Meidän tarina:
Vuoden ensimmäisenä työpäivänä 2007 menin gynegologille, kun menkkoja ei ollut kuulunut ehkäisyrenkaan lopetuksen jälkeen 4 kk:een. Diagnoosina PCO ja hoidot aloitettiin heti. Terolut ja Clomifen käytiin läpi maksimiannokseen asti ja myös metformiini aloitettiin kesän alussa. Näillä ei saatu munasolua kypsymään, joten loppusyksystä aloitettiin Puregon-pistokset, ja pistin sitä reilun kaksi viikkoa ja irroitus Pregnylillä. Uuden vuoden kantissa oli ajoitetut yhdynnät ja positiivisen raskaustestin tein tammikuun puolivälin tienoilla. :heart:
Alkuraskauden ultrassa kävin kahdesti, kun antoivat ensin liian aikaisen ajan ja ultrassa näkyi vain musta möntti. Viikko kärvisteltiin ja mietittiin onko kyseessä tuulimuna vai myöhäisempi hedelmöittyminen. Seuraavassa ultrassa näkyikin sitten oma nallekarkkimme, jonka sydän hakkasi jo kiivaasti! :heart: Tunne oli mahtava ja loppupäivä meni sumussa ja hymyillessä. LA:ksi määriteltiin 25.9.
Maanantaina on ensimmäinen neuvola ja reilun parin viikon päästä taas ultra. Tuolloin mennään 12+4 ja jos kaikki on hyvin, pääsemme kertomaan ilouutisen vanhemmille ja kavereille. Olen kertonut muutamalle lähimmälle ystävälleni asiasta, samoille, jotka tiesivät hoidoistamme.
Olen päässyt kamalan helpolla oireiden suhteen. Rinnat ovat olleet koko ajan arat, mutta pahoinvointia ei juurikaan - jos muistaa syödä säännöllisesti. Muutama kamala päivä on mukaan mahtunut, mutta usein tulee mieleen, että onkohan kaikki hyvin, kun olo on näin normaali. Alaselkä on ollut alusta asti kipeä, ennen raskautta selän kanssa ei ole ollut ongelmia. Tätäkin asiaa olen välillä surrut, kun keskenmenon oireeksi joka paikassa sanotaan alaselkäkivut. :|
Summa summarun, vielä en osaa raskaudesta nauttia, pelot keskenmenosta ovat koko ajan niin suuret... :/
Habis ja nallekarkki 9+4
Vuoden ensimmäisenä työpäivänä 2007 menin gynegologille, kun menkkoja ei ollut kuulunut ehkäisyrenkaan lopetuksen jälkeen 4 kk:een. Diagnoosina PCO ja hoidot aloitettiin heti. Terolut ja Clomifen käytiin läpi maksimiannokseen asti ja myös metformiini aloitettiin kesän alussa. Näillä ei saatu munasolua kypsymään, joten loppusyksystä aloitettiin Puregon-pistokset, ja pistin sitä reilun kaksi viikkoa ja irroitus Pregnylillä. Uuden vuoden kantissa oli ajoitetut yhdynnät ja positiivisen raskaustestin tein tammikuun puolivälin tienoilla. :heart:
Alkuraskauden ultrassa kävin kahdesti, kun antoivat ensin liian aikaisen ajan ja ultrassa näkyi vain musta möntti. Viikko kärvisteltiin ja mietittiin onko kyseessä tuulimuna vai myöhäisempi hedelmöittyminen. Seuraavassa ultrassa näkyikin sitten oma nallekarkkimme, jonka sydän hakkasi jo kiivaasti! :heart: Tunne oli mahtava ja loppupäivä meni sumussa ja hymyillessä. LA:ksi määriteltiin 25.9.
Maanantaina on ensimmäinen neuvola ja reilun parin viikon päästä taas ultra. Tuolloin mennään 12+4 ja jos kaikki on hyvin, pääsemme kertomaan ilouutisen vanhemmille ja kavereille. Olen kertonut muutamalle lähimmälle ystävälleni asiasta, samoille, jotka tiesivät hoidoistamme.
Olen päässyt kamalan helpolla oireiden suhteen. Rinnat ovat olleet koko ajan arat, mutta pahoinvointia ei juurikaan - jos muistaa syödä säännöllisesti. Muutama kamala päivä on mukaan mahtunut, mutta usein tulee mieleen, että onkohan kaikki hyvin, kun olo on näin normaali. Alaselkä on ollut alusta asti kipeä, ennen raskautta selän kanssa ei ole ollut ongelmia. Tätäkin asiaa olen välillä surrut, kun keskenmenon oireeksi joka paikassa sanotaan alaselkäkivut. :|
Summa summarun, vielä en osaa raskaudesta nauttia, pelot keskenmenosta ovat koko ajan niin suuret... :/
Habis ja nallekarkki 9+4