Lapsi ei mene rikki jos sille vähän karjasee!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja irma-murmeli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(

No todellakin! Hylkäämisellä uhkailu ei ole järkevää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ding ding:
Alkuperäinen kirjoittaja ventti:
Eli must kysyminen on ok jos sit kans hyväksytään vastaus, mutta jos joka tapauksessa esim. lähdetään ulos, niin on turha kysyä. Sit vaan ilmoitetaan: nyt lähdetään ulos. Ei kai siinä huutaa tarvitse.

Retorisiin kysymyksiin ei odoteta vastausta ja siinä merkityksessä itse ainakin käytän kysymysmuotoa lapseni kanssa.

Lapselta ei kysytä, söisitkö? Mentäiskö? Jos olet päättänyt, että jotain tehdään, niin lapselta ei kysellä. Mitä, jos lapsi tuumaakin, että ei!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ding dong:
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(

No todellakin! Hylkäämisellä uhkailu ei ole järkevää.

Noin ei sais tehdä.. :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ding dong:
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(

No todellakin! Hylkäämisellä uhkailu ei ole järkevää.

Voipi olla. Mutta muu ei ole tähän mennessä toiminut. Jos mä jään siihen odottamaan, että toinen suvaitsee tulla, niin me ollaan siellä koko päivä. Vaikka sanoisin, että "nyt on aika lähteä kotiin, nyt mennään", niin tyttö juokseen toiselle puolelle puistoa eikä ole todellakaan lähdössä yhtään mihinkään. Mä en neljävuotiasta jaksaa enää kantaa kotiin.

Oletteko koskaan ajatelleet, että lapset ovat hyvin erilaisia? Toisille lapsille sana menee helpommin perille ja tottelevat, kun sanotaan. meidän tyttö on ollut kohdusta saakka todella temperamenttinen, oikea jukuripää. Ei hänelle aina ole huudettu, kyllä se vauva-aika meni vielä ihan kivuttomasti. Mutta kun oppi kävelemään ja puhumaan, niin siitä se uhma lähti. Tälle lapselle ei oikeasti tehoa mikään kaunis puhe. ja vaikka sanoisin hänelle sata kertaa, että nyt lähdetään, niin ei onnistu. Niinpä ainoa keino on sanoa, että "me lähdemme nyt" ja lähden kävelemään poispäin.
 
Luin tästä ketjusta noin puolet, ja nyt kommentoin. Ymmärrän ap:n ajatuksen. Tuntuu että moni takertuu turhaan sanaan "huutaa".
Ymmärtääkseni sen ei ollut tarkoitus olla pelkästään kirjaimellista huutamista, vaan sanoja ja toimia vanhemmilta joita ei lapsi kyseenalaista.
Eli siis sellaisia toimia vanhemmilta, että lapsi tottelee, kun vanhemmat niin päättävät. Ei siihen aina suinkaan sisälly huutamista, mutta lapsen kanssa ei todellakaan pidä neuvotella, kun on asioita jotka pitää tehdä, oli lapsi sitten mitä mieltä tahansa.
 
meillä kaikki lapset erilaisia. yhdelle ei tehoa mikään ei nätisti eikä pakolla eikä siis ainakaan pakolla. Uhma jatkunut kohta 5 vuotta eikä loppua näy, mutta kai toi jossain vaiheessa muuttuu murrosikäisen temmuiluun. välillä joutunu päällä istumaan että on saanut toppapuvun päälle kun ei voinut sisävaatteissa viedä -20 asteeseen. toiselle täytyy sanoa vain, että nyt mennään niin on jo pukenut vaatteet nätisti pääle. kolmas onkin sitten näiden välistä eli hyvällä tuulella tottelee ja huonolla vähän huonommin mutta tottelee kun vähän sanoo tiukemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Alkuperäinen kirjoittaja ding dong:
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(

No todellakin! Hylkäämisellä uhkailu ei ole järkevää.

Voipi olla. Mutta muu ei ole tähän mennessä toiminut. Jos mä jään siihen odottamaan, että toinen suvaitsee tulla, niin me ollaan siellä koko päivä. Vaikka sanoisin, että "nyt on aika lähteä kotiin, nyt mennään", niin tyttö juokseen toiselle puolelle puistoa eikä ole todellakaan lähdössä yhtään mihinkään. Mä en neljävuotiasta jaksaa enää kantaa kotiin.

Oletteko koskaan ajatelleet, että lapset ovat hyvin erilaisia? Toisille lapsille sana menee helpommin perille ja tottelevat, kun sanotaan. meidän tyttö on ollut kohdusta saakka todella temperamenttinen, oikea jukuripää. Ei hänelle aina ole huudettu, kyllä se vauva-aika meni vielä ihan kivuttomasti. Mutta kun oppi kävelemään ja puhumaan, niin siitä se uhma lähti. Tälle lapselle ei oikeasti tehoa mikään kaunis puhe. ja vaikka sanoisin hänelle sata kertaa, että nyt lähdetään, niin ei onnistu. Niinpä ainoa keino on sanoa, että "me lähdemme nyt" ja lähden kävelemään poispäin.

Meilla samankaltainen tytto, ja samoin tulee toimittua joskus, silla en todellakaan lahde juoksemaan 3 vuotiaan perassa ympari puistoa. Yleensa lahtee suht suosiolla mutta jos sattuu oikein villille tuulelle niin ei mene puhe perille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Voipi olla. Mutta muu ei ole tähän mennessä toiminut. Jos mä jään siihen odottamaan, että toinen suvaitsee tulla, niin me ollaan siellä koko päivä. Vaikka sanoisin, että "nyt on aika lähteä kotiin, nyt mennään", niin tyttö juokseen toiselle puolelle puistoa eikä ole todellakaan lähdössä yhtään mihinkään. Mä en neljävuotiasta jaksaa enää kantaa kotiin.

Oletteko koskaan ajatelleet, että lapset ovat hyvin erilaisia? Toisille lapsille sana menee helpommin perille ja tottelevat, kun sanotaan. meidän tyttö on ollut kohdusta saakka todella temperamenttinen, oikea jukuripää. Ei hänelle aina ole huudettu, kyllä se vauva-aika meni vielä ihan kivuttomasti. Mutta kun oppi kävelemään ja puhumaan, niin siitä se uhma lähti. Tälle lapselle ei oikeasti tehoa mikään kaunis puhe. ja vaikka sanoisin hänelle sata kertaa, että nyt lähdetään, niin ei onnistu. Niinpä ainoa keino on sanoa, että "me lähdemme nyt" ja lähden kävelemään poispäin.

Meilla samankaltainen tytto, ja samoin tulee toimittua joskus, silla en todellakaan lahde juoksemaan 3 vuotiaan perassa ympari puistoa. Yleensa lahtee suht suosiolla mutta jos sattuu oikein villille tuulelle niin ei mene puhe perille.

Kiva, että joku ymmärtää, mistä puhun :heart: !
 
Kyllä meillä huudetaankin lapsille, jos lapsi toisella puolella tietä tulee karjastua että nyt kotia sieltä ;) Huudetaan ja riehutaan kun hermot menee, pyydetään anteeksi. Meillä ei peitellä tunteita eikä hissutella. Jos vituttaa niin huudetaan niin että korvissa soi, sekä lapset että aikuiset. Ovia paiskotaan, tiuskitaan ja lopulta halitaan ja pyydetään anteeksi. Ei sen vaikempaa. Saas nähä monta päävikaista aikuista viel palstamammojenkin lapsista kasvaa, kun ei tunteitaan näytetä. Jos aikuinen ei lapselle näytä tunteista mallia, ei ne niitä ikinä opi muualtakaan. Patoaa vielä kaiken sisälleen, koska kiukuttelu, huutaminen yms. mielenosoitus on saatanasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiskirätti:
Alkuperäinen kirjoittaja Eemin äiti-87:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
no huutaminen ja karjuminen on minustakin ihan tollojen hommaa..en ittekään viiti kuunnella jos joku mulle käy huutaa, ni en odottais sitä mun lapsiltakaan.

vahva peesi!!!!

Just näin!

Ai ennemminkö te annatte sen kullanmurunne tehdä lähtöä vieraisilta tunnin verran, kuin sanotte hälle, että nyt me mennään? Otsikko oli harhaanjohtava, voisitteko lukea jutun uudelleen?

NO EN JUMALAUTA ANNA, MUTTA EN SAATANA ALA LAPSELLENI HUUTAA.

 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja Tiskirätti:
Alkuperäinen kirjoittaja Eemin äiti-87:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
no huutaminen ja karjuminen on minustakin ihan tollojen hommaa..en ittekään viiti kuunnella jos joku mulle käy huutaa, ni en odottais sitä mun lapsiltakaan.

vahva peesi!!!!

Just näin!

Ai ennemminkö te annatte sen kullanmurunne tehdä lähtöä vieraisilta tunnin verran, kuin sanotte hälle, että nyt me mennään? Otsikko oli harhaanjohtava, voisitteko lukea jutun uudelleen?

NO EN JUMALAUTA ANNA, MUTTA EN SAATANA ALA LAPSELLENI HUUTAA.

ÄLÄ HUUDA SAATANA!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei voi käsittää.:
Kyllä meillä huudetaankin lapsille, jos lapsi toisella puolella tietä tulee karjastua että nyt kotia sieltä ;) Huudetaan ja riehutaan kun hermot menee, pyydetään anteeksi. Meillä ei peitellä tunteita eikä hissutella. Jos vituttaa niin huudetaan niin että korvissa soi, sekä lapset että aikuiset. Ovia paiskotaan, tiuskitaan ja lopulta halitaan ja pyydetään anteeksi. Ei sen vaikempaa. Saas nähä monta päävikaista aikuista viel palstamammojenkin lapsista kasvaa, kun ei tunteitaan näytetä. Jos aikuinen ei lapselle näytä tunteista mallia, ei ne niitä ikinä opi muualtakaan. Patoaa vielä kaiken sisälleen, koska kiukuttelu, huutaminen yms. mielenosoitus on saatanasta.

Juuri niin, kyllä äänensävyt vaihtelevat, koska ihan inhimillisiä ihmisiä me olemme. Mutta ei tarvitse alkaa huutaa lapselle, paitsi niissä tilanteissa, joissa lapsi on vakavassa vaarassa ja hänelle huutaminen on keino pelastaa hänen henkensä tai terveytensä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Eemin äiti-87:
Alkuperäinen kirjoittaja ding dong:
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(

No todellakin! Hylkäämisellä uhkailu ei ole järkevää.

Noin ei sais tehdä.. :'(


Missä Saraldo kertoo uhkailevansa...
 

Yhteistyössä