Lapsettomuushoidot ja töistä poissaolot

Mieltä painaa yks asia: luvassa on poissaoloja inssien ja ultrien takia.. Oletteko siis kertoneet työpaikalla tilanteestanne esim. pomolle?

 

Olen kertonut. MUTTA harkitse ensin ainakin pariin kertaan!

Tämä siksi, että poissaolo on luvallinen mutta palkaton, eli jatkossakin pidemmät saikut saattaa olla omasta pussista tai lomista pois. Jos mahdollista käy ultrat "omilla asioilla" ja koko pv poissaolot omalla ilmoituksella (jos voi olla) eli ns normaalisti sairaana, kuumeessa, vatsataudissa tms.

Jos asiointipoissaolo ei ole mahdollista, pyydä sairaalasta/polilta/klinikalta todistus käynnistä ja sen kestosta, se on silloin taas luvallinen poissaolo johon menemistä työnantaja ei saa estää eli on pakko päästää, vaikka sitten palkattomalla.

Varmista muuten ammattiliitosta miten varsinaisten tutkimusten kohdalla on?! (tuli yhtäkkiä mieleen) Ylläolevat pätevät siis ainakin _hoitoon_.

 

Meillä on töissä hyvä ilmapiiri eikä lähtökohtaisesti lainkaan työaikoja (akateeminen määräaikaurakointi). Ajattelin lähinnä, kannattaako ottaa tapojen vastaisesti pari kotityöpäivää peräkkäin ja käyttää ne hoitoihin :ashamed: ..siis rehellisyyden nimissä..

 

Ok, eri lähtötilanne kuin ajattelin, sorry :flower:

Mä tekisin varmaan noin, koska tän kertomisen huono puoli on myös se, että tulosta kyselee aika moni, eikä ole kiva ilmoitella että nega tuli :'( Mutta en tiedä, tällä porukalla on ehkä parempi että osa tietää missä mennään.

Onnea tulevaan! :hug:

 

Heippa Reettuli,

jokainen toki toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Riippuen varmaan suhteesta työnantajaankin - tai siihen, jolle olet vastuussa tekemisistäsi. Minä olen katsonut parhaimpana pitää tiedot itselläni ja ottaa niitä kotityöpäiviä, kun tämä akateemisen työn vapaus kerran on olemassa! Siitä kiitos

Totta kai välillä on tosi huono omatunto, kun tuntuu, että tekee "muuta" enemmän kuin sitä työtä, mistä maksetaan palkkaa. Mutta toisaalta olen kuitenkin sen verran kunnianhimoinen ja korkean moraalin omaava, että kyllä ne työt kuitenkin määräajassa tulee tehtyä. JA kun työ on pääosin pään työtä, ajatustyötä, niin se on vaan fakta, että pahimpina aikoina työtehtäviään "suorittaa" ajattelematta sen enempää ja/tai ei edes suorita vaan kokee huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty luovaan ajatteluun. Ja näinä hetkinä on aivan tuon taivaallisen sama olisinko kotona lepäämässä ja keräämässä voimia vai työhuoneella istumassa ja potemassa huonoa omaantuntoa siitä, etten pysty keskittymään töihin vaan vaikkapa iltapäivällä olevaan ultraan tmv.

Niin ja vielä se piti mainita, että (riippuen jälleen tietenkin työstä mitä teet) lepoa ja unta ei turhaan painoteta sekä lapsettomuus-kirjoissa että esim. tutkijantyön "oppikirjoissa" Sekä lapsettomuuden aiheuttamassa stressissä että akateemisen työn luovan ajattelun paineessa pitää muistaa antaa itselleen tarpeeksi lepoa ja aikaa!

 

Siilis :wave: : Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani =) En siis kerro töissä kellekään, en toisaalta edes jaksaisi alkaa sepostamaan :snotty: ..Ainakaan nyt kun mielialat ja tunteet heittelee clomien takia :kieh: =) :hug:

 

Minä olen kertonut esimiehelleni sekä yhdelle työkaverilleni. Tosin olen töissä lasten parissa ja sijainen lähes aina välttämätön, tai ainakin päivää pitää sitten järkkäillä erilailla. Mulla myös hyvät välit esimieheeni (entinen työparini) joten hänelle olen kaiken voinut kertoa.

Luulenpa että jos pystyisin työtä tekemään esim. kotoa, niin en kertoisi. Ei se kuitenkaan niin helppoa ole.

Asiasta en sen enempää ole jutellut esimieheni, enkä työparini kanssa. Kerron aina vaan että tarvitsisi taas mennä lääkäriin. Siitä he ymmärtävät kyllä.

No, huomenna olisi kehityskeskustelu... katsotaan ottaako esimies asian puheeksi... Jänskää!

 

SIILIS: Voi hyvänen päivä, ei riitä, että mennään kohta TAYSissa melko samoilla IVF-ajoilla, niin tää sun kirjoittama teksti olis todellakin voinut olla mun kirjoittama. Olen myös akateemisessa vapaassa työssä.... =) Ollaan kuitenkin samassa 'puljussa' töissä... Ihan samoja syyllisyystuntoja sullakin näköjään, TOSI KIVA konkreettisesti huomata, että en ole yksin tässä tilanteessani.

Mites jakselet, joko olet aloittanut ne Primolutit? Mä odottelen (ja yritän tehdä sitä luovaa työtä nyt pois alta niin paljon kuin mahdollista) kuin kuuta nousevaa sitä, että saan aloittaa ne sumuttelut. Odottaminen kun on niin syvältä :headwall:

 

Katjuusa.
Nyt alkaa liipata jo vähän liian läheltä Mehän saatetaan siis törmäillä käytävillä vaikka joka päivä toisistamme tietämättä... Argh.

Mä olen kans koettanut vähentää kaiken muun tekemisen minimiin - nyt kun ei ole hoitoja päällä - ja keskittyä olennaiseen. Ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että hyvin menee. Tekstiä syntyy! Ja (omasta mielestä ) loistavia ideoita.

Mun primolut-kuuri alkaa vasta 21.3 eli tarkemmin ottaen ensi viikon keskiviikkona. Joten vielä viikko armonaikaa. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin niiden vaikutus alkaa vasta kuurin loppupuolella (tosin nythän syön hormoonia enemmän, joten ehkä siis kuurin puolivälissä). Eli joka tapauksessa vielä puolitoista, kaksi viikkoa armonaikaa ennen pimahdusta

 

Jännää muuten huomata, että meitä samantyyppisissä, akateemisissa töissä olevia ihmisiä on täällä siis useampia... Jotenkin ei tule ikinä täällä kirjoitellessa ajatelleeksi toisten ammatteja. Hauskaa!

 

Selvittelin asiaa ihan äskettäin ja kerroin samassa yhteydessä esimiehelleni tulevasta ivf:stä. Hän suhtautui tosi kannustavasti ja oli aluksi aidosti surullisen näköinen asiasta, joten tunsin heti kertomisen olleen oikea ratkaisu. On tietysti rasittavaa, jos hän alkaa tiedustelemaan tarkemmin tuloksia myöhemmin tms. mutta se on sen ajan murhe. Hän kertoi, että tutkimuksissa voi käydä omalla ajalla, ja punktion jälkeisen sairasloman saa palkallisena. Tämä perustuu siihen, että sairasloma merkitsee työkyvyttömyyttä, minkä vuoksi tämä on palkallista aikaa eikä työkyvyttömyyden syyllä ole merkitystä. Niinpä niin, vapaaehtoisesti olen menossa punktioon ja tieten tahtoen saatan itse työkyvyttömäksi..