Hei
Tässä on taas käyny ja tapahtunut kaikenlaista. Maanantai iltana alko valua verta ihan mielettömästi ja hyytymiä. Istuin pöntöllä ja verta tuli niin ku ois ollu kusella. Ihan kauheeta. Itkettiin silmämme kipeiksi miehen kanssa, taasen kerran. Soitin naistenklinikalle ja sielä käskettiin mennä seuraavana päivänä kättärille tarkistaan, että onko menny kesken. Tiistaina kävin sitten tarkistamassa asian ja sikiö oli vielä kunnossa ja sydän sykki.
Hitto, että me säikähettiin. Olin edellisen yön nukkunut tosi huonosti ja ku otin särkylääkkeen sain nukuttua vihdoin muutaman tunnin.
Nyt sitten mul oli sisätautien lääkäri eilen ja pyysin että voisko sikiön tarkistaa ku olen lähössä työmatkalle su. Pääsin sitten päivystykseen ja sielä sit kahden lääkärin voimin todettiin että sikiöllä ei näytä olevan mitään hätää, mutta pussukan takana on verta. Se miksi sitä tuli niin paljon voi johtua osaksi mun voimakkaasta lääkityksestä joka ohentaa verta. Ne totes että mun jäätävä taas sairaslomalle ja nyt täälä sitä kotona taas ollaan. Lääkäri sanoi että supistuksia saattaa olla ja ne voi aiheuttaa keskenmenon niin nyt pitää ottaa rauhallisesti.
Nyt sit ollaan taas tuonne 29. 4 asti kun on eka ultra naistenklinikalla.
Onneks pyysin tarkistaan asian, koska muuten olisin menossa pohjoseen ja oisin hiihtäny jne. ja varmasti ois menny kesken kun olisin rääkänny itteäni.
Annuli81 kyseli tuossa joku aika sitten että miten huomasin veritulpan jalassa. Se alko oleen vähän kipeä, silleen että kun käveli niin piti vain heijata vauhtia kipeällä jalalla. Tuntu siltä että sielä joku lihas menis lukkoon kun astuis kunnolla. Sitten mitä enemmän meni päiviä niin ainakun nosti jalan ylös niin loppui jomotus ja tuli raukea olo jalkaan, silloin totesin että nyt ei ole enään normaalia rasitusta jalassa. Mulla ei jalka turvonnut, mutta edellisellä kerralla kyllä turpos ku pullataikina.
Geri, oon pohjosesta kotosin ja tuo mie tulee aina välillä takasin kun puhun jonkun kanssa kotopuolelta. Nyt asun Vantaalla.
Tiltalitti, kovia oot kokenut, toivottavasti henkisesti jaksat. Mulla tuli ma. iltana kauhee olo ja totesin miehelle, että en jaksa tätä uudestaan ainakaan vähään aikaan jos on mennyt kesken, et syksyllä korkeintaan vois uudestaan kokeilla.
Kyllä tämä on yhtä pelkäämistä päivästä toiseen. Odotan vain pahinta kokoajan.
Puhuitte tuosta lasketun ajan muuttumisesta, niin mulle sanottiin heti että sen tarkemman ajan saa tietää sit ku on eka ultra ollu jne. Mutta ei se varmasti kauheesti voi muuttua, enköhän marraskuun aikana synnytä kuitenkin.
Helba 10+3