K
N
NIIN NO
Vieras
K
Keittiönoita
Vieras
Herättää ainakin sen ajatuksen, että esikoisen synnyttyä maailmasta tuli äkkiä paljon pelottavampi paikka. Siihen asti olin ollut elämässäni aika huoleton. Ja nyt, lasteni ollessa jo aikuisia, ymmärrän sitä mummelia, joka sanoi elämän helpottuvan, kun nuorinkin lapsista sai paikan vanhainkodista.
E
en tiiä
Vieras
ajattelen että on yksisilmäinen tutkimus. voi ihminen vastuuta vaikka olla onnellinen ehkä, mutta aikas tyhjää jos elämän päämääränä hedonistinen onnellisuus ja oma napakulta. en sano että lapsettomat on itsekkäitä tietenkään, mutta että lapsesta huolehtiminen on raskasta ja antoisaa! onni voi olla monenlaista ja surullista on jos elämältä haluaa vain helppoutta, yllätyksettömyyttä ja itselle onnea.
H
"heh"
Vieras
Hih. Olen aina ihmetellyt, kun monikaan ei myönnä, että 2 lasta olisi eri asia kuin 1. Ja nyt tuon tutkimuksen mukaan yli 1 lasta tappaa parisuhteen.
Eli 1 lapsi ja kaikkkeen on vielä aikaa: parisuhteelle, sille lapselle, omaa aikaa, työhön. Elämästä tulee ensimmäisen lapsen myötä vain rikkaampaa. parisuhde kukoistaa.
Ja useampi lapsi, niin moni parisuhde kuolee. Varsinkin jos ei ole tukiverkkoja.
Eli 1 lapsi ja kaikkkeen on vielä aikaa: parisuhteelle, sille lapselle, omaa aikaa, työhön. Elämästä tulee ensimmäisen lapsen myötä vain rikkaampaa. parisuhde kukoistaa.
Ja useampi lapsi, niin moni parisuhde kuolee. Varsinkin jos ei ole tukiverkkoja.
J
"joo"
Vieras
kyllä tämmöisellä tumpelolla on yhdessäkin senverran puuhaa, ettei kerkiä paljon onnellisuutta miettiä. En teoriassakaan käsitä, miten sakki oppii jonglööriksi yhdessä päivässä, kun tulee noita lisää. Ja kun sen uuden pallon ei oikein sopisi pudota. En onneksi ole kokeilemassakaan.
H
"heh"
Vieras
"Onnellisuus alkoi pudota, jos lapsia oli kaksi tai enemmän. "
Kukaan ei koskaan täällä myönnä tätä. Minusta taas yksi lapsi oli luonnollinen, kuin olisin aina ollut äiti. Meni siinä sivussa ja kaikkeen aikaa ja parisuhde parempi kuin enne lasta.
Sen sijaan toisen lapsen jälkeen on alkanut tuntua, että työtä on hautaan saakka ja väsymys jatkuvaa. Yhden lapsen koin pelkästään ilona ja onnena, en työnä.
Kukaan ei koskaan täällä myönnä tätä. Minusta taas yksi lapsi oli luonnollinen, kuin olisin aina ollut äiti. Meni siinä sivussa ja kaikkeen aikaa ja parisuhde parempi kuin enne lasta.
Sen sijaan toisen lapsen jälkeen on alkanut tuntua, että työtä on hautaan saakka ja väsymys jatkuvaa. Yhden lapsen koin pelkästään ilona ja onnena, en työnä.
[QUOTE="heh";22638444]"Onnellisuus alkoi pudota, jos lapsia oli kaksi tai enemmän. "
Kukaan ei koskaan täällä myönnä tätä. Minusta taas yksi lapsi oli luonnollinen, kuin olisin aina ollut äiti. Meni siinä sivussa ja kaikkeen aikaa ja parisuhde parempi kuin enne lasta.
Sen sijaan toisen lapsen jälkeen on alkanut tuntua, että työtä on hautaan saakka ja väsymys jatkuvaa. Yhden lapsen koin pelkästään ilona ja onnena, en työnä.[/QUOTE]
tämä on mielenkiintoinen juttu minusta.
meillä on kaksi lasta ja minusta on tuntunut aina, että vasta toisen lapsen jälkeen perheemme oli "täydellinen" ja osasin nauttia äitiydestä ja vanhemmuudesta sekä koko perhe-elämästä enemmän ja paremmin. mies on samoilla linjoilla.
kyllä muakin pelotti alkuun, että asiat menis päin mäntyä kun lapsiluku kasvoi,mutta me taidetaan olla vain onnekkaita sitten kun kävikin päinvastoin.
Kukaan ei koskaan täällä myönnä tätä. Minusta taas yksi lapsi oli luonnollinen, kuin olisin aina ollut äiti. Meni siinä sivussa ja kaikkeen aikaa ja parisuhde parempi kuin enne lasta.
Sen sijaan toisen lapsen jälkeen on alkanut tuntua, että työtä on hautaan saakka ja väsymys jatkuvaa. Yhden lapsen koin pelkästään ilona ja onnena, en työnä.[/QUOTE]
tämä on mielenkiintoinen juttu minusta.
meillä on kaksi lasta ja minusta on tuntunut aina, että vasta toisen lapsen jälkeen perheemme oli "täydellinen" ja osasin nauttia äitiydestä ja vanhemmuudesta sekä koko perhe-elämästä enemmän ja paremmin. mies on samoilla linjoilla.
kyllä muakin pelotti alkuun, että asiat menis päin mäntyä kun lapsiluku kasvoi,mutta me taidetaan olla vain onnekkaita sitten kun kävikin päinvastoin.
Z
"zzz"
Vieras
Luulen, että ongelma tuossa tutkumiksessa littyy perinteiseen sukupuolijakoon eli vanhempien rooliin vanhempina. Jos perinteisemmät sukupuoliroolit kotona, eli mies vähemmän vastuussa ja osallistumassa, niin onhan sen varma että siinä puoliso uupuu rumbaa yksin pyörittäessä. Jos vaimo on poikki, niin se tarkoittaa ehkä suurempaa kaaosta kotona, kireämpää pinnaa, tyytymätöntä miestä kun vaimo ei jaksakaan mitään ja niin edelleen.
Meillä vanhemmat ovat täysin samanvertaisia ja molemmat osallistuvia. Lapsia on kaksi. Tämä rumba ei ole ollenkaan liian raskasta, sillä meillä on perheenä paljon yhteistä aikaa, vastuu ja arjen askareet hoituvat yhdessä nekin, molemmille jää myös hieman omaa aikaa harrastuksille ja kotona on näin hyvä olla. Jos mies olis koko ajan omissa menoissa ja minä yksin lasten kanssa, totta maar olisin puhki ja onneton. Eikä miehelläkään olis sen jälkeen kilin päivät. Eli uskon, että tasaveroiset kotiroolit vaikuttaa hirveästi perheen tasapainoisuuteen, jaksamiseen ja tätä kautta onnellisuuteen.
Meillä vanhemmat ovat täysin samanvertaisia ja molemmat osallistuvia. Lapsia on kaksi. Tämä rumba ei ole ollenkaan liian raskasta, sillä meillä on perheenä paljon yhteistä aikaa, vastuu ja arjen askareet hoituvat yhdessä nekin, molemmille jää myös hieman omaa aikaa harrastuksille ja kotona on näin hyvä olla. Jos mies olis koko ajan omissa menoissa ja minä yksin lasten kanssa, totta maar olisin puhki ja onneton. Eikä miehelläkään olis sen jälkeen kilin päivät. Eli uskon, että tasaveroiset kotiroolit vaikuttaa hirveästi perheen tasapainoisuuteen, jaksamiseen ja tätä kautta onnellisuuteen.
Pikkulapsiaikaa sanotaan ruuhkavuosiksi, kun siinä 25-35 iässä on myös talolaina isoimmillaan, pakko käydä sen vuoksi töissä, yrittää hoitaa lapset siinä sivussa, ja, ...mikä parisuhde?
En tiedä onnellisuudesta, mutta varmaan ne lapsiperheet on jollain tapaa enemmän jatkuvan stressin alla kuin lapsettomat tai sinkut.
Itse olen lapseton eikä se ole mun onnellisuuden mittari.
En tiedä onnellisuudesta, mutta varmaan ne lapsiperheet on jollain tapaa enemmän jatkuvan stressin alla kuin lapsettomat tai sinkut.
Itse olen lapseton eikä se ole mun onnellisuuden mittari.
V
"vieras"
Vieras
Ekana tuli mieleen, että perus-kolmekymppinen suomalainen on nykyään todennäköisemmin onneton kuin onnellinen, oli lapsia tai ei.
Ja että onnellisuus on älyttömän vaikea käsite. Toisille sidoksissa elämän helppouteen ja huolettomuuteen, toisilla melkeinpä toisinpäin.
Ja että jos ekakin lapsi hankitaan keskimäärin vasta yli 30-vuotiaina, niin onhan se rankkaa. Ihminen on paljon sopeutuvaisempi ja energisempi kun ikä alkaa kakkosella, noin keskimäärin.
Ja että onnellisuus on älyttömän vaikea käsite. Toisille sidoksissa elämän helppouteen ja huolettomuuteen, toisilla melkeinpä toisinpäin.
Ja että jos ekakin lapsi hankitaan keskimäärin vasta yli 30-vuotiaina, niin onhan se rankkaa. Ihminen on paljon sopeutuvaisempi ja energisempi kun ikä alkaa kakkosella, noin keskimäärin.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="zzz";22639047]Luulen, että ongelma tuossa tutkumiksessa littyy perinteiseen sukupuolijakoon eli vanhempien rooliin vanhempina. Jos perinteisemmät sukupuoliroolit kotona, eli mies vähemmän vastuussa ja osallistumassa, niin onhan sen varma että siinä puoliso uupuu rumbaa yksin pyörittäessä. Jos vaimo on poikki, niin se tarkoittaa ehkä suurempaa kaaosta kotona, kireämpää pinnaa, tyytymätöntä miestä kun vaimo ei jaksakaan mitään ja niin edelleen.
Meillä vanhemmat ovat täysin samanvertaisia ja molemmat osallistuvia. Lapsia on kaksi. Tämä rumba ei ole ollenkaan liian raskasta, sillä meillä on perheenä paljon yhteistä aikaa, vastuu ja arjen askareet hoituvat yhdessä nekin, molemmille jää myös hieman omaa aikaa harrastuksille ja kotona on näin hyvä olla. Jos mies olis koko ajan omissa menoissa ja minä yksin lasten kanssa, totta maar olisin puhki ja onneton. Eikä miehelläkään olis sen jälkeen kilin päivät. Eli uskon, että tasaveroiset kotiroolit vaikuttaa hirveästi perheen tasapainoisuuteen, jaksamiseen ja tätä kautta onnellisuuteen.[/QUOTE]
En usko tähän ihan täysin, sillä isät osallistuvat enemmän kuin koskaan ennen. Se mikä on muuttunut on perhekäsitys. Perhe on aikuiset ja lapset, siihen ei kuulu isovanhempia tai ketään muutakaan. Perheet ova yksin, omillaan. Itsekeskeisyys ja omalle elämälle omistauminen on suosiossa myös isovanhempien sukupolvessa, ei heitä kiinnosta lukea satua kersoille jos on zumbaakin tarjolla.
Meillä vanhemmat ovat täysin samanvertaisia ja molemmat osallistuvia. Lapsia on kaksi. Tämä rumba ei ole ollenkaan liian raskasta, sillä meillä on perheenä paljon yhteistä aikaa, vastuu ja arjen askareet hoituvat yhdessä nekin, molemmille jää myös hieman omaa aikaa harrastuksille ja kotona on näin hyvä olla. Jos mies olis koko ajan omissa menoissa ja minä yksin lasten kanssa, totta maar olisin puhki ja onneton. Eikä miehelläkään olis sen jälkeen kilin päivät. Eli uskon, että tasaveroiset kotiroolit vaikuttaa hirveästi perheen tasapainoisuuteen, jaksamiseen ja tätä kautta onnellisuuteen.[/QUOTE]
En usko tähän ihan täysin, sillä isät osallistuvat enemmän kuin koskaan ennen. Se mikä on muuttunut on perhekäsitys. Perhe on aikuiset ja lapset, siihen ei kuulu isovanhempia tai ketään muutakaan. Perheet ova yksin, omillaan. Itsekeskeisyys ja omalle elämälle omistauminen on suosiossa myös isovanhempien sukupolvessa, ei heitä kiinnosta lukea satua kersoille jos on zumbaakin tarjolla.
No jaa. Mun elämä on ollut aika onnetonta aina, saapa nähdä mitä siitä sitten tulee kun vauva on syntynyt. Nyt raskausaikana olen ainakin ollut onnellisempi kuin koskaan. Ja yh tulen olemaan niin ei tule ongelmia siitäkään kuka hoitaa lapsen, kuka kotityöt, kumpi jää kotiin kun lapsi sairastuu, kuka käy kaupassa ja tekee ruuan 
M
Mama the strange
Vieras
Eipä tuosta kauaakaan ole, kuin luin tutkimuksen, että kaikkein onnellisimpia ovat pienten lasten vanhemmat.
Similar threads
Uusimmat
-
VOrpoPurra tuottaa köyhiä: Yhä useampi tarvitsee lisää toimeentulotukea – ”Näkymä on pelottava”, varoittaa sosiaalityön johtaja
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 2
-
V
-
V
-
-
V
-
V
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
V
-