Hei ja kiitos paljon ystävällisestä vastaanotosta mm. Eemiliina, sebu08, pikku_karhu, Annabell-77, Ambrosia85 ja Helmimama! 
Noista oireista, mulla on aika vähän. Välillä huolestun, kun ei ole oireita ja sitten helpotun kun kuvotus palaa tai alavatsalla nippaisee vaikka kerrankin vaan.. Rv 6 alkoi kuvotus, mutta olen vain kerran oksentanut. Rv7 tuli aivan sietämättömät, ilmeisesti ummetuksesta johtuvat ylävatsa- ja yläselkäkivut, mutta kun niistä pääsin, niin nyt tällainen jokapäivänen aaltomaisesti tuleva ja menevä kuvotus on ihan siedettävää. Toisin kuin ilmeisesti sulla Eemiliina, mulla taas auttaa kuvotukseen hampaiden pesu! Ja kuvotus menee nopeasti ohi syömällä jotain pientä.
Niin ja levon tarve on toinen selvä oire. Kun tulen töistä ja syön, niin sammun syvään uneen sohvalle joka ilta. Ja sitten valvon aamuyön tunteina... Unettomuus alkoi jo ennen plussaa, aloin heräillä virkeänä kukonlaulun aikaan (TODELLA epätavallista!) Olin odottanut mielialan muutoksia ja kiukkuja/surua, mutta on lähes kokoajan hyvä, rauhallinen ja iloinen mieli. Johtuiskohan noista hormoneista joita käytän?? Mulla alkoi hormonilääkitys (estrogeeni ja keltarauhashormoni, molempia 3 x päivässä) jo pari päivää ennen punktiota ja niitä jatketaan seuraavaan ultraan (täällä) asti, eli rv 11+2. Onko muilla ollut hormonilääkitys kuinka pitkään?
Sitten kysymyst painosta: Olin just ja just BMI normaali 25 ennen raskautta. En tiedä siksikö, etten ole hoikempi vai miksi uusi gyneni antoi ohjeet, että max 10kg saa tulla painoa koko raskauden aikana! Huh huh, kuulostaa aika vähältä! Mitenkähän siitä selvitään??? Toisaalta ehkä hyvinkin, kun en oikeen uskalla syödä mitään toxoplasman ja listerian pelossa
Vaikka mulle IVF-klinikan hoitava gyne painotti joka tapaamisella, että tärkeintä on yrittää olla stressaamatta mistään, ja niin olen yrittänytkin elää, niin välillä tuntuu, että se on helpommin sanottu kuin tehty! Olen esim aika ihmeissäni syömisen kanssa.. Mitä sitä uskaltaa syödä??
Normaaliruokavalioni ennen raskautta oli paljon salaatteja, kasviksia, lihaa ja joskus kalaa. Kun kuulin olevani raskaana, ja näin ensimmäiset pitkät listat kielletyistä ja ei-suositelluista ruoista, aloin hätäpäissäni syödä pastaa ja leipää kun ajattelin niitten olevan "vaarattomia" - ja aiheutin tällä itselleni aivan järkyttävän hirveät ummetuskivut.. Ongelma on, että syön paljon ulkona, työpaikan ruokalassa lounasta ja/tai illalla ravintolassa. Nyt en uskalla syödä ravintolassa enää salaatteja Minun ikäiselläni riski saada toxoplasma on kuulemma raskaanaollessa aika suuri Tietysti mulla on 3 kissaa... Olenkin ekstravarovainen kun tyhjennän kertakäyttöhanskat käsissä niitten vessoja, ja olen varovainen muutenkin, onneksi ne eivät raavi. Mutta toi ruokapuoli onkin se vaikeampi. Kypsää lihaa on tietysti helppo tilata ja tsekata, että se myös on kypsää, mutta mistä tietää, että kasvikset ovat tarpeeksi kuumassa käyneet? Myöskään juustoja en uskalla syödä samalla tavalla kuin varmaan Suomessa uskaltaisin. Siis selvästi stressaa tää syömispuoli kyllä.. Mitens muilla? Mitä te syötte? Tietysti yksi (ainoa?) vaihtoehto on, että alan laittaa itse kotona ruokaa..
Toistaiseksi paino on (ehkä kuvotuksesta johtuen?) laskenut vähän, mutta mullakin maha tuntuu pullahtaneen ulos - näyttää "läskimahalta" ei vauvamahalta En moneen viikkoon ole halunnut pitää mitään vaatetta joka painaa (tuntuu) vatsalla. Vaikka täällä on talvi ja lunta sataa nytkin, olen ollut mekoissa ja hameissa (ja kävelylenkillä verkkareissa), kuten aina..
En tiedä miten Suomessa, mutta täällä kuului IVF-hoitoon 2 raskaustestiä verikokeesta (mulla ne oli dpo 14 ja rv 6+2). Sitten kävin alkuraskauden ultrassa rv 7+0. Siellä oli siis yksi papunen (vaikka kaksi alkiota laitettiin punktiossa) ja sydän sykki hienosti :heart: Jouduin sitten etsimään uuden gynen, koska IVF-klinikan palvelu loppui siihen.. Uusi gyneni on tosi suloinen ja charmantti mies, joka olisi normaalisti sitten myös synnytyslääkärini, jos siis jäisin tänne synnyttämään. Ultrassa kävin rv 8+3, syke oli 160 ja kuulemma kaikki oikein hyvin
Jos siis kaikki menee hyvin, olen muuttamassa Suomeen kesällä ja tarkoitus on synnyttää siellä. En yhtään tiedä missä sairaalassa, Helsinkiin keskustaan olen muuttamassa.. Millähän perusteella se sairaala määräytyy vai saako itse valita? Toi on mielenkiintoista, että joissain sairaaloissa (kaikissa?) voi tulla opiskelijoita mukaan tutkimuksiin.. Täytyy sanoa, että ainakaan vielä ei tunnu yhtään siltä, että kieltäisin.. Voin mielihyvin olla koekaniini heille
Koska en kuulu (enkä tule kuulumaan) Suomen sosiaaliturvan piiriin, niin en suureksi harmikseni pääse Suomessa neuvolaan Mutta onneksi siellä on yksityinen neuvolamahdollisuus! Sitä jotenkin kaipaa oman kielistä apua ja oppia tällaisessa tilanteessa kuin ensikertaa raskaana.. En saa myöskään ostaa äitiyspakkausta, jonka kyllä haluaisin, joten jos joku olis valmis myymään omansa niin ostaisin mielellään! Olen miettinyt myös dopplerin ostamista, mutta mietityttää, että stressanko sitten vaan enemmän jos en saakaan sydänääniä kuuluviin? Mielipiteitä dopplerista?
Annabell-77, olen ystäviltäni ymmärtänyt, että imetyksen lopetus on aina äidille rankempaa kuin lapselle.. Ole siis itsellesi armollinen, älä itseäsi piskaa jos se tuntuu pahalta, vaan itke luopumistuska pois vaan. Se mitä koet on varmasti aivan normaalia, olisi vaikka et olisi raskaanakaan ja kun olet niin kaikki tunteethan voivat voimistua vaikka 1000%:ksi!
Pikkukarhulle ihanaa etelän lomaa! Olen aivan kade!
Mulla tulee myös jäämään yli noita hormoneja, luultavasti. En ole vielä miettinyt mitä niillä tehdä, olis kyllä kiva, että niistä olis jollekin toiselle naiselle apua!
Tulipas pitkä ja lähes omanaamainen vuodatus, pahoittelut.. Ensi kerralla enemmän teidän juttuja!
Kivaa sunnuntaita kaikille!
t. Gabriela rv 8+6
PS. Mulla siis seuraavana tulossa ultra rakkaalla tutulla Suomen gynelläni 29.1. Samalla on mahdollisti nt-arviointiam vaikka on vasta rv 10+1. Sitten seuraava sovittu on virallinen np-ultra ja siihen liittyvä verikoe täällä 6.2. Rakenneultraankin yritän tulla taas Suomessa kun se osuisi siihen pääsiäisloman lähistöön. Jos siis kaikki menee hyvin.. kyllä sitä NIIN kovasti toivon!!! Olen haaveillut äitiydestä yli 26vuotta... ja joka päivä pitää nipistää, oi tätä onnea, että näinkin pitkällä vihdoin olen!
Noista oireista, mulla on aika vähän. Välillä huolestun, kun ei ole oireita ja sitten helpotun kun kuvotus palaa tai alavatsalla nippaisee vaikka kerrankin vaan..
Rv 6 alkoi kuvotus, mutta olen vain kerran oksentanut. Rv7 tuli aivan sietämättömät, ilmeisesti ummetuksesta johtuvat ylävatsa- ja yläselkäkivut, mutta kun niistä pääsin, niin nyt tällainen jokapäivänen aaltomaisesti tuleva ja menevä kuvotus on ihan siedettävää. Toisin kuin ilmeisesti sulla Eemiliina, mulla taas auttaa kuvotukseen hampaiden pesu! Ja kuvotus menee nopeasti ohi syömällä jotain pientä. Niin ja levon tarve on toinen selvä oire. Kun tulen töistä ja syön, niin sammun syvään uneen sohvalle joka ilta. Ja sitten valvon aamuyön tunteina... Unettomuus alkoi jo ennen plussaa, aloin heräillä virkeänä kukonlaulun aikaan (TODELLA epätavallista!) Olin odottanut mielialan muutoksia ja kiukkuja/surua, mutta on lähes kokoajan hyvä, rauhallinen ja iloinen mieli. Johtuiskohan noista hormoneista joita käytän?? Mulla alkoi hormonilääkitys (estrogeeni ja keltarauhashormoni, molempia 3 x päivässä) jo pari päivää ennen punktiota ja niitä jatketaan seuraavaan ultraan (täällä) asti, eli rv 11+2. Onko muilla ollut hormonilääkitys kuinka pitkään?
Sitten kysymyst painosta: Olin just ja just BMI normaali 25 ennen raskautta. En tiedä siksikö, etten ole hoikempi vai miksi uusi gyneni antoi ohjeet, että max 10kg saa tulla painoa koko raskauden aikana! Huh huh, kuulostaa aika vähältä! Mitenkähän siitä selvitään??? Toisaalta ehkä hyvinkin, kun en oikeen uskalla syödä mitään toxoplasman ja listerian pelossa
Vaikka mulle IVF-klinikan hoitava gyne painotti joka tapaamisella, että tärkeintä on yrittää olla stressaamatta mistään, ja niin olen yrittänytkin elää, niin välillä tuntuu, että se on helpommin sanottu kuin tehty! Olen esim aika ihmeissäni syömisen kanssa.. Mitä sitä uskaltaa syödä??
Normaaliruokavalioni ennen raskautta oli paljon salaatteja, kasviksia, lihaa ja joskus kalaa. Kun kuulin olevani raskaana, ja näin ensimmäiset pitkät listat kielletyistä ja ei-suositelluista ruoista, aloin hätäpäissäni syödä pastaa ja leipää kun ajattelin niitten olevan "vaarattomia" - ja aiheutin tällä itselleni aivan järkyttävän hirveät ummetuskivut..
Ongelma on, että syön paljon ulkona, työpaikan ruokalassa lounasta ja/tai illalla ravintolassa. Nyt en uskalla syödä ravintolassa enää salaatteja Minun ikäiselläni riski saada toxoplasma on kuulemma raskaanaollessa aika suuri Tietysti mulla on 3 kissaa... Olenkin ekstravarovainen kun tyhjennän kertakäyttöhanskat käsissä niitten vessoja, ja olen varovainen muutenkin, onneksi ne eivät raavi. Mutta toi ruokapuoli onkin se vaikeampi. Kypsää lihaa on tietysti helppo tilata ja tsekata, että se myös on kypsää, mutta mistä tietää, että kasvikset ovat tarpeeksi kuumassa käyneet? Myöskään juustoja en uskalla syödä samalla tavalla kuin varmaan Suomessa uskaltaisin. Siis selvästi stressaa tää syömispuoli kyllä.. Mitens muilla? Mitä te syötte? Tietysti yksi (ainoa?) vaihtoehto on, että alan laittaa itse kotona ruokaa.. Toistaiseksi paino on (ehkä kuvotuksesta johtuen?) laskenut vähän, mutta mullakin maha tuntuu pullahtaneen ulos - näyttää "läskimahalta" ei vauvamahalta
En moneen viikkoon ole halunnut pitää mitään vaatetta joka painaa (tuntuu) vatsalla. Vaikka täällä on talvi ja lunta sataa nytkin, olen ollut mekoissa ja hameissa (ja kävelylenkillä verkkareissa), kuten aina.. En tiedä miten Suomessa, mutta täällä kuului IVF-hoitoon 2 raskaustestiä verikokeesta (mulla ne oli dpo 14 ja rv 6+2). Sitten kävin alkuraskauden ultrassa rv 7+0. Siellä oli siis yksi papunen (vaikka kaksi alkiota laitettiin punktiossa) ja sydän sykki hienosti :heart: Jouduin sitten etsimään uuden gynen, koska IVF-klinikan palvelu loppui siihen.. Uusi gyneni on tosi suloinen ja charmantti mies, joka olisi normaalisti sitten myös synnytyslääkärini, jos siis jäisin tänne synnyttämään. Ultrassa kävin rv 8+3, syke oli 160 ja kuulemma kaikki oikein hyvin
Jos siis kaikki menee hyvin, olen muuttamassa Suomeen kesällä ja tarkoitus on synnyttää siellä. En yhtään tiedä missä sairaalassa, Helsinkiin keskustaan olen muuttamassa.. Millähän perusteella se sairaala määräytyy vai saako itse valita? Toi on mielenkiintoista, että joissain sairaaloissa (kaikissa?) voi tulla opiskelijoita mukaan tutkimuksiin.. Täytyy sanoa, että ainakaan vielä ei tunnu yhtään siltä, että kieltäisin.. Voin mielihyvin olla koekaniini heille
Koska en kuulu (enkä tule kuulumaan) Suomen sosiaaliturvan piiriin, niin en suureksi harmikseni pääse Suomessa neuvolaan
Mutta onneksi siellä on yksityinen neuvolamahdollisuus! Sitä jotenkin kaipaa oman kielistä apua ja oppia tällaisessa tilanteessa kuin ensikertaa raskaana.. En saa myöskään ostaa äitiyspakkausta, jonka kyllä haluaisin, joten jos joku olis valmis myymään omansa niin ostaisin mielellään! Olen miettinyt myös dopplerin ostamista, mutta mietityttää, että stressanko sitten vaan enemmän jos en saakaan sydänääniä kuuluviin? Mielipiteitä dopplerista?Annabell-77, olen ystäviltäni ymmärtänyt, että imetyksen lopetus on aina äidille rankempaa kuin lapselle.. Ole siis itsellesi armollinen, älä itseäsi piskaa jos se tuntuu pahalta, vaan itke luopumistuska pois vaan. Se mitä koet on varmasti aivan normaalia, olisi vaikka et olisi raskaanakaan ja kun olet niin kaikki tunteethan voivat voimistua vaikka 1000%:ksi!
Pikkukarhulle ihanaa etelän lomaa! Olen aivan kade!
Mulla tulee myös jäämään yli noita hormoneja, luultavasti. En ole vielä miettinyt mitä niillä tehdä, olis kyllä kiva, että niistä olis jollekin toiselle naiselle apua!
Tulipas pitkä ja lähes omanaamainen vuodatus, pahoittelut.. Ensi kerralla enemmän teidän juttuja!
Kivaa sunnuntaita kaikille!
t. Gabriela rv 8+6
PS. Mulla siis seuraavana tulossa ultra rakkaalla tutulla Suomen gynelläni 29.1. Samalla on mahdollisti nt-arviointiam vaikka on vasta rv 10+1. Sitten seuraava sovittu on virallinen np-ultra ja siihen liittyvä verikoe täällä 6.2. Rakenneultraankin yritän tulla taas Suomessa kun se osuisi siihen pääsiäisloman lähistöön. Jos siis kaikki menee hyvin.. kyllä sitä NIIN kovasti toivon!!! Olen haaveillut äitiydestä yli 26vuotta... ja joka päivä pitää nipistää, oi tätä onnea, että näinkin pitkällä vihdoin olen!