Lapsettomuushoidot 2015-2016

Tervetuloa tänne kirjoittelemaan, uudet ja vanhat! Hoitomuodolla ei väliä; olitpa sitten inseminaatioissa tai siirtynyt IVF/ICSI :iin, täällä voidaan yhdessä puhua kustakin hoitomuodosta ja siihen liittyvistä kysymyksistä ja omasta navasta! Mitä nyt milloinkin mieleen tulee toistemme tukena lapsettomuuden tiellä

 

Oma tilanne: kotona 1 ICSI-lapsi, joka syntyi kahden tuloksettoman inseminaation jälkeen 1.IVF:n 1.PAS:ista. Nyt yritetään toista lasta, takana yksi inseminaatio nega ja 2.inseminaatio tehty 18.11.2015. Jossei tärppää--> ICSI vuoden alussa.
Lapsettomuuden syy: miehen sairauden takia tehty vasektomia ja ainoa käytettävissä oleva sperma pakkasessa (enää jäljellä 2.ICSIn verran).

Sopiiko jos kuljetettaisiin oman viestin alussa aina kursivoituna lyhyt kuvaus omasta tilanteesta. Näin ei tarvisi päivitellä perinteisiä listoja. Kursuvoidun perään voi sitten tälleen normitekstinä kirjoittaa muut mietteet - tarkemmat jutut kulloinkin päällä olevasta tilanteesta

 

Noniin ja nyt työnnän nenääni jo tännekkin, Adeliina, kerrotko mitä tarkoittaa tuo 1.IVF:n 1.PAS?

 

Tervetuloa pirunpelto!

Eli 1.IVF tarkoittaa siis munasolujen keräystä (punktio) + niiden hedelmöitys joka meillä tosin tehtiin
ICSI menetelmällä. Yleensä munasolujen keräyksen ja hedelmöittymisen jälkeen pääsee ns. Tuoresiirtoon 2-5 päivän päästä, mä en päässyt koska sain sen sisäisen verenvuodon komplikaationa. Eli meillä ne kaksi hedelmöittynyttä alkioita pakastettiin, ja kun tervehdyin niin tehtiin PAS eli pakastealkionsiirto. Niinpä eka lapsemme sai alkunsa 1IVF:n (tai 1.ICSIN, en ole varma kummin tuo pitäisi sanoa) 1.PASista

Auttoiko?

Nyt jos joudun ensi vuoden puolella ICSIIN niin sitten se on minulle 2.IVF (tai 2.ICSI riippuen kumpaa tässä käytetään, itse jotenkin ajattelen sen niin että se tavallaan koko hoito on IVF (punktio + hedelmöitys) vaikka se itse hedelmöitys tehtäiskin ICSI -menetelmällä).

 

Oma tilanne: kotona 6-vuotias IVF-lapsi, joka syntyi kolmen tuloksettoman inseminaation jälkeen, 3.IVF:n tuoresiirrosta. Mies vaihtunut matkan varrella ja nyt haaveissa yhteinen lapsi (tai siis ollu jo reilun vuoden). Gynellä käyty, miehen simppatestien jälkeen suunnittelukäynnille, ja toivon mukaan alkuvuodesta alkaa jo jotain tapahtua.
Lapsettomuuden syy: Minussa, tosin selittämätön.

Moikka.

Minäkin voisin tähän ryhmään liittyä. Lapsettomuushoidot alkanee ensi vuoden puolella.

Pitkä on tämän "lapsettoman" taival... Siksi lainausmerkeissä, koska yksi lapsukainen on olemassa. Hän saanut alkunsa IVF-hoidosta, vuosia sitten.

Nyt uusi suhde, jossa lapset olisivat enemmän kuin tervetulleita. Vika siis todennäiköisesti minussa, koska en kahden eri kumppanin kanssa ole luonnollisesti lapsia saanut, vaikkei syytä ole löytynytkään.

Viime viikolla kävin gynellä, joka laittoi lähetteen verikokeisiin jne... Nyt odotellaan miten asia etenee, epäili tämä gyne, jolla kävin, että suoraan ivf-hoitoon, näin itsekkin olen ajatellut.

 

Mirkku123: tervetuloa! Kiva saada mukaan joku toinen toisella kierroksella olija (tai no eitietenkään koskaan kivaa kuulla että sinullakin näin, mutta mukavaa saada mukaan toinen tavallaan samassa tilanteessa oleva. Ehkä ymmärsit mitä tarkoitan )

Laittakaa pirunpelto ja mirkku kun ehditte niin tosiaan tuohon jokaisen kommenttinne alkuun kursivoidulla tekstillä kulkemaan mukaan lyhyt tarinanne/tilanteenne ja kopioikaa se sama aina aloituksiinne (sitäkin toki voi päivittää tilanteen muuttuessa ja edistyessä). Mutta näin on helpompi seurata keskustelua kun jokaisen tilanne kulkee mukana aina kommenttien alussa!

 

Hei! Minäkin liityn tänne mukaan keskustelemaan.
Lyhyesti oma tilanne:
Ensimmäisen yritystä jo lähes neljä vuotta takana. Selittämättömiä ollaan, hoidoissa tämän vuoden elokuusta lähtien. 3 ovulaation induktiota takana, joista kahteen tehty inseminaatio.

Eli toinen inssi tehtiin tänään, mutta ei oikein uskoa ole että tuottaisi tulosta. Lääkärin kanssa puhuttiinkin jo jatkosta, eli ensi kiertoa häiritsee joulu, mutta sitten IVF seuraavaan. Toisaalta pitäisi kai nyt yrittää uskoa siihen että tämä kiertokin voisi tärpätä. Ei se kuulemma aivan mahdotonta ole..

Mutta tosiaan IVF, tai lähinnä punktio, on nyt päällimmäisenä mielessä, ja tuntuu että tammikuuhun on aivan mahdottoman pitkä aika. Vaikka eiköhän se sitten aika nopeasti mene, varmaan liiankin. Ensin piinaillessa kaksi viikkoa ja sen jälkeen voi kuukaudeksi unohtaa lääkkeet ja päivien laskemiset kokonaan. Kuulostaa kieltämättä aika houkuttelevalta, kun osaisikin edes kuukaudeksi unohtaa.

 

Tervetuloa Mar80!

Musta tuntuu kans, että ensi vuoteen eli toisinsanoen tammikuuhun on hurjan pitkä aika. Jotenkin tässä on koko ajan sellainen "kaikki mulle heti nyt" -fiilis. Jos ja kun tästä tällä viikolla tehdystä inssistä nega tulee, niin jotenkin olisin mieluusti tahtonut heti joulukuulla kyllä jo IVF:ään. Jotenkin tuo tauko tuntuu pitkältä, ja meillä siitä tulee pari kiertoa koska mulla on niin tasainen kierto ja osuu juuri tammikuun alkuun taas jolloin klinikka on vielä kiinni, eli toisinsanoen minkään IVF:än aloittaminen venyy meillä sitten helmikuulle. Siihenhän on ikuisuus, huoh.

 

Moikka, minäkin voisin liittyä tänne. Tässä tausta:
Ensimmäistä lasta yritetty nyt vuosi ja 8 kk. Hakeuduin jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen gynelle, sillä vaisto sanoi, että kaikki ei ole kunnossa. Olen 35-vuotias, joten biologinen kello tikittää koko ajan kovempaa. Selittämätön lapsettomuus, miehen sperma priimaa. Kärsin lyhyestä luteaalivaiheesta ja myöhäisestä ovulaatiosta. Minulle on tehty kaksi ovulaation induktiota yhdisettynä inseminaatioon. Nyt menossa kolmas kierto hoidoissa jossa pelkkä ovulaation induktio (seurataan piteneekö lutealivaihe). Seuraavassa kierrossa otetaan avuksi irrotuspiikki, jos luteaalivaihe ei pitene.

Nyt menossa jo kp 18 ja ovulaatio taas rankasti myöhässä. Kierto on tavallisesti 25-26 päivää, joten mahdollisuus tässä kierrossa on rapiat nolla, vaikka vasemmassa munasarjassa näkyikin ultrassa torstaina mukavan 19 mmkokoinen mollukka. Olisin jo ihan valmis IVF-hoitoon, mutta naikarin lääkäri haluaa kokeilla 4-6 inseminaatiota. Ehkä ne sitten näkee edes jotain toivoa meidän tilanteessa, hope so.

 

Oma tilanne: kotona 1 ICSI-lapsi, joka syntyi kahden tuloksettoman inseminaation jälkeen 1.IVF:n 1.PAS:ista. Nyt yritetään toista lasta, takana yksi inseminaatio nega ja 2.inseminaatio tehty 18.11.2015. Jossei tärppää--> ICSI vuoden alussa.
Lapsettomuuden syy: miehen sairauden takia tehty vasektomia ja ainoa käytettävissä oleva sperma pakkasessa (enää jäljellä 2.ICSIn verran).

Tervetuloa Eino!

Onko kellään muuten ollut sellaista että ovulaation jälkeen nännit on ihan helvetin kipeet? Joo, on mullakin tissit ollu arat/kipeet ja hämännyt negakiertoinakin muka-raskaus-oireena, mutta ei mulla nännit oo vielä koskaan kipeet ollut. Sattuu seistä suihkussakin, joutuu suojaan käsillä tissit ja tämä alkoi ihan päivä-kaks oviksen jälkeen... Outoa on!

 

Sekundäärinen lapsettomuus. Ensimmäinen yhteinen. Yritystä noin kolme vuotta. Ikää 37v. Luomulapset 02 ja 04. Matkan varrella endodiagnoosi, laparoskopia (HUS) 04/15. Tammikuussa eka IVF/ICSI. KYS.

Terve tännekin puolelle Lääkereseptit on jo kourassa. Meillä on perjantaina ivf-suunnittelukäynti. Hoidot ei jännitä tällä hetkellä juurikaan. Punktiota kyllä pelkään, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että munikset on hyvässä paikassa ja että keräys tulee olemaan helppo. Tammikuussa pitäisi hoidot alkaa. Tällä hetkellä käytössä on Luget tukemaan keltarauhashormonia. Meillä ei lähdetty kokeilemaan inssiä, koska sperma oli priimaa ja ovuloin normisti.

AJ, kuulostaa lupaavalta

 

Hih, oliskin lupaavaa.. Mutta vaikea uskoa kun simppoja saatiin matkaan vain 0,3milj joka on kyllä niin surkea määrä että en tiiä onko kukaan koskaan moisella onnistunut. Siksi en jaksa uskoa mihinkään, vaan lähinnä odotan vaan menkkojen alkamista jotta voin soittaa klinikalle ja sopia ICSIN aloittamisajan.
Tänään kp23, menkat alkaa päiväntarkasti kp28 joten ei kauaa enää "piinailtavaa". Tosin, tällä kertaa ei edes oo ollut piinallista, oon kerrankin unohtanut koko jutun. Muistan vaan aina sitten kun täältä kilahtaa sähköposti-ilmoitus uudesta viestistä että ai niin joo, mullahan on jotakin meneillään

 

Oma tilanne: Ensimmäisen yritystä jo lähes neljä vuotta takana. Selittämättömiä ollaan, hoidoissa tämän vuoden elokuusta lähtien. 3 ovulaation induktiota takana, joista kahteen tehty inseminaatio.

Toihan on hieno tilanne että unohtuu koko juttu aina välillä. Mullakin on tässä kierrossa käynyt melkein niin, paitsi että mä mietin tammikuuta ja punktiota. Mies ei oikein meinaa ymmärtää miks mun ajatukset on jo siellä vaikka just perjantaina tehtiin inssi ja sit tulee vielä olemaan yks luomukuukausikin välissä. Huomaan vaan että suunnilleen järkkäilen jo tammikuun aikatauluja (ja siis kun en yhtään tiedä mikä ees vois olla punktiopäivä, niin pidän kalenterissa suunnilleen koko kuukauden varattuna, ettei vaan mitään tulis just sillon ).

Mutta toi nännien kipeytyminenhän kuulostaa kyllä lupaavalta, eli ehkä Adeliina voitkin piinailla, ei kai sekään mahdotonta ole. Mä oon hoitojen (varmaan lääkkeiden ansiosta) aikana huomannut ettei rinnat kipeydy enää ollenkaan, siis ei edes niin kuin ennen menkkoja yleensä, se on vähän outoa. Mutta kaipa tuo kroppa voi reagoida näihin vähän miten vaan.

 

On kyllä hurjia nää oireet. Nännit on edelleen tosi kipeät ja "sojottaa" koko ajan. Parina viime päivänä ollu aivastaessa, yskiessä järkkyjä kipuja oikealla puolella alavatsassa. Koko ajan on tunne että "onhan tää ny selvä homma, raskaana ollaan" (nyt siis kp26/28). Samalla sitten taas ääni muistuttaa että oikeasti lääkäri ei antanut toivoa tuolla simppamäärällä. Varsinainen testipäivähän mulla menee reippaasti yli menkkojen oletetun alkupäivän, joten en ajatellut testailla. Sen näkee sitten alkaako menkat ajallaan sunnuntaina, eiköhän ne ala.

 

Oma tilanne: kotona 1 ICSI-lapsi, joka syntyi kahden tuloksettoman inseminaation jälkeen 1.IVF:n 1.PAS:ista. Nyt yritetään toista lasta, takana yksi inseminaatio nega ja 2.inseminaatio tehty 18.11.2015. Jossei tärppää--> ICSI vuoden alussa.
Lapsettomuuden syy: miehen sairauden takia tehty vasektomia ja ainoa käytettävissä oleva sperma pakkasessa (enää jäljellä 2.ICSIn verran).

No niin, testasin kumminkin tänään oletettuna menkkojen alkamispäivänä ja not pregnant kertoi karun totuuden taas.
Tervemenoa ICSI:in siis alkuvuodesta, voihan rähmä

 

AJ, sori lyhennys. Pahoittelut negasta Sulla oli niin hyviä ja lupaavia oireitakin. Me ollaan sitten samoihin aikoihin hoidossa. Mun pitäisi ilmoittaa joulukuun menkat, että saadaan hoitoajat sovittua.

 

Miehestä johtuva lapsettomuus, oligoteratozoospermia -> kaikkea liian vähän. Ensimmäistä lasta toivotaan, ikää 39 vuotta. Yksi inseminaatio takana, lääkärin sanoin "ei mitään järkeä tehdä inssejä", joten ICSI tulossa.

Noniin, ensinäkin hienoa Adeliina, että päädyitte kuitenkin vielä yrittämään icsiä. Varmasti pelottaa/jännittää?
Meillä on huomenna se suunittelukäynti icsiin, en siis tiedä milloin hoidot alkavat, missä ne alkavat ja millä aikataululla.
Miten te muut tiedätte jo, että tammikuussa alkaa hoidot? Vai alkaako ne lääkkeiden syönnit kuukausia etukäteen ja itse siirto on se, jota jonotetaan joskus puolikin vuotta?

Meillä siis tilanne aivan auki vielä, icsi paikkaan olisi matkaa ~300km/suunta joten en tiedä miten tässä asiassa toimitaan. Vuorotyöt, välimatkat, miehen jännitys, minun jännitys, sairaspoissaolot jne.
Toivotaan, että saataisi joku vaihtoehto vaikka ostopalveluna yksityiselle klinikalle niin kuin inseminaatiokin oli, kerran oma kaupunki ei tarjoa hoitoa. Mua harmittaa toi matka niin paljon, en mitenkään pääse vuorotöistä hyppäämään 600km päivässä noin vaan

Noh, kai se huomenna selviää. Toivottavasti saadaan kiva lääkäri tällä kertaa, kaikki 3 meitä hoitanutta lääkäriä ovat olleet aika ilkeitä, eivätkä kerro asioista ellei osaa lypsämällä lypsää "oikeita tietoja".

 

Sekundäärinen lapsettomuus. Ensimmäinen yhteinen. Yritystä noin kolme vuotta. Ikää 37v. Luomulapset 02 ja 04. Matkan varrella endodiagnoosi, laparoskopia (HUS) 04/15. Tammikuussa eka IVF/ICSI. KYS.

Tsemppiä Pirunpelto! On teillä hurja matka. Meillä aikataulut menee sairaalan jonotustilanteen mukaan. Mun pitää ilmoittaa joulukuun menkat, jonka perusteella ne tekee lukujärjestyksen/hoitosuunnitelman. Me käytiin viimeviikolla ivf-infossa ja ihan positiivinen mieli jäi sairaalan toimintaan.

 

Täällä esittäytyy uusi kirjoittelija! Aluksi lyhyesti taustaa:

Lasta yritetty vajaan vuoden verran. Ikää on jo 41 v., joten lokakuussa hakeuduttiin tutkimuksiin. Miehellä siittiöiden määrä alentunut (noin 10 milj.). Minusta ei varsinaista vikaa löytynyt (ovuloin normaalisti, kierto melko säännöllinen ja munatorvet auki), mutta ikä varmasti ikä vaikuttaa siihen, että munasolut eivät ole yhtä hedelmöitymiskykyisiä kuin nuoremmilla. Siittiöiden vähyyden vuoksi lääkäri suositteli pikaisesti IVF:ää, mutta päätettiin tehdä yksi inseminaatio ennen sitä, jotta sperma tulee samalla testattua uudelleen. Ensi vuoden alussa sitten todennäköisesti edessä IVF.

Ikäloppu siis olen jo, mutta oma elämäntilanne ei vain tätä ennen ole ollut otollinen lapsen hankkimiselle. Kovin valoisalta ei tilanne näytä, mutta halutaan nyt kuitenkin katsoa tämä kortti, ettei sitten myöhemmin kaduta. Pientä toivonkipinää antaa se, että tuttavapiirissä on kuitenkin useampia nelikymppisenä ekan lapsen saaneita.

Ensimmäinen (ja ainoa) inseminaatio on siis tarkoitus tehdä tässä kuussa. Letrozolit aloitin eilen, kierron toisena päivänä. Tarkoitus olisi stimuloida kasvamaan kaksi munasolua, jotta onnistumismahdollisuudet olisivat vähän suuremmat. Inssi onneksi kuulostaa tässä vaiheessa aika helpolta toimenpiteeltä, jota ei tarvitse kovin paljon jännittää. IVF on sitten ihan toinen juttu, mutta yritän ajatella, että se on sitten sen ajan murhe, jota ei vielä kannata miettiä.

Olen ainakin toistaiseksi yrittänyt asennoitua niin, että lapsettomaksi jääminen ei olisi mikään maailmanloppu. Elämä kun on oikein mukavaa näinkin! Pahoilta pettymyksen hetkiltä olen vielä välttynyt, mutta nyt tilanne tietysti hoitojen aloittamisen myötä muuttuu. Panokset ikään kuin kasvavat jo senkin takia, että yksityisellä puolella niihin uppoaa melkoinen summa rahaa. Tähän asti olen voinut ajatella, että kaikki on ainakin teoriassa vielä mahdollista, mutta entä sitten kun selviää, ettei mahdollisuuksia enää ole?

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! Mukava jakaa täällä kokemuksia ja saada tukea sellaisilta, jotka ovat saman kokeneet.

 

Hei taas kaikille! Mulla on ollut hiljaiseloa nyt hoitojen suhteen. Testipäivänä alkoi kellontarkasti menkat, eli se insseistä sitten. Nyt sitten varailin ensi viikolle punktion suunnitteluajan seuraavaan kiertoon.
Mites muut? Onko tammikuun hoitoja jo suunniteltu, vai vieläkö tänä vuonna on hoitokiertoja meneillään?
Kamalaa jotenkin kun tuntuu että tämä kuukausi menee nyt kokonaan hukkaan, vaikka siis onhan teoriassa kai luomumahdollisuuskin ja ois kai pakko tottua odottelemaan. On vaan niin malttamaton. Pelkään myös vähän että lataankohan liikaa toiveita tuohon ivf:n, mun soluistahan ei tiedä vielä mitään ja muutenkin. Mutta ei kai sitä toivoa koskaan liikaa ole.

 

Oma tilanne: kotona 6-vuotias IVF-lapsi, joka syntyi kolmen tuloksettoman inseminaation jälkeen, 3.IVF:n tuoresiirrosta. Mies vaihtunut matkan varrella ja nyt haaveissa yhteinen lapsi (tai siis ollu jo reilun vuoden). Gynellä käyty, miehen simppatestien jälkeen suunnittelukäynnille, ja toivon mukaan alkuvuodesta alkaa jo jotain tapahtua.
Lapsettomuuden syy: Minussa, tosin selittämätön.

Heippa,

Pitkästä aikaa. Sain nyt aikaseksi päivittää tuon oman tilanteen tuohon ylös...

Kovasti on alkanut taas valtaamaan ajatuksia tämä lapsettomuus ja vauvakuume. Omaa viallista itseäni surkuttelen, eilen alkaneet menkat sai taas putoamaan maan pinnalle, aina sitä toivoo sitä ihme luomuvauvaa.. Noh, mutta onneksi rattaat on laitettu pyörimään, on jotain mitä odottaa. Tällä hetkellä ahdistaa myös se, että meillä on matkaa noille klinikoille ihan riittävästi (myös se 300km suuntaansa) kovasti saa suunnitella aikatauluja, miettiä mitä työnantajalle sanoo jne... Mies käskee olla stressaamatta, mutta oliski vaan niin helppoa.

Arveltiin, että kunhan saadaan nämä perusjutut testattua julkisella, siirtyä yksityiselle. Siellä voi vähän joustavammin suunnitella aikatauluja ja tottakai siellä kaikki tapahtuu vähän joutusammin, kun ei tarvi jonotella. Kokemusta on molemmista silloin vuosia sitten, muuta eroa en kyllä huomannut, kummallakin puolella oli mahtava henkilökunta niin hoitajat kuin lääkäritkin.

Mukavia joulutouhotuksia kaikille

 

Lasta yritetty vajaan vuoden verran. Ikää on jo 41 v., joten lokakuussa hakeuduttiin tutkimuksiin. Miehellä siittiöiden määrä alentunut (noin 10 milj.). Minusta ei varsinaista vikaa löytynyt (ovuloin normaalisti, kierto melko säännöllinen ja munatorvet auki), mutta ikä varmasti ikä vaikuttaa siihen, että munasolut eivät ole yhtä hedelmöitymiskykyisiä kuin nuoremmilla. Siittiöiden vähyyden vuoksi lääkäri suositteli pikaisesti IVF:ää, mutta päätettiin tehdä yksi inseminaatio ennen sitä, jotta sperma tulee samalla testattua uudelleen. Ensi vuoden alussa sitten todennäköisesti edessä IVF.

Heippa, täältä vähän päivitystä tilanteeseen: Eka inssi tehtiin perjantaina, mutta odotukset sen suhteen ovat aika matalalla. Ajoitus ei mennyt ihan kohdilleen, sillä tunsin ovulaation vasta lauantai-iltana. Positiivinen uutinen oli simppamäärän selvä kasvu aiempaan tutkimukseen verrattuna. Luget sain loppukierron ajaksi, vaikka progesteronitasoni on muutenkin ollut hyvä ja kierron pituus riittävä. Kaipa lääkäri ajatteli, ettei vara venettä kaada...

Olin vähän yllättynyt siitä, että uusi lääkärini ehdotti hoitotaukoa seuraavaan kiertoon. Tavallaan helpottava ajatus, mutta toisaalta takaraivossa jyskyttää koko ajan se, että aika on muutenkin vähissä ja tilanne voi huonontua joka kuukausi. Siinä mielessä toivoisin, että hoitoja jatkettaisiin mahdollisimman pian. Vielä ei ollut puhetta siitäkään, jatketaanko suoraan IVF:ään vai tehdäänkö vielä toinen inssi (edellinen lääkäri siis suositteli pikaista IVF:ää, mutta tämä uusi ei tunnu hoppuilevan asian kanssa ihan yhtä paljon.)

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Toivotaan että joulu ja uusi vuosi tuovat tullessaan niitä kaikkein toivotuimpia lahjoja

 

Hei kaikille! Mukavaa, että löysin ketjun, jossa on muitakin lapsellisia.
Oma tilanne:
Selittämättömiä ollaan, hoidoissa 07/10 lähtien. Takana vuosi clomeja, 3inssiä, 2 IVF, josta molemmista tuoresiirto. 1. Myös yksi PAS. Elämän ensimmäinen plussa toisen IVF- hoidon tuoresiirtona, tyttö pian 5kk. Tammikuun kierrosta mennään hakemaan huurunenää, heitä pakkasessa viidessä oljessa kuusi alkiota, joista 5 toppia. Ikää itsellä 32 ja miehellä 35.

Pahoittelut, en saa puhelimella muutettua kursivointia. Tilanne meillä siis kaikkiaan tosi hyvä pakastimen osalta, toivotaan, että siirto onnistuu suunnitellusti. Tällä hetkellä ajatus on, että ellei näillä alkioilla onnistuta niin uuteen pitkään hoitoon ei lähdetä. Reagoin tosi huonosti lääkkeille, joten maksimi annoksilla ja ylipitkillä piikityksillä on menty. Sitä ei toivottavasti tarvi enää käydä läpi.

Tsemppiä kaikille ja onnellista uutta vuotta.

 

Oma tilanne: kotona 6-vuotias IVF-lapsi, joka syntyi kolmen tuloksettoman inseminaation jälkeen, 3.IVF:n tuoresiirrosta. Mies vaihtunut matkan varrella ja nyt haaveissa yhteinen lapsi (tai siis ollu jo reilun vuoden). Gynellä käyty, miehen simppatestien jälkeen suunnittelukäynnille, ja toivon mukaan alkuvuodesta alkaa jo jotain tapahtua.
Lapsettomuuden syy: Minussa, tosin selittämätön.

Moi!

Hyvää uutta vuotta kaikille Ja tervetuloa uudet.

Meillä uusi vuosi on alkanut mukavasti, jotain konkreettista on jo saatu aikaseksi, kun mies kävi luovuttamassa "tiedätte varmaan minkä"-näytteen ja aika tammikuun lopussa naisten polille, siellä kuullaan tulos. Varasin tosin ajan jo yksityiselle, se haluttiin minun loma viikolle, joka on tosin vasta myöhemmin keväällä. Mielessäni olen ajatellut tosi toimia hoitojen suhteen kesäksi, joten odoteltavaa vielä on..

 

Päivitys omaan tilanteeseen:
1.lapsi: 3 tuloksetonta inseminaatiota, 1.ICSI:n tuoresiirtoon ei päästy munasolujen keräyksestä johtuneen sisäisen verenvuodon vuoksi, plussa tuli sitten tuon 1.ICSI:n 1.PAS:ista johon päästiin toipumisen jälkeen, ja tuo lapsi on nyt hieman yli 2-vuotias <3
2.lapsen yritys: 3 tuloksetonta inseminaatiota, nyt menossa ICSIIN seuraavasta kierrosta (helmi-maaliskuun vaihteessa).

Jep, eli pitkästä aikaa tuun tänne kirjoittamaan! Pidin vähän tietoistakin lomaa näistä asioista tuon loppuvuoden, koska ahdistuin todella pahasti. Nyt kuitenkin pää taas jotenkin kunnossa, ja pelolla ja jännityksellä menossa tosiaan munasolujen keräykseen seuraavasta kierrosta! Apuuva! Osunee siis johonkin helmi-maaliskuun vaihteeseen punktio. Sit katsotaan miten käy tällä kertaa :/ Mutta, jään osastolle toimenpiteen jälkeen, enkä kotiudu kuten normaalisti muutama tunti toimenpiteen jälkeen joten kohtuu turvallisin mielin kuitenkin menossa kun olen sitten jatkuvassa tarkkailussa jotta mahdollinen vuoto huomataan heti.

Mitäs tänne muille kuuluu?