Lapsettomuushoidoista keväällä -13 plussanneet

Heippa taas pitkästä aikaa. Ja tervetuloa mukaan, uudet odottajat Muutamia tuttuja nimimerkkejä on tuolta lapsettomuuskeskusteluiden puolelta jossa edelleen käyn muiden vaiheita jännäilemässä. Oletteko muut päässeet jo irti tuolta lapsettomuuspuolelta? En mä sinne ole enää aikoihin mitään kirjoitellut, mutta jotenkin sinne edelleen aina välillä eksyy.

Ihania ultrakuulumisia taitaa olla aikalailla kaikilla. Niin ne viikot vaan vierii ja tyypit kasvaa :heart: Tiltu mietit tuota varhaisultrassa mitattua alkion kokoa. Tuskin tarvitsee tuosta olla yhtään huolissaan. Pitää kuitenkin muistaa, että rakeisesta ultrakuvasta mittaillaan nyt millejä ja sen kymmenesosia jolloin pienikin heitto mitassa tarkoittaa helposti päiviä kokoarviossa. Ihan käsittämätöntä ylipäätään, että kukaan mitään järkevää niistä ensimmäisistä ultrakuvista näkee Pääasia, että pikkuinen oli oikeassa paikassa.

Mulla on ollut edelleen silloin tällöin pientä tuhruttelua, mutta jotenkin olen nyt onnistunut asennoitumaan asiaan niin, ettei se oikeasti ole vaarallista. Neuvolassakaan tästä ei oltu yhtään huolissaan. Seuraava ultra on juhannuksen jälkeen, siellä ajattelin kysellä tarkemmin noista hematoomista ja istukan sijainnista vaikkakin vuodon määrän perusteella uskoisin mun vuotojen tulevan ennemminkin emättimen limakalvoista kuin kohdusta. Eilen meillä oli toinen neuvola ja pääsimme taas kuuntelemaan pikkuninjan potkuja ja sykettä :heart: Edelleen odotan kärsimättömänä koska tunnen ensimmäiset selvät potkut. Jotain kevyttä kuplintaa oon ollut tuntevinani jo jonkun aikaa, mutta mä tahdon kunnon banaanipotkuja

Onko kukaan teistä perehtynyt vielä vauvan vakuutuksiin ja aiotteko ylipäätään sellaiset ottaa jo tässä raskausaikana? Mä olen pyytänyt tarjoukset Pohjantähdestä ja Lähitapiolasta sillä niissä meillä on muitakin vakuutuksia ja tällä hetkellä olemme ainakin näistä kahdesta kallistumassa Pohjantähteen vaikkakin vakuutus on siellä vähän kalliimpi, mutta ehdot mielestäni paremmat.

Mulle voi päivittää N 9.7 ja NL 15.8

Sandaali 17+5

 

Kesäistä keskiviikkoa kaikille!

Ihania onnellisia ultrakuulumisia täällä! Onnea Joanna, SaaraW, Tuba factor ja Kultapuro!

SaaraW toivottavasti tuo sun pahoinvointi helpottaisi kohta. Paljon tsemppiä!

Tiltu meillä mies on perheen lisäksi kertonut raskaudesta vasta kahdelle kaverilleen. Mulla taas tietää työkaverit ja tosi monet kaverit. Miehillä onkin vähän helpompaa pitää salaisuutta hieman pidempään, kun ei kasvava vatsankumpu paljasta mitään

Täällä koettiin tänä aamuna paniikkia, kun yöunilta herättyäni menin vessaan ja pikkuhousunsuoja oli täynnä rusehtavaa verta. Alkoi tietysti hysteerinen itku ja äkkiä soitto neuvolaan. En meinannut saada asiaani sanottua, kun itkin niin paljon. Onneksi saimme ajan heti tunnin päähän. Neuvolantäti kuunteli sydänäänet ja siellä se pieni sydän jyskytti kovaa vauhtia :heart: Mikä helpotus se olikaan ja tietysti taas tulivat kyyneleet. Syytä tuolle vuodolle hän ei osannut sanoa. Veikkaili limakalvojen herkkyyttä. Onneksi vuotoa ei nyt enää ole ollut. Määräsi mut nyt pariksi päiväksi lepäämään ja ottamaan rennosti ilman ylimääräistä rasitusta. Eiköhän se onnistu.

Seline 17+5

 

Tänne onkin tullut paljon viestejä, sitten viime käyntini, hyvä niin!

Oikein paljon onnea kaikille ultrassa käyneille hienoista kuulumisista. Nyt on kevyempi jatkaa eteenpäin. Täällä on pitänyt töissä niiiin kiirettä, että kirjoittelu on ihan jäänyt viime viikolla, mutta eipä tänne mitään ihmeitä kuulu. Maha on mukavasti esille ja olenkin sitä ylpeänä kantanut

Joanna 13+4

 

Hei pitkästä aikaa. Olen käynyt lähes päivittäin viestejä tsekkaamassa, mutta iltasin töiden jälkeen väsymys on aivan järkyttävä etten yleensä ole loppun asti pysynyt hereillä että olisin voinut vastatakin jotain. Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja muista kivoista uutisista. Itsellä tosiaan oli muutaman pvän lievemmät oireet ja aloin jo tosissaan maalata piruja seinille. Sitten Onneksi! alkoi erityisesti iltaan painottuva pahoinvointi ja zombie-kooma-väsymys, joten mieli taas rauhoittui . Klo 20 olen jo niin valmista kauraa etten kykene kuin suihkuun ja sänkyyn, pahoinvointikin tulee näköjään väsymyksen kanssa yhdessä, aamut on parempia. Oksentanut en ole kertaakaan. Ja töissä on niin kova kiire ja stressiä etten ehdi voimaan edes pahoin.
Ja varhaisultra oli pari päivää sitten, vihdoinkin! löytyi oikean kokoinen kultamurunen oikeasta paikasta ja selvä sydämen syke siellä jumpsutti :heart: Aikas ihanaa. Eka neuvola ensi viikolla, jo nyt lapsettomuuspolin vu:sta saatiin äitiyskortti mukaan esitäytettynä. Minulla äitiyskortti! En olisi uskonut, itku tulee vieläkin.
On tämä niin tunteikasta aikaa, ollaan kyllä kaikki aikamoisia polkuja rämmitty tähän pisteeseen. Toivottavasti kaikki saamme vauvat syliin asti eikä enää tulisi ikäviä uutisia kenellekään.
(sori tällanen omanapanen kirjoitus, kaikkien kuulumisia olen kyllä seurannut ja elänyt mukana sohvanpohjalla)

Pitikin vielä kysyä että kenellä on sellainen kotidoppler, mistä hankitte, mikä oli hinta ja milloin saitte kuulumaan? (vai oliks tästä jo kirjoteltu...)

milliTU ja kultamurunen 7+4

 

milliTU, mä ostin käytettynä nettikirpparilta, 10e. Angelsound, ei sykenäyttöä.
Sain kuulumaan hirmu aikaisin, jo 8+3. En tosin tiedä milloin olisin aikaisimmillaan löytänyt, kun sain dopplerin tuona päivänä. Olen kyllä normaalipainoinen ja hoikempikin (BMI 19), ja aluksi sai etsiä ihan tunteella kyllä, neliömilli kerrallaan.
Rv 9-10 löytyi ihan helposti jo.


Täällä ei juuri uutta kerrottavaa. Oireet on edelleen hyvin vähäiset, mitä nyt kovasti touhutessa saattaa tulla pientä pahoinvointia. Tässä kohdin kai useimmilla alkaa oireet jo helpottamaan!
Np-ultraa odotellaan kovasti, vaikka olen kuullut huonoakin tämän kaupungin ultrista. Eli voi siellä pettymyksiäkin tulla. Toki on tärkeintä, ettei turvotusta olisi! Perjantaina kävin antamassa 6 pulloa verta. Itse ultra on viikolla 11+3.

Nyt jo tuntuu että ollaan ihanan pitkällä, kun raskauslukema on kaksinumeroinen! opcorn: Tuli myös jostain mielen syövereistä yhtenä päivänä sellainen, aika makaaberikin(?) ajatus, että miten tahansa tässä käykin, tulemme todennäköisimmin näkemään tämän vauvan. Onhan hän jo nyt 3cm pitkä.... Se on aika ihmeellinen ajatus varsinkin, kun en aiemmin ole nähnyt edes plussaa testissä.
Toivottavasti näemme vasta joulu-tammikuussa, ihkaelävänä.


Tuba rv 10+1

 

Täällä oisi yksi uusi plussannut laskettuaika 5.2.2014.Taustasta sen verran 5 vuotta lapsettomuutta julkisella kolme inseminaatiota ja 3 icsiä ja ei plussaa.lapraskopia tehtiin lokakuussa 2012 jolloin varmistui endometrioosi lapsettomuuden syyksi.siitä sitten eka plussa joulukuussa luomusti joka meni kesken 4+5 .Sitten päätimme että yksi hoito yksityisellä tehdään mutta vasta toukokuussa 2013 ja tammikuussa aloin lääkärin määräyksestä syömään dhea tabletteja koska alhainen amh 0,8. Kaksi tai kolme munasolua on yleensä saatu ja siirtoon on päästy aina mutta ei plussaa. Tämä 4 hoito yksityisellä tehtiin ihan eri lääkeellä kun aikaisemmin julkisella tehtiin kaikki gonal f ja nyt vaihdettiin menopur ja tulosta tuli 6 munasolua 4 hedelmöittyi ja kaikki huippu alkioita . Kaksi siirrettiin ja kaksi pakkaseen. tukilääkkeet prednisolon,zumenon,lugestron gonapeptyl. Nyt siis 5+3 ja varhaisultra 19.6.

 

Pitkän lapsettomuushistorian kuitenkin jo 2 lapsen äiti: )

Esikoinen syntyi minulle nuorena 19 vuotiaana ilman ongelmia, nyt hän on jo 13 vuotias esiteini
Kuopus on siis silmäterämme syntyi maaliskuussa 2010 monen hoidon kautta.
Nyt tämän kanssa jännättään niin alussa vasta.

Aloin kuumeilemaan toisesta lapsesta 21.vuotiaana, kokeiltiin vuosi ilman tuloksia. Aikaiswmmin olin huomannut että kuukautiset oli todella epäsäännölliset välillä erittäin kivuliaat ja niukat toisinaan taas runsaat ja kivuttomat. Olin vain 22v kun minulle lueteltiin lista : Lievä endomitroosi ja Pcos.
Minulla ei ollut yli- tai alipainoa ei mitään ulkoisia mistä olisi voinut arvata
Endometrioosi lieventyi onneksi lääkehoidolla mutta silti aiheutti kipuja.
Ensimmäiset kolme inseminaatiota ei tuottanut tulosta, toisesta ICSI alkoi raskaus meni kesken rv 9+0. Ensinmmäinen IVF sai alun joka kuitenkin päätyi kohdun ulkoiseksi.
Välissä alkoi yksi raskaus inseminaatiolla joka meni kesken 11+0
Vuonna 2009 IVF onnistui ja raskaus jatkui loppuun saakka ja saimme maaliskuussa 2010 pojan!
2011 heinäkuussa aloimme kuumeilla ja otimme heti yhteyttä klinikalle. Ensimmäiseksi kokeiltii IVF jokameni kuitenkin kesken rv 10+0. Pidimme paussin koska elimistöni löi vastaan, hedelmöityshoitojen hyperstimulaatio-oireyhtymällä.
Nyt keväällä menimme uudelleen ja toisesta IVF sai tämä alun nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä että mini pysyy kyydissä.

LA 2.2.13

 

Hei kaikki,
taalla yksi odottaja, joka vihdoin uskaltautuu mukaan. Olen aiemmin kirjoitellut tuolla IVF-hoitoja lapsettomille-pinossa ja vihdoin onni osui meidan kohdalle. En ole uskaltautunut aiemmin mukaan, kun jotenkin on edelleen epatodellinen olo, mina raskaana?

Meilla tarppasi siis kolmannella ivf-kierroksella ja takana on seitseman vuotta odottelua lapsesta. Tassa ajassa on lapsettoman identiteetti kasvanut ihan omiin sfvaareihinsa ja siita nyt yritan kovasti irrottautua ja alkaa uskomaan, etta mahassa minulla on oikeasti pienen pieni ihmisen alku.

Ensimmainen ultra on takana onnellisesti viikolla 7+4 ja siella pienen pienenen potkylan sydan sykki huimaa vauhtia. Olin siina jotenkin ihan hoo-moilasena makoilemassa, etta onko tuo oikeasti mun mahassa. Olin tata edelliset viikot reissussa ja siella iski se etova olo, jota jatkui viikon verran. Ei onneksi tarvinnut antaa ylen, mutta semmoinen 24/7 krapula ilman paansarkya olisi paras kuvaamaan oloa. Onneksi olen pystynyt syomaan ihan hyvin, valilla pakottamalla itseni valttamalla viela pahemman olon nalkaisena. Sitten olo havisi viikoksi ja tuli taas takaisin viime viikolla. Mutta jos tallaisella ololla tasta alusta selvian niin ihan mahtavaa, en valita! Tukilaakitys hoidoista mulla jatkui viela ensimmaisen ultran jalkeen viikon.

Ennen kolmatta hoitoa ehdimme tekemaan vahan loppuvuoden suunnitelmia, niin etta vapautamme itsemme toista ja otamme rennosti, kun se on meille kerrankin mahdollista. Ja pitka hoitorumba otti verot elamasta ja naytti tarkeat palikat meidan elamassa ja ajateltiin nauttia nyt niista ja toisistamme, jos lapsettomina elamme lopun elamaamme. Toisin nayttaa talla haavaa =) , mutta rennosti otamme silti. Ja toisessa kotimaassamme vietamme varmaankin suurimman osan loppuvuotta, en tosin tieda miten sumplin kaikki neuvolakaynnit, mutta sen sitten aika nayttaa.

Onnen uutisen olen kertonut muutamille ystaville, jotka ovat olleet tiiviisti tukemassa ja pitamassa minua elamassa kiinni hoitojen aikana ja aiti ja sisko tietavat, he meinasivat haljeta riemusta! Tassa on kuitenkin viela muutamat viikot jannitettavaa, etta kaikki sujuisi hyvin. Hirvean varovaisella mielella kuitenkin olemme kaikesta onnen tunteesta huolimatta!

Hirvittavan malttamattomana odottelen mahan kasvua! Normaaalisti olen lautavatsa ja housut ovat tiukkoja malleja, joten alkavat jo ahdistamaan. Jotenkin en vain uskaltaudu viela aitiysvaatteita ostelemaan, valtava itsesuojeluvaisto on viela paalla! Maha ei ole kummoisesti kasvanut, pienta pyoreaa muotoa on havaittavaissa, mutta iltaa kohti turvotus tekee tepposet ja housuja pitaa napin kohdasta leventaa hiuslenksulla.

NP-ultra on meilla jo viikolla 10+2 reissusuunnitelmien vuoksi, joten sita nyt tassa viela jannitetaan. Voi etta, kun kaikki olisi hyvin!

Ikaa minulla on 36 ja la on 13.1.

Ameile 9+1

 

Ihanaa Ameile! Oletkin tuttu nimimerkki palstalta.. Mukavaa, että olet uskaltautunut tänne ja onnittelut!! Eiköhän kaikki mene hyvin!

Täällä käyty neuvolassa ja mut määrätty jos jonkinmoisiin verikokeisiin. Onko tässä ryhmässä pco:sta kärsiviä, jotka ovat käyneet tai menossa sokerirasitukseen?

Niin ja kaikille muillekin uusille tervetuloa!

Tää uskomaton olo jatkuu yhä... Samanlaisia tunteita täälläkin kuin sulla, Tuba.

 

Heips

Paino menee vain - suuntaan kun.mikään ei pysy taas sisällä. Viikko sitte luulin jo alkavani voida paremmin mutta luulin väärin.
Nyt olen perjantaista asti taas ollu osastolla. Aikovat torstaina TÄHYSTÄÄ mahalaukun jotta näkevät sen kunnon jos sieltä löytyisi jokin viittaus tähän oloon.
Vaikka onhan jo todettu Hyperemesis gravidarum. Jokin arvo on ihan pielessä ja lääkärit epäilee jo muutakin. Lisänä on*anemia johon syön rautaa 2-3 tablettia päivässä.
Että näillä taas mennään!

Tsemppei!

Saara ja Muru 14+3 ?

 

Onnittelut kaikelle hyvistä ultrakuulumisista!!

Kirjoittelinkin aiemmin meidän ar-ultrasta, että sikiö ei vastannut viikkoja ja pari päivää sitten alkoikin verenvuoto ja tänään todettiin naistentautien polilla, että sikiö oli kuollut. Koko edelleen sama kuin viikko sitten eli 6+5. Sain lääkkeet kotiin ja tehdään siis lääkkellinen tyhjennys vaikka kohtu oli lähtenyt tyhjentymään itsestäänkin. Parempi kuulemma, jos vähän vauhditetaan hommaa niin tulehdusriski pienenee. Tosi surullinen olo mutta onneksi mies, sisko ja äiti ja muutkin kaverit, joille kerroimme raskaudesta, ovat tukena. Itse asiassa on helpompaa, kun monet tietää niin eipä tarvi esittää iloista vaan voi ihan rauhassa olla mieli maassa.

Vaikka tämä saikin alkunsa ensimmäisestä inseminaatiosta niin nyt on sellainen olo, etten varmaan koskaan pääse raskaudessa loppuun asti. Ihan tyhmä ajatus mutta tällä hetkellä se vain pelottaa. Pitää yrittää itselle uskotella, että sehän on huima harppaus eteenpäin, kun on tullut raskaaksi ja että alkio oli viallinen. Ja seuraava kerta menee sitten ihan hyvin.

Onko joillakin kokemusta, joudutaankohan me nyt taas sitten jonottamaan sinne lapsettomuushoitoihin uudelleen sen noin 3 kk vai ollaankohan me edelleen siellä "sisällä". Onko kellään kokemusta miten ne oys:ssä toimii?

Poistun tästä pinosta ja toivottelen teille kaikille hyviä vointeja ja onnea raskauteen!!

 

Voikun sun pahaolosi jo hellittäisi, Saara! Toivottavasti ainaki saavat selvyyden!

Tiltu, en osaa sanoa kuin pahoittelut! Kamalasti voimia ja jaksamista!!!
Mä en usko, että joudut uudestaan jonottamaan. Ei ainakaan meillä K-hämeessä tarvi. Ei kuulema silloinkaan, jos tai kun alkaa haaveilemaan kakkosesta.
Toivottavasti pääset pian takaisin tänne palstalle! <3

Tänään käyty verikoeseuloissa. Vähän jännittää tulokset ja tuleva np-ultra 27.6

muoks. Päivämäärä korjattu

 

Tiltu:hug:

 

Tiltu, voi surullisuus, toivon paljon voimia sunulle! Toivottavasti saat paljon tukea laheisista. :hug:

 

Tiltu77 :hug: pahoitteluni. Toivottavasti teillä tärppäisi pian uudelleen :heart: Minäkään en usko, että teidän tarvitsee jonottaa nyt.

milliTu onnittelut ihanista ultrauutisista! :heart:

Tervetuloa mukaan uudet selissa, AlinaMW ja Ameile. Teilläkin kaikilla pitkät matkat takana tähän pisteeseen. Toivottavasti kaikki menee hienosti loppuun asti!

SaaraW voi eikö tuo sun pahoinvointi vieläkään hellitä... Toivottavasti pääsisit siitä pian eroon ja saisit alkaa nauttia kesästä kunnolla!

Sandaali me myös pyydettiin tarjous vakuutusyhtiöltämme vauvavakuutuksesta. Nyt pitäisi vaan jaksaa perehtyä noihin papereihin.

(.) Täällä on tänään käyty neuvolassa. Tutkittiin vähän Kelan papereita, kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin ekan kerran sf-mitta, joka oli 16cm. Paino oli nyt noussut, ja olen nyt takaisin niissä lukemissa, jota painoin ennen raskautta. Ruokahalu on tällä hetkellä sitä luokkaa, että mietin melkein heti aterian jälkeen, että mitähän sitä seuraavaksi söisi Varsinkin roskaruokaa ja jäätelöä tekisi koko ajan mieli. Myös uudet perunat ja nektariinit ovat nyt himotuslistalla. Onneksi ne ovat sentään terveellisiä

Seuraava etappi meillä onkin sitten rakenneultra kahden viikon päästä. Se jänskättää jo etukäteen siksikin, kun emme osallistuneet sikiöseulontoihin, että jos rakenteista löytyisikin jotain häikkää. Lisäksi olimme aikaisemmin kummatkin samaa mieltä siitä, ettemme halua tietää sukupuolta etukäteen, mutta nyt mies alkoikin puhumaan, että jos sittenkin kysyttäisiin... Nyt olen itsekin vähän kahden vaiheilla... Oletteko ehtineet puhumaan tästä miestenne kanssa? Kuinka aiotte asian kanssa menetellä?

Seline 18+6 (neuvola 10.7)

Edit. Se unohtui vielä mainita, että tällä viikolla olen tuntenut myös ensimmäisen kerran vauvan liikkeet, ja nämä ihanat kuplinnat ja pienet tönäisyt alavatsalla ovatkin nyt jokapäiväisiä :heart:

 

^Seline, tunnistiko ne liikkeet heti vauvan liikkeiksi?
Oon miettinyt että mistä sen tietää. Nimimerkillä "ilmavaivoja"

Me kysytään sukupuoli. Oltiin aika yksimielisiä siitä, ja melkeinpä niin päin että harmittaa jos ei se näykään. Jotenkin se ei enää lisää yllätyksellisyyttä tässä, kun koko tilanne on yhtä suurta yllätystä edelleen. Palan halusta saada tietää, onko esikoisemme (ainokaisemme) tyttö vai poika.:heart: Vaikken mikään sukupuolikonservatiivi olekaan, niin kyllä hiukan esim.lastenhuoneen sisustukseen tuo vaikuttaa... Ja jotenkin sekin, että haluaisin niin tutustua häneen jo kaikin tavoin, heti kun tiedon palasia on saatavilla.

Vaikka nöyränä toki edelleen.... Viikon kuluttua tulee täyteen tuo henkisesti iso 12 viikon etappi, vaikkakin herkimmän kehitysvaiheen pitäisi olla jo lopuillaan.

 

Tuba Taalla myos kovasti ruoansulatusvaivoja, mutta ilmeisesti kuuluvat kuvioon, koska niista en ole koskaan aiemmin karsinyt. Ja kovin olen myos skeptinen omien tuntemuksieni suhteen. Aiemmasta kokemuksesta, kun valittelin hoidon aikana lapsettomuuslaakarillemme kipeytyvista vasemman puolen munasarjoista, mutta ultralla se oli oikea, jossa oli jotain elamaa ja vasemman puolen tuntemukset olivat kaikuja. Mutta asiahan on varsin eri kuin vauvanliikkeet, mutta jain vain kovasti miettimaan kun itse kuvittelen tuntevani jotain, mutta se voi olla ihan jotain muuta.
Ihanaa, kun olet kohta turvallisemmalla puolella. Itse kovasti sita myos odottelen, voisi vahan huokaista, vaikka ei se mihinkaan itseltani sita pelkoa poista, etta aina voi tapahtua jotaikin. Yritan vain kovasti unhotaa sen. Mutta onhan se jonkilainen rajaetappi. Lapsettomuuslaakarini yrtti kovasti rohkaista ensimmaisessa ultrassa, etta suurin osa ikavista asioista tapahtuu vkon 8 mennessa ja nyt ollaan jo senkin yli. Huimasti tsemppia sinulle!

Mutta kovasti kiinnostaa kysya ensi viikon ultraavalta laakarilta, etta kuvittelenko vain mahani ulospain nakyvan sykkeen, navan kohta siis makuulla jumpsuttaa, onko se siis vauvan jumpsutus vai oma sykkeeni joka tekee kaikuja. Ja voiko vauvan jumpsutus edes viela nakyakkaan, epailen kovasti.

Seline Ihanaa, kun olet jo noin pitkalla. Meilla kysellaan kylla sukupuoli heti, jos ja kun se selviaa. En ole oikein koskaan ymmartanyt sita panttausta sukupuolen ja nimen suhteen. Ei siis siina mitaan pahaa ole, mutta se ei vain jotenkin sovi meille ja osaltaan kaksikulttuurinen perhekin tuo omat haasteensa ja tassa toisessa kulttuurissa ei voida kasittaa, etta nimi annetaan vauvalle vasta kuukausien paasta, jos siis vauva kastetaan. Joten tassa taiteillaan kovasti molempien kulttuurierojen ristituulessa myos taman asian suhteen ja meilla edetaan talla tavalla, mutta kaikki tekee juuri niin kuin parhaimmalta ja hyvalta tuntuu.

 

Heipä hei pitkästä aikaa!
Taas on viikko vierähtänyt aikaisemmasta käynnistäni, mutta onneksi nämä kiireet heinäkuun alusta helpottavat, kun jään kesälomalle!

Tervetuloa mukaan uudet raskautuneet ja onnea polullenne!

Ja valtavasti voimahalauksia Tiltulle :hug:

Mulla on ollut nyt aika jännittävä viikko, valitettavasti negatiivisissa merkeissä Sunnuntaina alkoi tuntumaan pientä jomotusta munasarjojen tuntumassa, mutta en pitänyt sitä vielä minään huolestuttavana. Su-ma yönä kivut yltyivät ja oli tosi vaikea nukkua, kun ei millään löytynyt kunnollista asentoa, aina vain munasarjoja ja nivusia jomotti. Aamulla kivut yltyivät edelleen ja soittelin neuvolaan. Hoitaja laittoi mulle lähetteen äitipolille ja sinne sitten lähdettiin. Hoitaja kyllä arveli, että kivut johtuivat myoomista ja itsekin sain aluksi itseni siitä vakuuuttuneeksi. Matkalla kuitenkin aloin jo suunnilleen suunnittelemaan kaavintaa yms. yhtä surullista ja pitihän siinä muutama kyynelkin jo tirauttaa, ennen kuin edes päästiin sairaalaan. Onneksi päästiin lääkärille kuitenkin melko pian ja hän näki kohdussa kaiken olevan hyvin. Siellä oli viikkoja vastaava sikiö, joka liikkui normaalisti ja sydänkin pomppaili tavalliseen tahtiin Silloin tuli uudelleen kyyneleet poskille, tosin tällä kertaa helpotuksesta! Kivun syyksi lääkäri arvioi myomat ja näytti minulle myös vatsan päältä, missä ne sijaitsevat ja kovimmat kipukohdat olivat juuri niiden kohdilla. Lääkäri arveli toisen myoman olevan menossa kuolioon, mitä tuki myös hieman kohonneet tulehdusarvot. Kivut onneksi helpottivat tiistain aikana ja keskiviikkona pääsin jo töihin, tosin vieläkin pidempi kävely ja seisominen aiheuttavat jomotusta vatsalla ja myomien tuntumassa. Tiistaina on neuvola, jolloin kontrolloidaan uudelleen tulehdusarvot. Näin täällä, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä!

Joanna 14+5

 

Pahoittelut Tiltulle!

Onneksi joanna pääsit säikähdyksellä, on tämä vaan aikamoista aikaa, vaikka onnellisia ollaankin

.Itselläni on ihmeellistä jomotusta emättimen kohdilla , onko muilla vastaavaa? Ollut vasta tänään oikeestaan, niin en neuvolassa perjantaina tajunnut kysyä.



15+2

 

Joanna: Ihanaa, että kaikki on hyvin ja olette selvinneet säikähdykseltä! Ikävää, että vielä odotusaikana meitä kuormitetaan ja pistetään jännittämään kaikenmaailman asioilla. Eikö olisi jo aika saada iloita ja olla onnellinen?

... Siis varmasti kaikki olemme. Mutta minä kyllä joudun myöntämään, että pelko ei ole juurikaan (no, onneksi hieman) helpottanut. Voikun näkisin jo pienen, että kaikki olisi hyvin.

Muistaakseni kyselin aiemmin, mutta en ole enää varma näinkö yhtään vastausta, oliko teistä kuinka moni käynyt/menossa sikiöseuloihin?

Minnie: Olet kyllä kovasti pidemmillä viikoilla, mutta täällä on ollut munasarja-kohtu- akselilla jomotuksia, etenkin yskiessä/aivastaessa tai jos käännyn selälläni sillai hassusti. En tiedä mitä hait, mutta tällaisia täällä.

Neppu 10+4

 

Kyllä mullakin se pelko ja epätodellisuus tästä kaikesta ja tämän sujumisesta on läsnä aika lailla usein, joskus on onnellisempia päiviä ja joskus pelon ja epätoivon täyttämiä...

Neppu: Me mittautettiin vain niskaturvotus, mutta ei menty siihen veriseulontaan. Sullahan asia onkin aika ajankohtainen, koska ainakin täällä meillä veriseula pitäis tehdä viikoilla 10-11! Koskas sulla onkaan np-ultra?

Mä haluaisin rakenneultrassa tietää sukupuolen, mutta mies ei. Tosin olen nyt saanut häntä jo aika lailla mietteliääksi aiheesta ja onhan tässä vielä viikkoja aikaa...Haluaisin tietää sukupuolen ihan vain käytännön syistä. Myönnän olevani aikamoinen lastenvaatefriikki, joten olis kiva ostaa myös jonkin muun värisiä vaatteita kuin vain neutraaleita... Toisaalta olishan se kiva pitää yllätyksenäkin, joten enpäs tiedä oikeestaan!

 

En minäkään osaa vielä hellittää pelkoa ja kroppaa tulee kuunneltua liikaa ja edelleen ole tarkkana ruoan kanssa. ..

Joo ajattelinkin että niitä erilaisia jomotuksia tulee luonnostaan..mutta oli outoa jomotusta..
Me otettiin veriseula, ja ei ollut kohonnutta riskiä myös niskapoimu oli ok 0, 9mm...pitkään mietin tuota seulaa....ja jännitti tuleeko puhelua polilta. ..

 

Kiitos Joanna ja Minnie. Me siis otettiin sekä veriseula että 27.6 olevassa ultrassa (oliko sen nimi nyt np-ultra) turvotus. Verikokeissa kävin viime viikolla ja ne tulokset vissiinkin kuulee ultrakäynnillä. Kyllä tämä raskausaika on yhtä jännittämistä, mutta niinkuin Joanna sanoit: joskus on helmpompia päiviä, ettei niin pelkää tai jännitä. Onneksi.

Meillä vielä pitkä matka rakenneultraan, mutta olen miettinyt että haluaisin tietää sukupuolen. Mies taitaa olla samoilla linjoilla...

 

Tänään poksui 7+0

Jännittään paljon torstai kun ensimmäinen varhaisultra on silloin. Toivon kovin että pikkuisen sydän lyö ja muutenkin on kehittynyt.
2pv ollut raskausoireita kunnolla. Oksentanut olen joka aamu ja pöntön vieressä saa kykkiä 15-30 minuuttia. Rintojen arkuutta on välillä kipuja sekä ruokien ällötys, liharuokien tuoksu ja maku sekä erilaisten mehujen maut :x

Kaikille haleja ja jaksuja!

Alina ja Muru 7+0

 

Tiltu oi ei :hug:, jaksamisia teille!Käsittääkseni ei tarvitse jonottaa, odottaa vaan omaa toipumista.

Sukupuolesta: Ei haluta tietää, onpahan sitten jotain iloista jännitystä synnyttäessä jos kaipaa jotain ajateltavaa ja ehtii ajatella. Ja minua ärsyttää joidenkin tuttujen kommentit siitä miksi he haluaisivat minkäkin sukupuolisen ja mitä siitä sitten seuraisi, huh huh, säästyköön pieni niiltä vielä vähän aikaa.

Saara onpas sulla päivät siellä! Hyvä kuitenkin että selvittävät kunnolla jos löytyisi apujakin. Jaksamista!

Joanna, hyvä myoomat kuolioon! Tai varmaan niitä kipujakin kestää kun tietää syyn ja että pienellä on kaikki hyvin.

Jomotuksia on täällä lähinnä ylösnoustessa ja nopeissa liikkeissä, tuntuu että kohtu supistuu! Samanlaisia tuntemuksia oli ekassa raskaudessa vasta joskus 30+ viikolla, mutta minkäs teet. Ihanaa on, että nyt on parina päivänä tuntuneet liikkeet varmasti . Nekin on jotenkin erilaisia kuin viimeksi, vähän aristavampia möyrintöjä, ehkä koska istukka kai on etuseinässä, viimeksi oli sellaista kuplintaa lähinnä. Vaan samapa tuo kunhan liikkuu. Kahden viikon päästä pääsee vihdoin neuvolaan..

Hyviä juhannuksia kaikille! Ihanaa olla ilman juhannusjuomia näin hyvästä syystä

Paiju 16+2