Minä olen aina ollut hirmu sellanen miellyttämisen haluinen, tunne-eläjä, musta valkoinen oikean ja väärän suhteen...minun mielestä läksyt kuuluu tehdä. Ja muutenkin jos asiat tehdään, niin ne pitäis mun mielestä tehdä kunnolla.
Mutta kun se ei akna ole niin helppoa... saatan jämähtää jonkun asian kanssa moneksi tunniksi..oli se sit mikä tahansa..telkkari, netti, facebuukki, ompeleminen, lukeminen, aikoinaan matikan läksyt, historian kirja..mikä vaan.. nykyään esim arkisiivoaminen on mulle todella vaikeeta, koska tavaroiden järjestelemisen sijasta homma lähtee aina lapasesta - ja jää tietty aina kesken kun en ehdi (tietenkään mitenkään) tekemään suursiivoustani ennen kuin lapsi herää päiväunilta.
Kouluaikaan taas, ihan jo peruskoulusta, lukioon ja amk:hon asti mun on ollu tosi vaikee alottaa läksyjen ja aineiden tekemistä. Yo kokeisiinkaan en lukenut sivuakaan, vaikka joka päivä päätin niin tehdä. Läksyissä taas kun parin tunnin jahkailun jälkeen sain alotettua, en pystynyt lopettaa, koska aineethan itsessää oli mielenkiintoisia, ja ne läksyt piti tehdä kunnolla (täydellisesti...)..niinpä saattoi muiden aineiden läksyt jäädä tekemättä kun ei vaan enää puolen yön jälkeen jaksanut.. Josta seurasi se, että en kehdannut mennä seuraavana päivänä kouluun. Lähtöä vitkuttelin ja vitkuttelin. Myöhässä jo olin. Ja lopulta tietty mielummin siedin paskan niskaani kotona, kuin että olisin mennyt mukavan opettajan tunnille tekemättömillä läksyillä... saatoin jopa lähtee kouluun, mut kääntyä puolivälissä takaisin ja ennemmin mennä päiväks koiran kanssa ulos.. ja olin entistä pahenmin pulassa läksyjen ja häpeän kanssa..
Ei siihen kotona auttanu kepit eikä porkkanat, nosti vain vihaa ja puhumattomuutta.
Ongelma on mun jossai toiminnanohjauksessa.. Google-diagnoosilla ad/hd:sta se add-versio..
Vaikka tekisi mieli tehdä asioita, niin minkä tahansa aloittaminen vaatii miljoona yritystä aloittaa...
Meilläkin luultiin että olen koulukiusattu..en ollut. Mutta koin kyllä etten myöskään saanut tarvitsemaani tukea kotona.. ihan se että jos meillä olisi jotenkin joskus tehty läksyjäkin yhdesdä vanhempien kanssa..nii olisi minun kohdalla varmasti merkannu paljon.
...oma tarinani..sillä kuten tuola joku sanoikin nii aina kyse ei ole kiusaamisesta