Lapsettomat kaverit ovat kaatellisia kotiäitiydestäni!!

[Ennen lapsia oli helpompaa]

Välillä nukkuu, välillä ei. Ja jos on takana huonompi yö, niin otetaan sitten aamupalan jälkeen heti pienet torkut. Sehän tuossa kotona olemisessa on parasta, että ei tarvitse minkään ohjelman mukaan mennä, vaan voi vapaasti mukauttaa ohjelmaa tilanteen mukaan.
Mitä tulee tuohon oman ajan ottamiseen, niin ihan oma vikasi, jos et sitä omaa aikaa saa otettua; se ei ole kuin järjestelykysymys. Jos sinulla ei ole miestä, niin vanhemmille/kavereille hoitoon tai hommaa lastenvahti.
Itse käyn neljä kertaa viikossa urheilemassa + satunnaisesti ystävien kanssa jossain ilman lapsia. Ja mielestäni tämä on tärkeää juuri siksi, että pystyy nauttimaan siitä kotona olemisesta, eikä muutu katrkeraksi ja kitiseväksi neljän seinän sisällä homehtuvaksi marisijaksi.

Hyvähän se on torkut ottaa, jos lapset vain nukkuisi. Siis meillä nukutaan vain iltakymmenen ja aamukuuden välillä (ja silloinkin katkonaisesti), muulloin ei ole mahdollista torkkuja ottaa.

Tää "oma aika on vain järjestelykysymys". Tätä jauhaa aina ne, joilla isovanhemmat asuu lähellä ja on innokkaina aina tulossa lapsia hoitamaan (meillä näin ei ole). Kavereillakin on pieniä lapsia, joten kenellepä omat lapset hoitoon tunget. Mies ottaa omaa aikaa sen verran, että itselle siihen ei oikein mahdollisuutta jää (lähes ainoa mahdollisuus muutokseen tässä asiassa olisi ero). Mutta oma vikahan se on, jos ei muita pysty pakottamaan muuttumaan.

 

["mie"]

Kyllä mä voin ainakin sanoa ihan vilpittömästi kadehtivani (vielä lapsettomana) sitä, että kotona ollessa on mahdollisuus ulkoilla päivällä valoisan aikaan ja aamulla ei tarvitse välttämättä olla seitsemän aikaan odotella bussia pakkasessa. Eikä tarvitse joka aamu miettiä, mitä laittaisi päälle tai laittaa hiuksia aina siististi.

Sitä paitsi ihan turha kiistellä päivien rankkuudesta. Ihmisillä on erilaisia töitä ja eri elämäntilanteita. Vaikka minulla ei olekaan vielä lapsia, koen oman elämäni tällä hetkellä melko rankaksi, koska hoidan sairasta vanhempaani lähes päivittäin töiden jälkeen. Tätä ei monikaan lapsettomia laiskoiksi haukkuva ota aina huomioon...

 

[Lapsetonolen]

Kyllä minäkin kadehdin.
Sen sijaan, että pitää joka päivä tehdä vastuullista ja vaativaa työtä jatkuvassa paineessa, olisi ihanaa saada olla kotona ja puuhastella kaikenlaisia juttuja. Mielelläni hyppäisin oravanpyörästä pois, mutta lasta en valitettavasti voi koskaan saada.

Eiköhän aika moni nainen tee lapsia siksikin, että pääsee työelämän paineista pois.