Lapsi ei mene rikki jos sille vähän karjasee!

[Tiskirätti]

no huutaminen ja karjuminen on minustakin ihan tollojen hommaa..en ittekään viiti kuunnella jos joku mulle käy huutaa, ni en odottais sitä mun lapsiltakaan.

vahva peesi!!!!

Just näin!

Ai ennemminkö te annatte sen kullanmurunne tehdä lähtöä vieraisilta tunnin verran, kuin sanotte hälle, että nyt me mennään? Otsikko oli harhaanjohtava, voisitteko lukea jutun uudelleen?

Musta ----------- Valkee. Tää asia ei oo noin mustavalkee, vaan on olemas muitki vaihtoehtoja.

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Muoks. Ja mä en ole puhunut karjumisesta mitään.

 

[ventti]

Mä saatan jtn asiaa kysyä tytöltä, esim. lähetäänkö ulos, jooko? Mutta siis jos on kyse jostain asiasta johon oikeesti on säännöt(ruokailut,yms.) niin en tietenkään "anna lapselle päätösvaltaa". Mitähän siitäkin tulis...? Me ei varmaan koskaan tultais puistosta pois jos tuo 1,5v. sais päättää..

Mua ärsytti nuorempana kun äiti kysyi, että lähdetkö mukaan kun olivat esim. sukuloimaan menossa ja jos sanoin,että en, niin vastaus oli, että lähdetpäs. Miks sit kysyy, jos ei vastaukseks kelpaa kuin joo??

Eli must kysyminen on ok jos sit kans hyväksytään vastaus, mutta jos joka tapauksessa esim. lähdetään ulos, niin on turha kysyä. Sit vaan ilmoitetaan: nyt lähdetään ulos. Ei kai siinä huutaa tarvitse.

 

[ding dong]

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Säälittävä on se vaihtoehto, jossa äidin pitää karjua lapselleen! Lapsen voi kantaa ulos myös karjumatta.

 

[ding ding]

Eli must kysyminen on ok jos sit kans hyväksytään vastaus, mutta jos joka tapauksessa esim. lähdetään ulos, niin on turha kysyä. Sit vaan ilmoitetaan: nyt lähdetään ulos. Ei kai siinä huutaa tarvitse.

Retorisiin kysymyksiin ei odoteta vastausta ja siinä merkityksessä itse ainakin käytän kysymysmuotoa lapseni kanssa.

 

[Tiskirätti]

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Säälittävä on se vaihtoehto, jossa äidin pitää karjua lapselleen! Lapsen voi kantaa ulos myös karjumatta.

Lue kohta muoks, ja MÄ en ole puhunut mitään siis karjumisesta. Sisäistääkö täällä kukaan luettua? Joskus tuntuu että ei.

 

[ding dong]

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Säälittävä on se vaihtoehto, jossa äidin pitää karjua lapselleen! Lapsen voi kantaa ulos myös karjumatta.

Lue kohta muoks, ja MÄ en ole puhunut mitään siis karjumisesta. Sisäistääkä täällä kukaan luettua? Joskus tuntuu että ei.

Sori, ehdin jo vastata ennen tuota muoksia. Sinä et puhunut karjumisesta, myönnän.

 

[Meemis]

Meillä ainakin taapero tottelee paremmin ehdotuksia kuin käskyjä, ainakaan karjumista hän ei noteeraa millään muulla tavalla kuin pelleilemällä lisää.

 

[ap]

Huutaminen on tyhmän vanhemman tapa toimia. Itse käytän kyllä konditionaalia ja "kysymyksiä", mutta todellisuudessa ne ovat lähinnä toteamuksia ja kehotuksia.

"Tulisitko tänne pukemaan?"
"Lähdetäänpäs kotiinpäin, eikös niin?!"

Ja kyllä, jo viidennen kerran jälkeen äänensävy tiukkenee, huutaminen on kuitenkin mielestäni tarpeetonta aina.

mutta siinähän tulee lapselle ristiriita: annat mahdollisuuden sanoa ei kun kysyt jookos-kysymyksen tai mentäiskös-kysymyksen vaikka tarkoitatkin että nyt mennään....

 

[hmmm]

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Säälittävä on se vaihtoehto, jossa äidin pitää karjua lapselleen! Lapsen voi kantaa ulos myös karjumatta.

Lue kohta muoks, ja MÄ en ole puhunut mitään siis karjumisesta. Sisäistääkö täällä kukaan luettua? Joskus tuntuu että ei.

Sisäistätköhän ite, ku nimenomaan huutamista koskevaa kommenttia lainasit ja siihen vastasit?! Toinen sanoo ettei huutaminen kannata, ja sinä vastaat, että enemminkö sitten tunti puetaan? Hmmm, kukakohan ei ymmärrä ja mitä.

 

[ding dong]

Huutaminen on tyhmän vanhemman tapa toimia. Itse käytän kyllä konditionaalia ja "kysymyksiä", mutta todellisuudessa ne ovat lähinnä toteamuksia ja kehotuksia.

"Tulisitko tänne pukemaan?"
"Lähdetäänpäs kotiinpäin, eikös niin?!"

Ja kyllä, jo viidennen kerran jälkeen äänensävy tiukkenee, huutaminen on kuitenkin mielestäni tarpeetonta aina.

mutta siinähän tulee lapselle ristiriita: annat mahdollisuuden sanoa ei kun kysyt jookos-kysymyksen tai mentäiskös-kysymyksen vaikka tarkoitatkin että nyt mennään....

Retorinen kysymys, vrt. muut kielet. Kielen opetteluun liittyy myös sen käytön opettelu.

 

[jenni87]

Kyllä meidän lapsilla on välillä tuo kuulo vähän huonompaa ja sillon tulee kyllä sanottua pikkasen kovempaa. Mut onko se nyt huutamista, vai vaan pikkasen äänen korottamista...

 

[Tiskirätti]

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Säälittävä on se vaihtoehto, jossa äidin pitää karjua lapselleen! Lapsen voi kantaa ulos myös karjumatta.

Lue kohta muoks, ja MÄ en ole puhunut mitään siis karjumisesta. Sisäistääkö täällä kukaan luettua? Joskus tuntuu että ei.

Sisäistätköhän ite, ku nimenomaan huutamista koskevaa kommenttia lainasit ja siihen vastasit?! Toinen sanoo ettei huutaminen kannata, ja sinä vastaat, että enemminkö sitten tunti puetaan? Hmmm, kukakohan ei ymmärrä ja mitä.

No joo just joo jee jii joo kyllä kyllä niinpä niin.

 

[ding dong]

Huutaminen on tyhmän vanhemman tapa toimia. Itse käytän kyllä konditionaalia ja "kysymyksiä", mutta todellisuudessa ne ovat lähinnä toteamuksia ja kehotuksia.

"Tulisitko tänne pukemaan?"
"Lähdetäänpäs kotiinpäin, eikös niin?!"

Ja kyllä, jo viidennen kerran jälkeen äänensävy tiukkenee, huutaminen on kuitenkin mielestäni tarpeetonta aina.

mutta siinähän tulee lapselle ristiriita: annat mahdollisuuden sanoa ei kun kysyt jookos-kysymyksen tai mentäiskös-kysymyksen vaikka tarkoitatkin että nyt mennään....

Retorinen kysymys, vrt. muut kielet. Kielen opetteluun liittyy myös sen käytön opettelu.

Ehkä ne paremmin kääntyvät suomeen näin:

"Mennään, eikös mennäkin?"
"Tulehan, etkös tulekin?" jne.

lapsi vastaa "Ei", vanhempi jatkaa "Kyllä mennään, tulehan".

 

[Pesky Pixie]

Huutaminen on tyhmän vanhemman tapa toimia. Itse käytän kyllä konditionaalia ja "kysymyksiä", mutta todellisuudessa ne ovat lähinnä toteamuksia ja kehotuksia.

"Tulisitko tänne pukemaan?"
"Lähdetäänpäs kotiinpäin, eikös niin?!"

Ja kyllä, jo viidennen kerran jälkeen äänensävy tiukkenee, huutaminen on kuitenkin mielestäni tarpeetonta aina.

JO viidennen kerran jälkeen? Ai kauhee, mä en yleensä käske kuin kahdesti ja sitten mennään. Karjumista ei meilläkään tartte mutta jos mun tarttee jotain asiaa viidesti inttää niin en mä kyllä jaksa...

 

[Tiskirätti]

Ai mitä muka? Sanoa lapselle, et nyt lähdetään, tai jäädä norkoilemaan vieraan eteiseen tunniksi " voisitko nyt lähtee, pliis...." Siinä on kaksi vaihtoehtoa, toinen on säälittävä ja toinen ei.

Säälittävä on se vaihtoehto, jossa äidin pitää karjua lapselleen! Lapsen voi kantaa ulos myös karjumatta.

Lue kohta muoks, ja MÄ en ole puhunut mitään siis karjumisesta. Sisäistääkö täällä kukaan luettua? Joskus tuntuu että ei.

Sisäistätköhän ite, ku nimenomaan huutamista koskevaa kommenttia lainasit ja siihen vastasit?! Toinen sanoo ettei huutaminen kannata, ja sinä vastaat, että enemminkö sitten tunti puetaan? Hmmm, kukakohan ei ymmärrä ja mitä.

Siis näytä mulle kohta jossa olisin puhunut karjumisesta lapselle? Olen puhunut SANOMISESTA.

 

[Pesky Pixie]

Kyllä meidän lapsilla on välillä tuo kuulo vähän huonompaa ja sillon tulee kyllä sanottua pikkasen kovempaa. Mut onko se nyt huutamista, vai vaan pikkasen äänen korottamista...

Kyllä mäkin myönnän joskus ärjäisseeni tärkeässä asiassa, mutta siksipä meidän lapset eivät kisko kirjoja hyllyistä tai tyhjennä jääkaappia sillä välin kun mä käyn ulostamassa.. En tosiaan pidä tapanani huutaa, mutta joskus on tullut ärjäistyä niin että pieni säikähdys tapahtuu ja sitten sitä asiaa ei toiste yritetä.

 

[mölö]

juu en minäkään ala itseäni toistamaan, lapsihan on ihan innoissaan kun saa aikuisen juoksemaan perässään! ja tätä olen katsonut kaverini tavassa toimia, hänen lapsensa vedättää ihan 6-0 ja äiti vaan maanitelee ja ehdottelee....meillä ainakin mennään ja ollaan! Jos kysyn "mentäiskös?" niin anna silloin lapselle mahdollisuuden sanoa ei, ja oma on silloin mokani!

 

[ding dong]

juu en minäkään ala itseäni toistamaan, lapsihan on ihan innoissaan kun saa aikuisen juoksemaan perässään! ja tätä olen katsonut kaverini tavassa toimia, hänen lapsensa vedättää ihan 6-0 ja äiti vaan maanitelee ja ehdottelee....meillä ainakin mennään ja ollaan! Jos kysyn "mentäiskös?" niin anna silloin lapselle mahdollisuuden sanoa ei, ja oma on silloin mokani!

no nämä vanhemmat, jotka tuntitolkulla maanittelevat, eivät hallitse tuota argumentointitapaa.. meillä toimii kyllä, 5min vetkuttelu on ihan maksimi mitä suvaitaan, harvoin 1-2 minuuttia kauempaa. Sanamuotoa tulee muuttaa asteittain, jos viesti ei mene perille.

 

[ventti]

Eli must kysyminen on ok jos sit kans hyväksytään vastaus, mutta jos joka tapauksessa esim. lähdetään ulos, niin on turha kysyä. Sit vaan ilmoitetaan: nyt lähdetään ulos. Ei kai siinä huutaa tarvitse.

Retorisiin kysymyksiin ei odoteta vastausta ja siinä merkityksessä itse ainakin käytän kysymysmuotoa lapseni kanssa.

Sit kannattaa olla aika tarkkana miten lauseensa muotoilee, jotta retoriset kysymykset kans eroaa jotenkin oikeista kysymyksistä. Mennäänkö, jooko? ei ole retorinen kysymys vrt. esim. englannin liitekysymykset, joissa on ensin väitelause: Let's go, shall we, eli mennään, jooko.

 

[ding dong]

juu en minäkään ala itseäni toistamaan, lapsihan on ihan innoissaan kun saa aikuisen juoksemaan perässään! ja tätä olen katsonut kaverini tavassa toimia, hänen lapsensa vedättää ihan 6-0 ja äiti vaan maanitelee ja ehdottelee....meillä ainakin mennään ja ollaan! Jos kysyn "mentäiskös?" niin anna silloin lapselle mahdollisuuden sanoa ei, ja oma on silloin mokani!

no nämä vanhemmat, jotka tuntitolkulla maanittelevat, eivät hallitse tuota argumentointitapaa.. meillä toimii kyllä, 5min vetkuttelu on ihan maksimi mitä suvaitaan, harvoin 1-2 minuuttia kauempaa. Sanamuotoa tulee muuttaa asteittain, jos viesti ei mene perille.

ja yleensähän lasta valmistellaan asiaan jo ennen konkreettista tapahtumaa: "Kohta lähdetään kotiin" jne.

 

[Ultramariini]

Kyllä meidän lapsilla on välillä tuo kuulo vähän huonompaa ja sillon tulee kyllä sanottua pikkasen kovempaa. Mut onko se nyt huutamista, vai vaan pikkasen äänen korottamista...

meillä ainakin se on pikkuisen äänen korottamista.

 

[hoya bella]

Mut on kasvatettu mm karjaisemalla/huutamalla, ja mulle herkälle lapselle siitä on jäänyt traumat ja syvät arvet tosin kaiken muun paskan kasvattamisen lisäksi.

Enkä mä ymmärrä miten joku sillä tavalla voi lapselle tehdä. Kyllä mun mielestä vanhempi on menettänyt siinä vaiheessa pelin ja kasvatustaidot jos pitää karjaisulla lasta kasvattaa. Mitä hyötyä siitä on? Ei yhtään mitään, kokemuksesta sen tiedän.

Tosin ei lasta kasvateta sillä, että sanotaan puistossa Luca-Micolle "kultsi lähetäskö jo kotia, jooko, jooko" vaan reilusti sanotaan, että "käy laskemassa vielä 4 kertaa mäkeä niin sitten lähdetään kotia". Eikä todellakaan karjaista puiston reunalta kesken leikkien, että "NYT JUMALAUTA LÄHTÄÄN KOTIA"

 

[Saraldo]

Kyllä meidän lapsilla on välillä tuo kuulo vähän huonompaa ja sillon tulee kyllä sanottua pikkasen kovempaa. Mut onko se nyt huutamista, vai vaan pikkasen äänen korottamista...

meillä ainakin se on pikkuisen äänen korottamista.

Juu, ei toki mitään huutamista tai karjumista, vaan pieni äänen nousu täälläkin .

Meillä toimii tällä hetkellä parhaiten uhkailu ja kiristys (lahjontaan en edes lähde, se on loputon suo). Jos aamulla vitkutellaan, niin sinä päivänä ei sitten katsota telkkaria. Jos pöydässä ei olla nätisti, ruoka jää siihen ja lapsi poistetaan keittiöstä. Mä varoitan korkeintaan kaksi kertaa ja sitten tapahtuu. Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Mä annan hänelle kyllä päätösvaltaa silloin, kun se on ok. Esim. voin kysyä häneltä, otatko iltapalaksi viiliä vai leipää. Kumman paidan haluat? Laitatko tänään housut vai hameen? Mutta kysyn vain silloin, kun hän oikeasti voi vaikuttaa asiaan.

Mulla on lyhyt pinna ja ääni nousee todella helposti. Tiedän kyllä, että olisi tehokkaampaa, jos voisi olla huutamatta, mutta kun se vaan tulee niin automaattisesti.

 

[hoya bella]

Jos ulkoa ei lähdetä suosiolla sisälle, mä lasken kolmeen ja lähden kävelemään kotia kohti. Siinä kohtaa iskee yleensä se paniikki ja tyttö juoksee perään.

Voi luoja. Tuo on oikeesti sairasta. :'(

 

[persikkatassu]

Meillä kukaan ei huuda kenellekään, ellei oo talo tulessa. Lapsi ymmärtää kyllä ihan tavallista puhetta. Konditionaaleja harvemmin käytän puheessani, mutta huutamista en voi sietää. Lapseni tottelee hyvin ja yleensä ekalla pyynnöllä tai sit käyn kädestä pitäen ohjaamassa lastani, on vielä niin pieni, ettei kaikkea puhetta ymmärrä. Auta Armias sitä, joka erehtyy ikinä huutaa miun lapselle.