Lapsi 1,5 leikkii "kuollutta"

  • Viestiketjun aloittaja Säikähtänyt
  • Ensimmäinen viesti
Säikähtänyt
Meidän vajaa 1,5v vanha tyttö on ruvennu leikkiin kuollutta. Saattaa yks kaks mennä ihan elottoman näköiseksi, kuten esim äskön vaipanvaihtopaikalla. Säikähettiin miehen kans molemmat hulluna kun yht´äkkiä alkoi silmät seistä, kasvot vähän punehtua ja lapsi vaan möllötti elottoman näköisenä. Nostettin heti hätäsesti ylös ja kutsuttiin nimeltä. Ei heti mitään kunnes ihan yks kaks tyttö rupeaa nauramaan niin kuin olis kus.ettanu meitä. Ja on sitten yks kaks ihan täysin normaali höyrypää. Mitä ihmettä tämä voi olla. Näin on käynyt nyt kahdesti. Tosi karmivaa! Voisko olla väsymyksestä vaan. Ei kait ton ikäinen osaa pelleillä vielä tuolleen. Tekeekö kenenkään muiden taaperot noin?
 
mul tulis ekana mielee joku epilepsian "poissaolo"kohtaus.. ( en tiedä sitä oikealta nimeltä vaikka lähihoitajaks opiskellutki, tosin vuos viel käymäti)... jos rupee tulee enemmän ja rupeet huolestuu lisää ni kannattaa varmaa puhua neuvolassa..
 
Lapsi on tosi touhukas ja kaikin puolin terveen oloinen. Eritoten nyt ollu pitkään tosi mahtava hyväntuulenjakso. Oikea naurava naantalinaurinko. Nuo kaks kertaa kun tätä on sattunu ei siis oo kestäny kauaa mutta just sen verran, että ollaan ehitty huolestua ja hätääntyä. Olisin enemmän huolissaa, jos hän itekki olis jotenki hämillään tai säikähtänyt, mutta kun rupee nauramaan räkänä pilke silmäkulmassa ihan sen näköisenä kuin oikeesti olis keksinyt pelleillä. :eek:
 
Mom
kannattaa tutkituttaa lapsi! ei tuon ikäinen osaa vielä pelleillä tollasilla asioilla - ei meillä leiki kuollutta isommatkaan ;) . yhdyn heihin, jotka mainitsevat "poissaolokohtauksen". minä en aikailisi.
 
Joo, kyllä taidan soittaa meän lastenlääkärille heti huomenna. Tää toka juttu sattui siis ihan juuri, ekastakin säikähettiin, mutta ei osattu ajatella mitään isompaa vielä kun ei ollut moista ennen sattunut. Ja kun lapsi siis silläkin kertaa oli niin nauravainen heti. Ei siis vaikuttanut siltä, että olis käyny johonki kipeesti tai olis voinu huonosti. Päin vastoin, oli yhtä naurua ja riemua täynnä siihen päälle. Tyttö on aika kova pelleilemään yhdellä jos toisella asialla. On just sellainen pilke silmäkulmassa viikari keksimässä aina kaikkia uskomattomia konnuuksia. Kävin jo lukemassa läjäpäin infoa näistä ns. poissaolokohtauksista. Tiedä tosiaan jos kyse olisi sellaisesta. Luin senkin, että epileptisia kohtauksia on lähes kaikilla ihmisillä jossakin elämän vaiheessa. Voi kuulemma johtua just stressistä tai esim väsymyksestä. Eli ei nyt tarvi ehkä panikoida vaikka vaikea on olla hätääntymättä kun on oma lapsi kyseessä. Koetan ainakin ottaa rauhallisesti ettei menis koko yö murehtiessa :( Täällä missä mä majailen on jo tullu ilta ja lapsi nukkuu nyt.
 
Jos sattu ihan just nmiin soita päivystykseen ja sano et epäilet poissaolokohtauksia, koska he luultavasti tahtovat ottaa aivosähkökäyrän mikä olisi suotavaa saada otettua mahdollisimman pian kohtauksen jälkeen.
Ei siis välttämättä tarvii olla mitään vakavaa, mut rimpautas silti! :hug:
 
Olen nyt puhunut lääkärin kanssa puhelimessa ja meillä on maanantaiksi aika tutkimuksiin. Lääkäri ei pitänyt akuuttina, joten ei syytä tulla tulla välittömästi tarkastukseen. Riittää kun alkuviikosta tullaan. Kuulemma kun näitä on sattunut vain kahdesti ja aikaa välissä on ollut viikkoja niiin, että mistään säännöllisestä ja usein toistuvasta ei ole kyse. Kuulin myös sellaisesta oireesta kuin breath-holding syndrome. Puhuin naapurin kanssa lapsellemme sattuneesta jutusta ja kuulin yllätyksekseni, että heidän 1v tytöllä diagnosoitu sellainen. Sitä kuulemma esiintyy yllättävänkin useilla lapsista ja nuo oireet soppii siis myös siihen. Tietääkö jokus siellä SUomen päässä tästä? Onko lapsellasi todellu tällaista?

JOs jotain asia kiinnostaa tai omalle kohdalle tulee vastaavia juttuja niin tässä pari riviä mitä löysin aiheesta:

Childhood breath-holding conjures up an image of a stubborn toddler willfully holding his breath until he gets what he wants. The reality is quite different, however. The typical breath-holding episode begins when a child becomes upset, is startled, or suffers a minor injury, and then begins to cry. Crying may be brief or prolonged, but typically, after a few cries, the child becomes silent and apneic in what is described as noiseless expiration. This stage quickly is followed by a dramatic change in skin color. The skin becomes cyanotic or pallid or has a mixed-color appearance.

In simple BHS, the event resolves with no associated syncope or postural change. In severe BHS, however, subsequent loss of consciousness and change in postural tone do occur. Usually the child falls limp, and occasionally a few myoclonic jerks may be observed. In some cases, a brief period of increased muscle tone, or opisthotonos, may be seen after or instead of limpness.

The entire episode, which lasts from several seconds to more than a minute, may end with a sudden, deep inspiration or with the return of normal breathing. Especially with severe BHS, the child may be drowsy for a few moments before recovering completely and resuming normal activities.

Epidemiologic factors
BHS are a fairly common pediatric problem. Simple spells occur in 27% or more of healthy children, and severe episodes may be seen in as many as 4.6% (1,2). In most children who have BHS, spells begin by age 12 months, although some children begin experiencing them as early as 2 months of age. Usually, breath-holding events with cyanotic skin color change begin between a child's neonate period and 18 months of age. For spells with pallid skin color, the age at onset is 12 to 24 months. By 24 months, almost all children who experience BHS have had their first episode. Among 384 children studied by Livingston, the mean age at onset was 12 months (range, 3 months to 4 years) (2).

Spells can occur as often as several times a day or as rarely as once a year. More commonly, patients have several episodes a week, and overall, occurrence ranges from daily to monthly. The greatest frequency of events tends to be in the second year of life. By the time patients are 4 years old, about half of breath-holding cases have spontaneously resolved; by age 6, about 90% have done so; and by age 7 or 8, virtually all have resolved (1,2).

 
Lisään vielä, että kyse voi tietysti olla muustakin enkä minä tietty oo mikään lääkäri asiasta sanomaan. Mutta että tällainenkin voi olla kyseessä. Ja hirmuinen helpotushan se olisi jos syy olisi jokin tuollaine perusselkeä eikä mikään vakava. Ton tekstin mukaanhan tommosta ilmenee 27%lla terveistä lapsista. Siis jokunen yksittäinen vastaava voi sattua aika monille lapsille.
 
miun esikoisen epilepsia alkoi ensin just noilla poissaolokohtauksilla,sitten jonku kuukauden kuluttua tuli eka kouristuskohtaus.sitten vaan lääkitys,sitä kesti muutama vuosi ja kun ei tullu enää kohtauksia tosi pitkään aikaan ruvettiin purkaa lääkitystä.
nyt ollu jo ilman lääkkeitä monta vuotta.


 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.05.2007 klo 14:14 öhmökömmiäinen kirjoitti:
miun esikoisen epilepsia alkoi ensin just noilla poissaolokohtauksilla,sitten jonku kuukauden kuluttua tuli eka kouristuskohtaus.sitten vaan lääkitys,sitä kesti muutama vuosi ja kun ei tullu enää kohtauksia tosi pitkään aikaan ruvettiin purkaa lääkitystä.
nyt ollu jo ilman lääkkeitä monta vuotta.
Saako udella, minkä ikäisenä poissaolokohtauksia alkoi tulla? Ja kuinka kauan epilepsiaa lääkkeillä hoidettiin?
 

Yhteistyössä