Lapsen kaverit vai sisarukset tärkeämpiä?

[vierass]

Meillä kolme lasta ja nyt tuli eteen tilanne, jossa lasta ei kutsuttu luokkakaverin synttäreille, pieni luokka ja muut jotka usein leikkivät yhdessä saivat kutsun. Kutsuttujen määrä oli rajattu (teemasynttärit) ja tämä yksi tippui sitten pois. Ei siis ollut ainoa jota ei kutsuttu, mutta ainoa tästä tietystä porukasta, joiden kanssa ovat vapaa-ajallakin kavereita ja asuvat lähekkäin. Lapsi toki itki asiaa kotona ja oli hyvin pettynyt, varmisteli että saahan hän itse kutsua kaikki omille synttäreilleen. Tämä toki järjestetään aikanaan.
Lapsi on ehken hieman hiljainen, mutta silti ihan sosiaalinen. Äitinä tämä tuntuu lapsen puolesta tosi surulliselta, mutta jäin myös mietimään omia kouluaikojani ja sitä että vaikka kuinka oli hyvät kaverit koko kouluajan, on useimmilla ne aikuisena läheiset ihmiset joko jatko-opiskelujen myötä tulleet tai sitten omat sisarukset.
Meillä siis lapset tosi läheisen tuntuisia keskenään ja viihtyvät yhdessä, "korvaako" tämä jollain tasolla kaveruutta pitkällä tähtäimellä?
Itse olen siis ainoa lapsi, joten ei omaa kokemusta sisaruksista.

 

[ilaria]

Harvalla taitaa ne ystävyyssuhteet kestää leikki-iästä aikuisuuteen, mutta sisaruussuhde onkin sitten yleensä elämänmittainen ihmissuhde. Jos itseni tulisi valita parhaat ystäväni, olisivat ne ehdottomasti ennen muita rakkaita ystäviäni ne omat sisarukseni. Lisäksi näihin tärkeimpiin tosiystäviin kuuluu suurimmaksi osaksi vasta myöhemmällä iällä mukaan tulleita ihmisiä, vaikka joukossa onkin muutama hiekkalaatikkokaveri

 

[AivanSama]

Itselläni parhaimmat ystävät ovat olleet elämässä mukana alle kouluikäisestä asti. Sisarukset ovat aina olleet tärkeitä. Nähdäkseni mikä tahansa merkityksellinen ihmissuhde helpottaa, kun joutuu pettymään johonkin toiseen ihmissuhteeseen.

 

["no no no"]

Onhan ne sisarussuhteet ihan erilaisia. Siinä ollaan jo näytetty ne pahimmat puolet puolin ja toisin penskana ja kasvettu siihen ajatukseen että aina toisesta huolehditaan. Niissä saa kuitenkin myös ne suurimmat kärhämät aikaan ettei se ihan niin yksi yhteen aina sitten menekkään.

 

["Heini"]

Minulla on lapsuuden kavereist jäljellä enää vain yksi naapurin 'tyttö' elämässäni. Kaikki koulukaverit ovat jääneet matkan varrella opiskelujen ja muuttojen myötä. Sisko on edelleen tärkeä minulle, vaikka harvoin mekin ehdimme näkemään. Uusia ystäviä olen saanut töistä ja harrastuksista.

 

[vierass]

Kiitoksia vastauksista! Vähän äidin surua lievttää ajatella että ei ole niin vaarallista jos ei aina ihan siihen ydinporukaan lapsi mahdu, kun tosiaan on nuo sisarukset.Ja koulussa on kuitenkin kavereita ja pääsee mukaan porukan leikkeihin, vaikkei nyt tuohon synttäriporukkaan mahtunutkaan.

 

["Miumau"]

Tosi hölmöltä vaikuttaa tuo synttärijuttu. Kiva, että te kuitenkin voitte kutsua kaikki kaverit. Sisaruksia ei korvaa mikään, vaikka vähän eri tietenkin, kuin kaverit. Meillä oli sisarusten kanssa lapsena paljon samojakin kavereita, kun ikäero oli pieni. Nyt on useimmat kaverit jääneet niiltä ajoilta, mutta sisarukset pysyneet edelleen läheisinä, vaikka asutaan eri paikkakunnilla.

 

[AivanSama]

Kiitoksia vastauksista! Vähän äidin surua lievttää ajatella että ei ole niin vaarallista jos ei aina ihan siihen ydinporukaan lapsi mahdu, kun tosiaan on nuo sisarukset.Ja koulussa on kuitenkin kavereita ja pääsee mukaan porukan leikkeihin, vaikkei nyt tuohon synttäriporukkaan mahtunutkaan.

Mun nähdäkseni outoa, että on olemassa kaveriporukka ja varmasti kaikkien vanhemmat tietää, keitä tähän "porukkaan" kuuluu, niin vanhemmat rajaa vieraat niin, että yksi pitää tiputtaa pois.