lapsettomuusrunoja

tuli tuosta tatskapinosta mieleen, laittakaahan tähän pinoon koskettavia, lapsettomuuteen liittyviä runoja, iloisia ja surullisiakin ja niitä runoja ja lauluja, jotka teillä liittyvät tähän lapsettomuuteen/koskettaa.

Koitan itsekin keksiä jotain ja laittaa myöhemmin

 

ja olis kiva saada runoja myös siitä, kun lapsettomuus päättyy vauvaan - sitähän me kaikki toivotaan.

Mulle monet Juha Tapion laulut on erityisen rakkaita ja koskettavia, etenkin "kaunis ihminen", vaik'ei se nyt varsinaiseti ole mikään lapsettomuuslaulu.



"Kaunis ihminen"

Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,
uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan
Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,
kaiken mitä tarjoo lyhyt lumo lapsuuden
Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,
hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin
Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,
toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen
Koulun kylmä seinä, soitto kellojen,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,
taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan
Unelmiaan seuras otti niistä vastuun,
täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien
Pysäkille valoon katulamppujen,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,
kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin
Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,
äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden
Käteen toiseen tarttuu hetken miettien,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,
viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää
Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi
tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa
Kuvat lastenlasten kuvat uutisten
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Kaunis ihminen, kaunis ihminen

 

Tää on ihan niinkun mua ja exää kuvaava biisi.. :') kun ollaan erillään mutta ei kuitenkaan päästy missään vaiheessa toisistamme eroon, nähdään säännöllisesti, on kivaa edelleen yhdessä jne. ja sit on ne yhteiset hoitosuunnitelmatkin ("juurien punominen"..).

"Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

--- "

Kyllä on todellakin alkuaikojen ylevien toiveiden ja luulojen jälkeen kaarnat riivitty ja myrsky paiskonu näitä puita viime vuodet, ja lienee tarpeetonta mainitakaan kuinka paljon ne kaikki viimat on muuttanu ainakin tätä "puuta"..!

 

Tässä yksi aivan ihana runo


Äiti, jolla ei ole lasta

ROHKEUTTA SINULLE, ÄITI,
jolla ei ole lasta.

Sinulla on äidin sydän ja mieli.
Sinulla on syli,
joka olisi valmis ottamaan lapsen vastaan
ja kädet, jotka janoavat lapsen
käden kosketusta.

Mieltäsi viiltää kaipaus.
Tunnet epäonnistuneesi siinä,
mikä muille on itsestään selvää.

Rohkeutta!
Sinulla on toivoa.

On monia tapoja syntyä.
On monia teitä tulla äidiksi.

Kuuntele itseäsi,
rukoile ja etsi tietäsi.
Rakkaus jota kannat sisälläsi on lahja.

Ehkä joku lapsi juuri nyt kaipaa äidinrakkautta,
jota juuri sinä voit antaa.

(Anna-Mari Kaskinen)

 

Hänelle, jota ei vielä ole


Tulisit jo meille,

et tiedä kuinka odotetaan.

Tuulien teille,

toiveeni kuiskata saan.



Sanattomin sanoin,

me sua kaivataan.

Ovemme on avoin,

kai joskus tavataan?



Tyhjä on syli,

mutta toiveita täynnä.

Emme pääse sun yli,

me sua jo rakastetaan.

 

Minulla ei ole suloista, tuhisevaa vauvakääröä sylissäni.
Minulla ei ole ihanaa, pömppöä vauvamahaa.
Minulla ei ole ultrakuvaa, masussa vipattavasta pikkusydämestä.
Minä en tiedä tuleeko noita minulla koskaan olemaankaan.

 

Lapsettoman isä meidän

Isä meidän joka olet taivaissa
vaikka minä en saa olla isä maan päällä
pyhitetty olkoon sinun nimesi
vaikka minun nimelläni ei ole jatkajaa
tulkoon sinun valtakuntasi
vaikka minun poikani ja tyttäreni eivät ole sitä rakentamassa
tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa
vaikka sen julistaisi lääkäri lapsettomuusklinikalla
anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme
vaikka minun perheessäni on vain kaksi sitä jakamassa
ja anna meille meidän syntimme anteeksi
sillä en itse kykene päästämään itseäni irti
syyttelystä ja huonommuuden tunteesta
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastan rikkoneet
sillä he eivät tiedä, mitä minulle tekevät
äläkä saata meitä kiusaukseen
sillä minua on jo tarpeeksi kiusattu ja nöyryytetty
vaan päästä meidät pahasta,
sillä pahinta ei ole lapsettomuuteni,
vaan se, että katkeroidun ja menetän elämänhaluni
sillä sinun on valtakunta ja voima
ja kunnia iankaikkisesti
Amen

-Pirkko ja Arto Varis-

 

Koti-ikävä
kodittoman tauti

lapseton ikävöi
lapsiaan.

-Anna-Liisa Laamanen-


Älä koskaan sano:
hyvähän sinun on kun...
Et varmasti tiedä
onko toisen hyvä
hän voi ammentaa voimansa tuskasta
joka mykistää
päivittäisestä kivusta
joka on liian suuri
liian tosi kerrottavaksi

Vain pienet murheet tekevät
puheliaaksi

ja suuret ilot

-Anna-Liisa Laamanen-

 

Tulisit jo meille,

et tiedä kuinka odotetaan.

Tuulien teille,

toiveeni kuiskata saan.



Sanattomin sanoin,

me sua kaivataan.

Ovemme on avoin,

kai joskus tavataan?



Tyhjä on syli,

mutta toiveita täynnä.

Emme pääse sun yli,

me sua jo rakastetaan.

Täällä kyyneleet silmissä näitä luen, tämä runo kosketti ja syvältä! Varmaankin joku näistä tämän runon säkeistä päätyy tatuoinnikseni....

 

Tämän haluaisin joskus lähettää tuttaville :

Ei ole syytä salailuun, vaan onnemme tahdomme näyttää,
on meille tulossa vauva uus, todeks hartaimmat toiveemme täyttää.


tai


Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi

miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta,
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä,
valoa, viattomuutta,
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.

 

Nää on kaikki tosi ihania, pistäkää vaan lisää. Eikähän niiden tarvi kertoa juuri lapsettomuudesta, mua ainakin koskettaa tosi moni teksti/ajatus/runo, jolla ei ole mitään tekemistä lapsettomuuden kanssa.

Yö-yhtyeellä on muuten kanssa ihan loistavia sanoituksia. Esimerkiksi "Tanssi kanssa enkeleiden" on tosi ihana :'(

Hän tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa

Palat pienet nuo, edessäni nään
Joita paikoilleen en saanut milloinkaan
Sen jo tiedän miten synnytään ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kuin tulenliekki vaan
Tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi häntä unohtaa

 

Tämän kappaleen sanat uppoaa ainakin minuun täysin.

Johanna Kurkela: Veitsen terällä

Toivon aamulla, että ois ilta
Jotta saisin nukkua vain
Huolet tuntuu niin rasittavilta
Mistä mustimmat mietteeni sain?
Miksi tunnen niin kuin tunnen?
Miksi tällaista nyt on tää?
Kaikki johtuuko siitä kun en
Tahdo kestää enempää?

Veitsenterällä
Viiltävin mielin
Paljain jaloin me tanssitaan
Veitsenterällä
Kärkevin kielin
Emme putoa kuitenkaan
Jalkapohjamme verillä aivan
Sydämemme hellinä niin
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin

Toivon muualla, ett' oisin täällä
Että saisin sanoa sen
Kuinka sentin paksulla jäällä
Kanssas kauhulla luistelen
Mutta kun se hetki koittaa
Oman ääneni vaiennan
Halu lähelläs olla voittaa
Kivun kauas karkoitan

Veitsenterällä
Viiltävin mielin
Paljain jaloin me tanssitaan
Veitsenterällä
Kärkevin kielin
Emme putoa kuitenkaan
Jalkapohjamme verillä aivan
Sydämemme hellinä niin
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin

Veitsenterällä, varovasti
Silti mitään muuttaisi en
Tahdon käydä tään loppuun asti
Peläten ja tahtoen

Veitsenterällä
Viiltävin mielin
Paljain jaloin me tanssitaan
Veitsenterällä
Kärkevin kielin
Emme putoa kuitenkaan
Jalkapohjamme verillä aivan
Sydämemme hellinä niin
Tämä maksaako kaiken tään vaivan?
Sitä mietin mä loputtomiin

=)

 

Simpukka-lehdestä:

"Katsokaa, tässä;
tässä he ovat,
lapseni
nämä haaleat viivat testitikuissa
kaste-, koulu- ja rippikuvat
yhdessä ja samassa paketissa.
Kätevää, eikö.
Muuta minulla ei heistä ole.
Vai näyttäisinkö ultrakuvat
tyhjästä kohdusta
"tyhjä raskaussäkki" ja "hematoomaa"
- hautajaiskuviksikin niitä voisi sanoa.
Niiden välissä
ne muutamat viikot
jotka saimme heidät pitää.
Ne muutamat rakkaat kipeät viikot
kun saimme oman lyhyen onnemme
olla isä ja äiti." by nimim. Anni

 

Tuo rosetan 'Hänelle, jota vielä ei ole ' aukas kyllä hanat ihan kiitettävästi! Aivan ihana ja tuntuu omalta :'(

 

Katselen täältä kaukaa,
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa?
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei hän niin kumarassa ois?
Kerro heille Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita on Luojalle,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan pienenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä,
jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä?
Joko pian pääsen omaan kotiin?

 

Ennen kuin minusta tulee äiti,
Teen ja syön lämpimiä aterioita.
Minulla on tahriintumattomat vaatteet.
Minulla on hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin haluan enkä kanna huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjaan hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
Siivoan kotiani halutessani.
En koskaan kompastu leluihin tai tuskastu pohtiesani tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
En välitä ovatko huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En mieti koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuleeäiti,
voin nauttia siitä, että päälleni ei ole koskaan oksennettu
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
Minulla täydellinen mielenhallinta, ajatuksieni
ja vartaloni hallinta. Nukun koko yön.
En ole koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ole koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ole koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ole koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
en saa koskaan pidellä nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten haluat laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ole tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa toisen kipua.
En koskaan ole kokenut, että joku niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiedä, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiedä, että kuinka paljon rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
En tiedä miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiedä kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiedä siteestä äidin ja lapsen välillä.
En voi tietää, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
En koskaan nouse ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ole koskaan tuntenut sitä lämpöä, iloa
rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En edes tiedä, että kuinka paljon voisin tuntea...
Jos minusta vain joskus tulisi äiti.

 

Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan.
Tuska, joka yhä tulee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti,
kyynel yksikään ei turhaan juokse,
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata:
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lempeästi loistaa,
padot murtaa, kaikki lukot poistaa.
Hiljaa lähtee sydämeltä taakka.
Itkut itkeä saa loppuun saakka.
Sisään tulvii uusi kirkas vesi,
vihdoinkin on vapaa sydämesi!
Anna-Mari Kaskinen sanat, sävellys P. Simojoki
biisin nimi: itkemättömät itkut

 

Mulle on ainakin kolahtanut tää Apulannan biisi, pitää soittaa täysillä ja itsesäälissä ryveten..

Koneeseen kadonnutta,ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty,ruokkimaan ympyrää
Luotettu ehkä liikaa,siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit,niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti ,vaikka itse ei aina huomaa
Millainen on se taivas jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa,kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton,palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton,enemmän kuin rauhaton
Periaate on ehdoton,perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa |

 

Silloin, kun olimme ensimmäisissä hoidoissa, tuntui että radiossa soi aina tämä sama kappale kun olin ajamassa klinikalle. En edelleenkään pysty kuuntelemaan tätä ilman kyyneleitä. Se kuvastaa liikaa niitä ajatuksia ja tuntemuksia joita silloin koin.

Indica -Ikuinen virta

mun vuodet vähenee
ne ilmaan ohenee
kuin savu taivaaseen
mun jälkeeni ei jää
kai mitään kestävää
pois kaikki häviää
mä hiekkalinnan teen
se vaipuu paikoilleen
ei kestä huomiseen
on turha rakentaa
polkua jatkuvaa
jos kaikki katoaa

(kerto)
entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
ainoa varma on vain tämä hetki
heikolla jäällä käy sieluni retki
anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

sä säästät lippaaseen
rahat käytät korkoineen
kai taloon kiviseen
vaan miksi uskot niin
jos sulle pedattiin
vain sänky sammaliin

(kerto)
entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
ainoa varma on vain tämä hetki
heikolla jäällä käy sieluni retki
anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

entä jos elämän ikuinen virta
katkeaa kuin lahonnut silta
entä jos eksyn matkalla laivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan
ainoa varma on vain tämä hetki
heikolla jäällä käy sieluni retki
anteeksi luoja rauhaasi vaivaan
voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

tuhkasta taivaan
tuhkasta taivaan

http://www.youtube.com/watch?v=yWs2pr0Twzk

 

Iltalaulu Riikalle

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympyröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

*****
ÄITI KERTOISITKO

Olen kuusivuotias ihminen jo
niin että äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
He sanovat: Odotahan nyt.

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja ajuhoja sotkettiin,
ja taikina lapseksi muovailtiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tällaista pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan.

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa
kuten porkkanaa, heinää tai muuta.
Miten taimet, vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät.

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni
Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen, jos ääneti jään.
Joten rakennusaineesta kerron:
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan Isämme kultaisin
meille kaikille lahjoitti paketin
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen;
Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus
jonka päällä on teksti: Rakkaus
Tästä sinutkin lapseni tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu.
Siitä kaikki kaunis on rakennettu.
Siitä onni on koteihin asennettu.
Sen avulla paha on karkoitettu.

****
Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan.
Sen täydellisen ihmeen,
sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon,
kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon,
sinua odotan.

****
Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi.

Miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä
valoa viattomuutta
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.

 

Nostelen tätä, jos joku keksisi vaikka uusia runoja =)

 

PMMP:n Lautturi on aivan ihana biisi ja jotenkin vaan saa minut ajattelemaan meidän lasta, joka ei vielä ole täällä meidän luonamme. Ehkä jonain päivänä...

"Viekää minut sinne missä hän on
virta ole halki edessä airon
Viekää minut sinne missä hän on
lautturi, kuule mitä mä toivon

Viekää minut sinne missä hän on
tumman virran ääreen
Viekää minut vielä hänen luokseen."

 

Sekundaariselle lohtuna.... tää on jääkaappini ovessa,.. aina tulee poru kurkkuun kun lukee tätä ohimennen:

Sinä olet taivaasta tullut, siksi on siunaus myötä,
siksi kasvosi pienet, valaisee elämän yötä.

Kun olen uupunut matkaan, jotenkin autat sinä pieni.
Muutama kukkanen puhkee, viereen louhikkotieni.

Taivas ja enkelten loisto, silmies sinessä hohtaa,
Jotain herkkää ja pyhää, sieluni sinussa kohtaa.

Olet vain avuton lapsi, siksi on lähellä taivas,
tyyniä vesiä pitkin, käyköön elämän laivas.



:heart: :')

 

Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko
Yhdessä tulevat,
yhdessä lähtevät
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua

~T.Tabermann


Joskus, jonakin iltana
kun sydän on hetken
avuton ja sokea,
repii ja potkii suruissaan,
me soudamme
vuolaaseen vastavirtaan
ilman airoja,
pelkän halun ja tahdon voimalla
Joskus, jonakin iltana
meidän uskomme
ihmeeseen mitataan"

- Tommy Tabermann

 

Katselen täältä kaukaa,
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa?
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei hän niin kumarassa ois?
Kerro heille Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita on Luojalle,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan pienenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä,
jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä?
Joko pian pääsen omaan kotiin?

Tää sai mut kyynelehtimään. :'( Ihana runo/rukous. :heart: