Lapsettomuushoidoissa olevat
- Viestiketjun aloittaja Mimerkki
- Ensimmäinen viesti
No eihän se hirveän isolta nousulta kuulosta mutta toisaaltahan siihen pitääkin ehkä suhtautua eri lailla silloin kun oikeasti taustalla on verenmenetystä - rauta on tarvittu punasolujen valmistukseen, ei varastorautaan eli ferritiiniin. Josko se nyt alkaisi nousta nopeammin jos varsinainen hemoglobiininlasku on jo saatu kompensoitua.
Sain ovisplussan tänään ja pää raksuttaa jo kovasti että pitääkö hoidoista nyt sitten tosiaan kertoa pomolle vai sattuisiko punktio osumaan alkuviikolle jolloin voin tehdä töitä omaan tahtiin etänä. Tällainen raksutushan on ihan turhaa koska tässä on lukemattomia aikataulujen ennustamista vaikeuttavia tekijöitä tämän hetken ja punktion välissä. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että tämän tiistai-ovisplussan myötä alkuviikkopunktion mahdollisuus nousi hieman, joten en vielä ala avautua pomolle. Ja Synarela nyt ainakin ajoittuu ihan hyvin joten siitä ei ainakaan tarvitse enää stressata.
Mitä huojentavia uutisia @Keltainenkukka92 ja @Karhurouvanen ❤ mahtavaa! Jospa kummallakin teillä menisi nyt kaikki hyvin tästä eteenpäin 
❤
Ja @MyMa lle iso halaus ja sydän ❤ Kuulostaa ihanalta että teillä on hoitojen (ja lapsiluvun) suhteen rauha. Annetaan mahdollisuus tuolle viimeisellekin alkiolle
Täällä on suunnittelussa käyty. Ultrassa näkyi 14mm ”nätti” limakalvo ja vähän nestettä vatsaontelossa, joten ovulaatio saattoi hyvinkin olla viikonloppuna, vaikka siellä näkyi myös toinen isohko follikkeli. Taitaa olla munasarjat ihan sekaisin ja ne haluaa vaan päästä ovuloimaan nyt pitkän tauon jälkeen
AFC oli 10 luokkaa.
Gonal-F vaihtuu Menopuriin ja annostus tulee oleen 350iu
Ja pitkällä kaavalla mennään taas. Saan vahvemman keltarauhastuen tähän kierrokseen, joko terolut+cyglo tai sitten se pistettävä versio. Selviää myöhemmin. Tälle vuodelle ei mitä todennäköisimmin ehditä enää tätä hoitoa tehdä, joten päästään yrittään luomuihmettä seuraavassakin kierrossa, ja sen jälkeen sitten pääsee sumuttelemaan synarelaa ja pistelemään 
Lääkkeet voin onneksi hakea vielä ”ilmaiseksi” kun reseptit tehtiin jo.
Ihan ok fiilis, kiva kun stimulaatiolääke vaihtuu, ja oon häpi että saan sen vahvemman progetuen ❤ jospa tämä tästä taas.
❤Ja @MyMa lle iso halaus ja sydän ❤ Kuulostaa ihanalta että teillä on hoitojen (ja lapsiluvun) suhteen rauha. Annetaan mahdollisuus tuolle viimeisellekin alkiolle
Täällä on suunnittelussa käyty. Ultrassa näkyi 14mm ”nätti” limakalvo ja vähän nestettä vatsaontelossa, joten ovulaatio saattoi hyvinkin olla viikonloppuna, vaikka siellä näkyi myös toinen isohko follikkeli. Taitaa olla munasarjat ihan sekaisin ja ne haluaa vaan päästä ovuloimaan nyt pitkän tauon jälkeen
AFC oli 10 luokkaa.Gonal-F vaihtuu Menopuriin ja annostus tulee oleen 350iu
Ja pitkällä kaavalla mennään taas. Saan vahvemman keltarauhastuen tähän kierrokseen, joko terolut+cyglo tai sitten se pistettävä versio. Selviää myöhemmin. Tälle vuodelle ei mitä todennäköisimmin ehditä enää tätä hoitoa tehdä, joten päästään yrittään luomuihmettä seuraavassakin kierrossa, ja sen jälkeen sitten pääsee sumuttelemaan synarelaa ja pistelemään Lääkkeet voin onneksi hakea vielä ”ilmaiseksi” kun reseptit tehtiin jo.Ihan ok fiilis, kiva kun stimulaatiolääke vaihtuu, ja oon häpi että saan sen vahvemman progetuen ❤ jospa tämä tästä taas.
Mitä täällä tapahtuu? Just kun minut on julistettu vaikeasti raskautuvaksi ja miehen siemennesteen laatu heikoksi. Niin tänään aamulla plussasin!!! 
Mieskin oli ihan ihmeissään, että miten on mahdollista eikä alkuun uskonut. Seksiäkin oli vaan kerran, en ole tikuttanut tai syönyt terolutia. Mutta mitä? Tämä on todellinen ihme!
Nyt vaan paniikki iskee, kun kilppariarvoissa tsh oli viikko sit ma 3,4.
Annosnosto tehtiin silloin ja nyt nostin taas annosta, mutta tuo altistaa tietty km. Ja valmiiksikin heikko tilanne/km taustaa niin ei kiva. Soitan heti klinikalle, kun se aukeaa.
Mieskin oli ihan ihmeissään, että miten on mahdollista eikä alkuun uskonut. Seksiäkin oli vaan kerran, en ole tikuttanut tai syönyt terolutia. Mutta mitä? Tämä on todellinen ihme!Nyt vaan paniikki iskee, kun kilppariarvoissa tsh oli viikko sit ma 3,4.
Annosnosto tehtiin silloin ja nyt nostin taas annosta, mutta tuo altistaa tietty km. Ja valmiiksikin heikko tilanne/km taustaa niin ei kiva. Soitan heti klinikalle, kun se aukeaa.Paljon onnea @Mollama !
Ja tsemppiä "varsinaisiin piinapäiviin", rv 5-6 ovat hirveitä
Täällä paljon juttuja mihin olen halunnut reagoida mutta hetkessä en ole ehtinyt ja nyt tuntuu että juna meni jo/olen unohtanut. Esim @MyMa ihanaa että myös helpotusta ilmassa ja teillä on yhteinen näkemys miehen kaa
Vaikka mä uskon teidän alkioon! 
Ja tsemppiä "varsinaisiin piinapäiviin", rv 5-6 ovat hirveitä
Täällä paljon juttuja mihin olen halunnut reagoida mutta hetkessä en ole ehtinyt ja nyt tuntuu että juna meni jo/olen unohtanut. Esim @MyMa ihanaa että myös helpotusta ilmassa ja teillä on yhteinen näkemys miehen kaa
Vaikka mä uskon teidän alkioon! Mitä täällä tapahtuu? Just kun minut on julistettu vaikeasti raskautuvaksi ja miehen siemennesteen laatu heikoksi. Niin tänään aamulla plussasin!!!
Nyt vaan paniikki iskee, kun kilppariarvoissa tsh oli viikko sit ma 3,4.
Suuret onnittelut, onpa ihanaa! Ymmärrän paniikin tuosta TSH:sta mutta onneksi se ei kuitenkaan ollut tuon korkeampi, ja annostakin on nostettu jo viikko sitten, ja mitä olen lukenut niin TSH yli 4,5 nostaa riskejä ja TSH yli sen 2,5 vain hiukan, jos ollenkaan, tai ainakaan yhteys ei ole kovin selvä. Rautahermoja teille sinne!
Kiitos
Googlailin samaa. Silti mietityttää, kun just tää kilpparin temppuilu on mulle aiheuttanut km x2 ja aiheuttanut lapsettomuutta. Koitan olla zen asian kanssa. Oliko sulla thyroxin vajaatoimintaan, vai muistanko väärin? Millanen annosnosto sulle tehtiin plussasta?
Viimeksi muokattu:
V
vierailija
Vieras
Kiitos
Googlailin samaa. Silti mietityttää, kun just tää kilpparin temppuilu on mulle aiheuttanut km x2 ja aiheuttanut lapsettomuutta. Koitan olla zen asian kanssa. Oliko sulla thyroxin vajaatoimintaan, vai muistanko väärin? Millanen annosnosto sulle tehtiin plussasta?
Joo mulla on kanssa Thyroxin ja oon nostanu aina sen 25 mikroa/päivä plussasta, aiemmin suositus oli niin mutta nykyään vähän yksilöllisempi mutta oon kuitenkin mennyt tuolla kun se on ollu hyvä nosto kahdessa vauvan tuoneessa raskaudessa, eikä ainakaan alakanttiin vaan ennenminkin yläkanttiin vaikka niiden nykysuositusten mukaan nosto olisikin hiukan enemmän. En oo lääkäreiltä mitään ohjeita saanu, oon vaan ite nostanu tällä ohjeella, joka siis kuitenkin ihan virallinen ohjeistus vielä pari vuottakin sitten ollut esim neuvolasta.
Mietin aamulla että hyvä tää mun "keskityn välikierron alkupuolella harrastuksiin ym. muuhun elämään" -juttu. Oon joka päivä lätissyt tänne mun ovistesteistä ja arvuutellut että mitenhän se pitkä kaava sitten sujuu. Oli kuitenkin kyllä kiva ja energinen follikulaarivaihe ja ovulaatio ja ennätin oikeastikin olla aika tehokas työ- ja harrastusrintamalla. Oviskipuja on harvinaisen paljon, tai tämä on tyyliin ensimmäinen luomukierto ikinä jolloin ne ovat varsinaisesti kipuja, eivät pelkkä pieni nippaus. Ovulaatio kai voikin olla jotenkin tehokkaampi ivf:n jälkeen? Harmi että en ole selittämättömästi/naisesta johtuen lapsettoman parin osapuoli, vois varmaan tulla luomuplussa nyt.
Ai niin ja eilen varasin lisää sen edellisessäkin ivf:ssä käytetyn luovuttajan siittiöitä. Eli nyt oon kaikin tavoin valmis aloittamaan uuden yrityksen, jee.
Ai niin ja eilen varasin lisää sen edellisessäkin ivf:ssä käytetyn luovuttajan siittiöitä. Eli nyt oon kaikin tavoin valmis aloittamaan uuden yrityksen, jee.
Tunnistan @näännä fiilikset! Mäkin ajattelin, että taukokierron aikana keskityn muihin juttuihin, mutta aika heikosti on onnistunut. Joudun Repro-testin vuoksi tehdä ovistestejä ja testi pitää varata viikon päähän ovulaatiosta. Ihan samaa aikatauluttamista ja säätämistä tämäkin kierto 
Onneksi pääset pian uuteen yritykseen 
Onnea @Mollama ylläriplussasta!
@MyMa pahoittelut vielä negasta
Onpa ihana kuulla, miten oot pystynyt käsitellä asiaa ja teidän suunnitelma on noin selkeä. Toivotaan kuitenkin, että viimeinen alkio olisikin se sitkein ja päätyisikin teille vielä vauvaksi asti ❤
Osaisinpa itsekin löytää samanlaisen varmuuden hoitojen lopettamisen suhteen. Mä edelleen arvon lähes päivittäin pitäisikö luovuttaa seuraavan siirron jälkeen vai kokeilla vielä toista lahjoittajaa. Miehen kanssa on käyty keskusteluja siitä, miltä meidän elämä näyttäisi ilman yhteistä lasta ja mies vaikuttaa olevan aivan ok luovuttamisen kanssa. Tai sitten hän ei uskalla sanoa kaikkia ajatuksiaan ääneen. Mä mietin enemmän mitä jos meitä myöhemmin käykin harmittamaan, ettei yritetty tarpeeksi. Tässä iässä ei enää kuitenkaan oo järkeä odotella, vaan ratkaisut pitäisi tehdä pian. Toivon tämän pikku tauon tai viimeistään sen vikan siirron antavan samanlaisen rauhan asian suhteen
Ihanaa @haaveillen että teilläkin on jo suunnitelmat selkeinä ja on jotakin mitä odottaa
Onneksi pääset pian uuteen yritykseen Onnea @Mollama ylläriplussasta!
@MyMa pahoittelut vielä negasta
Onpa ihana kuulla, miten oot pystynyt käsitellä asiaa ja teidän suunnitelma on noin selkeä. Toivotaan kuitenkin, että viimeinen alkio olisikin se sitkein ja päätyisikin teille vielä vauvaksi asti ❤Osaisinpa itsekin löytää samanlaisen varmuuden hoitojen lopettamisen suhteen. Mä edelleen arvon lähes päivittäin pitäisikö luovuttaa seuraavan siirron jälkeen vai kokeilla vielä toista lahjoittajaa. Miehen kanssa on käyty keskusteluja siitä, miltä meidän elämä näyttäisi ilman yhteistä lasta ja mies vaikuttaa olevan aivan ok luovuttamisen kanssa. Tai sitten hän ei uskalla sanoa kaikkia ajatuksiaan ääneen. Mä mietin enemmän mitä jos meitä myöhemmin käykin harmittamaan, ettei yritetty tarpeeksi. Tässä iässä ei enää kuitenkaan oo järkeä odotella, vaan ratkaisut pitäisi tehdä pian. Toivon tämän pikku tauon tai viimeistään sen vikan siirron antavan samanlaisen rauhan asian suhteen
Ihanaa @haaveillen että teilläkin on jo suunnitelmat selkeinä ja on jotakin mitä odottaa
Joo katoinkin käypä hoidosta, että suositus on nostaa 30%. Mulla toi +25mikrog/pv on +27% niin sillä mennään.
Klinikan lääkärillä ei ollut selkeästi hajuakaan asiasta, kun sanoi että jatka samalla annoksella. Onneks olen itse perillä asioista, olis saattanut aiheuttaa rajun tsh nousun ja takuu varman km tällä ohjeella.
Mulla kun ei ole omaa kilpirauhasta ollenkaan, joten 100% olen purkin varassa niin oon vähän järkyttynyt, miten näin pihalla.
Kävin tänään siinä toisessa hcg-mittauksessa ja arvo on nyt 18913 eli
aika lailla tuplaantunut siitä 9817 toissapäiväisestä! Olen niin onnellinen kyllä ja oon tuntenu pahoinvointia tänään 5+6
aika lailla tuplaantunut siitä 9817 toissapäiväisestä! Olen niin onnellinen kyllä ja oon tuntenu pahoinvointia tänään 5+6
ON: täällä on eka alkionsiirto takana. On erikoista ajatella, että alkio on kohdussa ja nyt vaan odottelen pari viikkoa kuinka käy. Edellinen kerta, jolloin on ollut teoreettinen mahdollisuus raskautua (koska en enää laske näitä epäonnistuneita letrokiertoja + ajoitettuja yhdyntöjä mahdollisuuksiksi) on ollut tammikuussa.
Jotenkin haluaisi pysäyttää ajan tähän hetkeen ja elää hetken toivossa. En kuitenkaan ole perusluonteeltani kovin optimistinen ihminen, eli enemmänkin realistinen asenne tähän on. Kiva, että nyt on edes mahdollisuus raskauteen, mutta en ala sen enempää toivomaan asiaan.
Vain kaksi ihmistä (teidän ihanien tuntemattomien ihmisten lisäksi) tietää, että siirto on tehty ja haluan pitää sen sellaisena. Jos/kun raskaustesti on negatiivinen, haluan nuolla haavojanj rauhassa. Ja vaikka tästä raskautuisin, niin minulla on todella kova tarve pitää asia täysin pimennossa ihmisiltä.
Tähän vaikuttaa se, että silloin viime vuoden raskaudessa tein tapojeni vastaisesti ja kerroin aikaisin läheisilleni. Koin huonoa omaatuntoa, kun aiemmissa raskauksissa en "ottanut" läheisiäni mukaan odotuksen ollenkaan.
Keskenmeno opetti minut olemaan taas hiljaa omista asioistani ja siksi ihan etoo, että kertoisin läheisilleni tästä tilanteesta.
Olen hieman erikoinen
Jotenkin haluaisi pysäyttää ajan tähän hetkeen ja elää hetken toivossa. En kuitenkaan ole perusluonteeltani kovin optimistinen ihminen, eli enemmänkin realistinen asenne tähän on. Kiva, että nyt on edes mahdollisuus raskauteen, mutta en ala sen enempää toivomaan asiaan.
Vain kaksi ihmistä (teidän ihanien tuntemattomien ihmisten lisäksi) tietää, että siirto on tehty ja haluan pitää sen sellaisena. Jos/kun raskaustesti on negatiivinen, haluan nuolla haavojanj rauhassa. Ja vaikka tästä raskautuisin, niin minulla on todella kova tarve pitää asia täysin pimennossa ihmisiltä.
Tähän vaikuttaa se, että silloin viime vuoden raskaudessa tein tapojeni vastaisesti ja kerroin aikaisin läheisilleni. Koin huonoa omaatuntoa, kun aiemmissa raskauksissa en "ottanut" läheisiäni mukaan odotuksen ollenkaan.
Keskenmeno opetti minut olemaan taas hiljaa omista asioistani ja siksi ihan etoo, että kertoisin läheisilleni tästä tilanteesta.
Olen hieman erikoinen
Mä ymmärrän sua 100%! Mä myös kerroin kkm raskaudesta lähes kaikille (toki se ehti rv11 asti), myös töissä oli "pakko" kertoa, vaikka olisin myös voinut eri tavalla kertoa vain osalle. Ja vaikka sain ymmärrystä km kohdalla, kadun silti että kerroin. En edes osaa kertoa miksi. Nyt on semmonen olo, että haluaa pitää aivan salassa ja piilossa, jopa semmonen olo, että mahd pitkään ja myös osalta läheisemmistäkin ihmisistä.
Tsemppiä sinne piinaviikkoihin, toivottavasti tarraa oikein lujasti kiinni
Mä ymmärrän sua 100%! Mä myös kerroin kkm raskaudesta lähes kaikille (toki se ehti rv11 asti), myös töissä oli "pakko" kertoa, vaikka olisin myös voinut eri tavalla kertoa vain osalle. Ja vaikka sain ymmärrystä km kohdalla, kadun silti että kerroin. En edes osaa kertoa miksi. Nyt on semmonen olo, että haluaa pitää aivan salassa ja piilossa, jopa semmonen olo, että mahd pitkään ja myös osalta läheisemmistäkin ihmisistä.
Tsemppiä sinne piinaviikkoihin, toivottavasti tarraa oikein lujasti kiinni
Ollaan tuossa kohtalonkavereita: mullakin meni kesken 11+4. Voi luoja miten se tuntui nöyryyttävältä soittaa neuvolaan, ilmoittaa kavereille yms. En halua ikinä enää asettaa itseäni sellaiseen tilanteeseen. Ei ole varmasti fiksuinta erkaannuttaa itseään muista puhumattomuudella, mutta se tuntuu ainoalta, jonka avulla kestää sitten näitä negatiivisia tunteita. Kun ei halua kaiken lisäksi olla säälin kohde. Tämä on mulla varmaan joku ylpeys-asia. On ollut inhottavaa olla kaveriporukoideni ainut "hedelmällisyys-haasteinen".
Sitten kun vielä on joutunut olemaan se ainoa, joka keskenmenoja saa (ainakin julkisesti kertonut asiasta), niin tuntuu että en halua siihenkin "lokeroon".
Joo katoinkin käypä hoidosta, että suositus on nostaa 30%. Mulla toi +25mikrog/pv on +27% niin sillä mennään.
Klinikan lääkärillä ei ollut selkeästi hajuakaan asiasta, kun sanoi että jatka samalla annoksella. Onneks olen itse perillä asioista, olis saattanut aiheuttaa rajun tsh nousun ja takuu varman km tällä ohjeella.
Siis olen kyllä itse myös ihan järkyttynyt, siis miten voi olla lääkärit, ja vielä lapsettomuuslääkäri, noin tietämättömiä
Aika iso juttu kyllä musta, ja siis kun kilpparivajis on niin yleinen ja myös juuri lisääntymisikäisillä naisilla! Aloin nyt itekin stressaa että olisko mun pitäny nostaa enemmän kun mulla tuo 25 mikroa on vaan 20 % ja pari päivää viikossa vähemmänkin. Toisaalta mulla oli TSH alle viitteen juuri ennen siirtoa ja tosiaan aiemminkin raskauksissa kun on nostettu sen 25 mikroa niin oon joutunut myöhemmin vähentämäänkin lääkitystä ja TSH on aina keikkunut just siinä alarajoilla Mun esikoisella on kilpparivajis ja aina mietin että johtuuko se siitä että lääkitystä on ollu liikaa ja sikiön kilppari ei ole päässyt kunnolla kehittymään, vaikkakin esikoisen kilpparivajis ei ole siis synnynnäinen vauvana todettu vaan vasta taaperona.@sara3 Ihanaa että pääsit siirtoon ja onnea! Ja ymmärrän hyvin pessimisti ei pety -asenteen mutta kyllähän se niin on että alkionsiirrossa blastolla raskauden mahdollisuus on varsin suuri ja sulla vielä kaksikin inssiraskautta vähillä yrityksellä niin kyllähän se kertoo omaa kieltänsä solujen laadusta <3
Mäkään en ole raskauksista kertonut kun vasta rakenneultran jälkeen vasta omille vanhemmillekin, sitä ennen vaan esikoisen isälle, parille lapsettomuuskaverille ja yhdelle työkaverille joka tiesi myös hoidoista, toisaalta olen myös nauttinut suuresti siitä että kukaan ei raskaudesta tiedä, oon aina rakastanut fiilistellä sitä itsekseni, on musta jotenkin magee tunne tietää ja tuntea raskaus ja muut ei mitään tiedäkään <3 Muutenkin mulla tulee kyllä heti plussan tultua sellanen halu olla vaan ittekseni omien lasten kanssa, tavallisesti ollaan koko ajan liikenteessä ja tavataan ihmisiä päivittäin mutta raskaana haluaisin vaan fiilistellä raskautta ittekseen omien niin ihanien lasten kanssa <3<3<3<3
Meni niin kuin odottelinkin: torstaina siirtopäivänä olen tosi levollinen ja jopa (tapojeni vastaisesti) optimistinen.
Perjantaina tuikkasin Gonypeptylin vatsamakkaraan kiinnittymistä tukemaan. Silloin vielä pystyi olemaan rento.
Eilen ja tänään on jo palannut maan tasolle ja olen aivan uskomattoman itsetietoinen kaikesta kroppani tunteesta ja liikkeestä. Sitä jopa yöllä herätessä pohtii, että entä jos tämä nukkuma-asento tappaakin alkion jo heti alkumetreillä tai kaupassa ostoskassia nostaessa jää miettimään, että entä jos tuo nosto nyt tuhosikin kaikki mahdollisuudet.
Järki näköjään on kadonnut ja jatkuva epäilys vallannut alaa.
Mitään tuntemuksia ei lopulta ole juuri ollut. Mulla on nyt tämä täyslääkkeelinen kierto ja yllättävän vähän olen mitään oireita kokenut missään vaiheessa. Toki mies voi olla eri mieltä, mutta koen että sekä fyysiset että psyykkiset sivuoireet loistavat poissaolollaan, vaikka Progynova on todistettavasti kasvattanut limakalvon ja Lugesteron on verikokeen mukaan nostanut progesteronin hyvälle tasolle. Kuitenkaan kummastakaan en ole kokenut mitään sellaista oiretta, jonka osaisin yhdistää niihin. Luonnollisessa kierrossani (37-58 päivää)puolestaan tuikkii munasarjoja, limoja tulee milloin sattuu, kuumia aaltoja ja vilunväristyksiä tulee paljon).
Nyt meno on paljon tasaisempaa ja edelleen tuntuu oudolle, että ovulaatiota ei ole tapahtunut ja sitä ei ole tarvittukaan.
On erikoista, että jos alkio kiinnittyisi, niin se taitaisi nyt olla jo sitä tehnyt eli periaatteessa tästä päivästä eteenpäin tulos on jo selvillä, vaikka ei tietysti missään testissä vielä näy. Yritän pidättäytyä testin tekemisestä mahdollisimman pitkään (virallisesti minun pitäisi tehdä se 13.11., mutta kyllähän tulos jo aiemminkin näkyisi). Haluan ehkä nyt pitkittää tätä vaihetta, kun voi kuvitella raskauden alkaneen. Siitä on kuitenkin niin pitkä aika kun viimeksi on ollut "kahden viikon odotus".
Toisaalta, jos tästä alkaisi raskaus, niin omien laskujeni mukaan ensi viikon lauantaina olisi 4+0. Enköhän ratkea testaamaan silloin, jotta saa viikonlopun ajan sitten käsitellä tulosta. En haluaisi tehdä negatiivista testiä työpäivän aamuna, kun siitä on sitten hieman ankea lähteä töihin, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja pitäisi pystyä olemaan iloisena ja skarppina (teen töitä lasten parissa).
Hitsi kun on piinaavaa!
Perjantaina tuikkasin Gonypeptylin vatsamakkaraan kiinnittymistä tukemaan. Silloin vielä pystyi olemaan rento.
Eilen ja tänään on jo palannut maan tasolle ja olen aivan uskomattoman itsetietoinen kaikesta kroppani tunteesta ja liikkeestä. Sitä jopa yöllä herätessä pohtii, että entä jos tämä nukkuma-asento tappaakin alkion jo heti alkumetreillä tai kaupassa ostoskassia nostaessa jää miettimään, että entä jos tuo nosto nyt tuhosikin kaikki mahdollisuudet.
Järki näköjään on kadonnut ja jatkuva epäilys vallannut alaa.
Mitään tuntemuksia ei lopulta ole juuri ollut. Mulla on nyt tämä täyslääkkeelinen kierto ja yllättävän vähän olen mitään oireita kokenut missään vaiheessa. Toki mies voi olla eri mieltä, mutta koen että sekä fyysiset että psyykkiset sivuoireet loistavat poissaolollaan, vaikka Progynova on todistettavasti kasvattanut limakalvon ja Lugesteron on verikokeen mukaan nostanut progesteronin hyvälle tasolle. Kuitenkaan kummastakaan en ole kokenut mitään sellaista oiretta, jonka osaisin yhdistää niihin. Luonnollisessa kierrossani (37-58 päivää)puolestaan tuikkii munasarjoja, limoja tulee milloin sattuu, kuumia aaltoja ja vilunväristyksiä tulee paljon).
Nyt meno on paljon tasaisempaa ja edelleen tuntuu oudolle, että ovulaatiota ei ole tapahtunut ja sitä ei ole tarvittukaan.
On erikoista, että jos alkio kiinnittyisi, niin se taitaisi nyt olla jo sitä tehnyt eli periaatteessa tästä päivästä eteenpäin tulos on jo selvillä, vaikka ei tietysti missään testissä vielä näy. Yritän pidättäytyä testin tekemisestä mahdollisimman pitkään (virallisesti minun pitäisi tehdä se 13.11., mutta kyllähän tulos jo aiemminkin näkyisi). Haluan ehkä nyt pitkittää tätä vaihetta, kun voi kuvitella raskauden alkaneen. Siitä on kuitenkin niin pitkä aika kun viimeksi on ollut "kahden viikon odotus".
Toisaalta, jos tästä alkaisi raskaus, niin omien laskujeni mukaan ensi viikon lauantaina olisi 4+0. Enköhän ratkea testaamaan silloin, jotta saa viikonlopun ajan sitten käsitellä tulosta. En haluaisi tehdä negatiivista testiä työpäivän aamuna, kun siitä on sitten hieman ankea lähteä töihin, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä ja pitäisi pystyä olemaan iloisena ja skarppina (teen töitä lasten parissa).
Hitsi kun on piinaavaa!
Suunnittelukäynnillä käyty ja lääkäri valitsi pitkän kaavan. Tosin perustelut jäi kertomatta ja kysymättä. Ja aloitus vasta seuraavien kuukautisten jälkeen, mikä kyrpii, koska sitten käynnit osuu juuri joululomaan/uuteen vuoteen ja punktio tammikuuhun.
Fiilis hiukan pettynyt, kun luulin että heti pääsee käärii hihat, että lääkkeethän aloitan vasta kuuden viikon päästä ja tosiaan punktio venyy tammikuuhun.
Fiilis hiukan pettynyt, kun luulin että heti pääsee käärii hihat, että lääkkeethän aloitan vasta kuuden viikon päästä ja tosiaan punktio venyy tammikuuhun.
Tsemppiä piinailuun @sara3 ! Niin tunnistettavia fiiliksiä, varsinainen tunteiden vuoristorata ja aika matelee. Tuttua tuttua tuttua eli nyt on dpo...8?
Mä olen nyt vähän pihalla että milloin tasarha, haaveillen ja myma pääsette tosihommiin? EDIT: @tasaraha kurjaa että venyy noin
Oletko @Mollama sisäistänyt että olet raskaana, mikä rv siis nyt menossa?
Varasin ykstyisen lääkäriultran parin viikon päähän kun julkiselta ei nyt irtoa mitään ylimääräistä ennen kuin/jos todetaan että jotain pielessä rakenneultrassa (se on vasta juuri ennen joulua). On jotenkin hassua, heti kun tietää että jotain tapahtuu tiettynä päivänä alkaa jännitys, ihan sama hoidoista tuttu tuomio-tulossa-jännitys.
14+6 ja vatsa on jo viikkoihin nähden valtava mutta mielenrauha loistaa vielä poissaolollaan. Töissä ajattelin kuitenkin kertoa huomenna, en saa tätä masua piilotettua enää 
eli nyt on dpo...8?Mä olen nyt vähän pihalla että milloin tasarha, haaveillen ja myma pääsette tosihommiin? EDIT: @tasaraha kurjaa että venyy noin
Oletko @Mollama sisäistänyt että olet raskaana, mikä rv siis nyt menossa?
Varasin ykstyisen lääkäriultran parin viikon päähän kun julkiselta ei nyt irtoa mitään ylimääräistä ennen kuin/jos todetaan että jotain pielessä rakenneultrassa (se on vasta juuri ennen joulua). On jotenkin hassua, heti kun tietää että jotain tapahtuu tiettynä päivänä alkaa jännitys, ihan sama hoidoista tuttu tuomio-tulossa-jännitys.
14+6 ja vatsa on jo viikkoihin nähden valtava mutta mielenrauha loistaa vielä poissaolollaan. Töissä ajattelin kuitenkin kertoa huomenna, en saa tätä masua piilotettua enää Tsemppiä piinailuun @sara3 , samaistun fiiliksiin! Mulla oli veritestipäivä syysloman jälkeisenä maanantaina ja vaikka olin tiennyt negatuloksen jo viikon ajan ja itkut aika lailla itkenyt niin oli kyllä aivan perseestä se maanantai. Mutta toisaalta oli inspiroivaa miettiä, että ehkä jonain päivänä on muuten samanlainen päivä mutta se tulos onkin positiivinen! Mutta siis kuulostaa hyvältä idealta tuo ensi lauantaina testailu, kävipä miten kävi! Toivotaan että on plussa ja mahdollisuudethan siihen on hyvät!
@tasaraha pahoittelut että odottelu jatkuu!
@Keltainenkukka92 tsemppiä jännittelyyn ja ihanaa että oot jo noin pitkällä <3
ON: Aloitin sen Synarelan tänään. Munkin mielestä se antoi sieraimessa yhden tyhjän tussahduksen vaikka tein sen aktivointijutun mitä ohjeessa käskettiin, ja olin niin vakuuttunut siitä että painoin sitä vaan uudestaan sitten. Viitaten siis @Annika88 kokemukseen. Lisäksi sitä nestettä valui sekä nenän etu- että takakautta pois, että kai se on sitten tutkittu että riittävän tarkasti oikea milligrammamäärä imeytyy näistä haasteista huolimatta. Taas jotenkin hirveän pitkältä tuntuu tää tositoimien odottelu. Lisäksi olen nyt tajunnut että on kyllä töiden kanssa tosi haasteellinen se ohje että pitää mahd. pian vuodon alettua tulla vastaanotolle. Ei mulla pitkään aikaan ole ollut noin lyhyellä varoitusajalla järjestettävää käyntiä. Ehkä pitää tarvittaessa kerrankin yrittää ruinata jo ennen klo 7 olevaa käyntiaikaa, niin ehtisin sieltä ajoissa töihin.
@tasaraha pahoittelut että odottelu jatkuu!
@Keltainenkukka92 tsemppiä jännittelyyn ja ihanaa että oot jo noin pitkällä <3
ON: Aloitin sen Synarelan tänään. Munkin mielestä se antoi sieraimessa yhden tyhjän tussahduksen vaikka tein sen aktivointijutun mitä ohjeessa käskettiin, ja olin niin vakuuttunut siitä että painoin sitä vaan uudestaan sitten. Viitaten siis @Annika88 kokemukseen. Lisäksi sitä nestettä valui sekä nenän etu- että takakautta pois, että kai se on sitten tutkittu että riittävän tarkasti oikea milligrammamäärä imeytyy näistä haasteista huolimatta. Taas jotenkin hirveän pitkältä tuntuu tää tositoimien odottelu. Lisäksi olen nyt tajunnut että on kyllä töiden kanssa tosi haasteellinen se ohje että pitää mahd. pian vuodon alettua tulla vastaanotolle. Ei mulla pitkään aikaan ole ollut noin lyhyellä varoitusajalla järjestettävää käyntiä. Ehkä pitää tarvittaessa kerrankin yrittää ruinata jo ennen klo 7 olevaa käyntiaikaa, niin ehtisin sieltä ajoissa töihin.
@Keltainenkukka92
Jaa että olenko. En todellakaan! Mutta hassua sinänsä, mies vielä vähemmän. En ollut ajatellut testata ekaa testiä enempää, koska siinä oli jo lähes tasavahvat viivat. Mutta mies kysyi seuraavana päivänä, että testasinko uudelleen. Hän on aivan epätodellinen tästä tilanteesta. Samalla todettiin, että vaikea iloita tästä yhtään tällä km historialla, kilppariarvojen heittelyllä jne. Mut päivä kerrallaan yritän elellä ajattelematta liikaa koko asiaa. Laskettua-aikaa en ole halunnut selvittää, rv myös vähän hakusessa. Joku 4+ jotain.
Ja ettei tämä kuulosta siltä, etten olisi kiitollinen raskauden alusta, niin todellakin olen. Usean km jälkeen vaan todella vaikea luottaa ja uskoa, että miten tämäkään menisi hyvin, joten en uskalla yhtään innostua. Mutta ehkä joskus nt-ultran jälkeen uskaltaa vähän edes huokaista, mikäli sinne asti pääsee...
Jaa että olenko. En todellakaan!
Mutta hassua sinänsä, mies vielä vähemmän. En ollut ajatellut testata ekaa testiä enempää, koska siinä oli jo lähes tasavahvat viivat. Mutta mies kysyi seuraavana päivänä, että testasinko uudelleen. Hän on aivan epätodellinen tästä tilanteesta. Samalla todettiin, että vaikea iloita tästä yhtään tällä km historialla, kilppariarvojen heittelyllä jne. Mut päivä kerrallaan yritän elellä ajattelematta liikaa koko asiaa. Laskettua-aikaa en ole halunnut selvittää, rv myös vähän hakusessa. Joku 4+ jotain. Ja ettei tämä kuulosta siltä, etten olisi kiitollinen raskauden alusta, niin todellakin olen.
Usean km jälkeen vaan todella vaikea luottaa ja uskoa, että miten tämäkään menisi hyvin, joten en uskalla yhtään innostua. Mutta ehkä joskus nt-ultran jälkeen uskaltaa vähän edes huokaista, mikäli sinne asti pääsee...