirjoittaja ding dong:
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.
Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(
No todellakin! Hylkäämisellä uhkailu ei ole järkevää.
Voipi olla. Mutta muu ei ole tähän mennessä toiminut. Jos mä jään siihen odottamaan, että toinen suvaitsee tulla, niin me ollaan siellä koko päivä. Vaikka sanoisin, että "nyt on aika lähteä kotiin, nyt mennään", niin tyttö juokseen toiselle puolelle puistoa eikä ole todellakaan lähdössä yhtään mihinkään. Mä en neljävuotiasta jaksaa enää kantaa kotiin.
Oletteko koskaan ajatelleet, että lapset ovat hyvin erilaisia? Toisille lapsille sana menee helpommin perille ja tottelevat, kun sanotaan. meidän tyttö on ollut kohdusta saakka todella temperamenttinen, oikea jukuripää. Ei hänelle aina ole huudettu, kyllä se vauva-aika meni vielä ihan kivuttomasti. Mutta kun oppi kävelemään ja puhumaan, niin siitä se uhma lähti. Tälle lapselle ei oikeasti tehoa mikään kaunis puhe. ja vaikka sanoisin hänelle sata kertaa, että nyt lähdetään, niin ei onnistu. Niinpä ainoa keino on sanoa, että "me lähdemme nyt" ja lähden kävelemään poispäin.