Hei!
Itse lapsettomuudesta kärsivänä ja samalla toistuvista keskenmenoista (juuri neljännen saaneena) haluan myös tuoda esiin oman näkemykseni asiasta. Neljä vuotta on ollut lapsi meillä toiveissa, näistä noin 3,5 vuotta olemme olleet mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa.
En millään voi uskoa, että ap:n tapauksessa syynä voi olla pelkästään kateus. Voi ovatko he sen suoraan sanoneet ja millä tavalla mainitsemasi vihamielisyys ilmenee?
Meillä se tilanne, että useammalla ystävällämme on jo lapsia ja eräs ystäväni parhaillaan on raskaana. Itse myönnän kyllä sen, että ajoittain olen enemmän ja vähemmän kateellinen raskaana oleville. Katkeruus alkaa tulla esiin vähitellen toistuvien keskenmenojen jälkeen, mutta päällisin puolin suurin syy ainakin minulla on suru. En ole hyväksynyt tätä lapsettomuutta vielä, ehkä joskus jos sitä lasta ei todellakaan tule. Ikuisesti ei näitä lapsettomuushoitoja tahkota ja henkisesti tämä on ollut TODELLA raskasta.
Ystävilleni olen kertonut hoidoistamme ja sanonut myös sen, että tällaista "kohtaloa" en kenellekään toiselle toivoisi. Silti välit ovat viilenneet juuri tähän raskaana olevaan ystävään, ilmeisesti siitä että jollain tavalla olen viestittänyt hänelle etten haluaisi olla tekemisissä. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, lapsettomuushoidot ovat vieneet meidät henkisesti äärimmilleen tämän kevään aikana ja nyt sen tuloksena sitten jälleen keskenmeno.. Suru on tällä hetkellä se suurin tekijä, miksi en jaksa olla tekemisissä tai pitää samalla tavalla yhteyttä ystäviin enkä halua viedä iloa heidän elämästään. Toivoisin siis ymmärrystä myös siltä puolen, mutta en sano etteikö omassa käytöksessänikin olisi parantamista. Ystävyydenhän pitäisi olla molemminpuolista.
Silti olen sitä mieltä, että joka ei tätä lapsettomuutta, keskenmenoja tai mitä tahansa muuta sairautta ole kokenut, ei voi tietää miltä tämä OIKEASTI tuntuu.
Toisen onni ei todellakaan ole keneltäkään pois! Mutta joillakin tahattomasti lapsettomilla asioiden "läpikäyminen" vie oman aikansa, lapsettomuus kun todellakin on kriisi! Toivottavasti ystävyytenne kestää sen, molemminpuolinen ymmärrys on tärkeää ja olisi hyvä jos pystyisitte asiasta puhumaan! Itsekin sitä toivon omalta kohdaltani, ja olen välillä tosi ahdistunut siitä, etten osaa olla tarpeeksi hyvä ystävä kun en kykene olemaan muiden raskauksissa mukana.
Onnea joka tapauksessa ap:lle raskaudesta!!