Lapsettomat kaverit ovat kaatellisia kotiäitiydestäni!!

[hmmmm]

Itse olen jo palannut työelämään ja työpäivä nimenomaan tuo tasapainoa päiviin (vaativa asiantuntijatyö). Lapset menee täysillä aamukuudesta iltakymmeneen, joten työelämä tuo edes vähän sitä "omaa aikaa" ja mahdollisuuden keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Töissä saa myös istuskella (töitä tehdessä) eikä koko ajan tarvitse säntäillä joka suuntaan.

Hyvä noin, mutta itse en kyllä vielä yhtään kaipaisi palavereihin kuuntelemaan tunnista toiseen sitä samaa pa*kan jauhantaa ja asioiden pyörittelyä, ja aivan utopistisia vaatimuksia ja aivan liian tiukkoja aikatauluja yms. yms.
Olen kuitenkin kerennyt ennen lapsia jo vuosikausia vaativia töitä tekemään, ja kerkeän varmasti tämän kotonaolojakson jälkeenkin, mutta nyt ainon kyllä ottaa kaiken ilon irti tästä kotonaolosta, kun kerran on mahdollisuus.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22563559]Sinä saat. Meillä ei lasta heräämisen jälkeen saa sänkyyn ennen kuin taas on yöunien aika. Ei todellakaan ole mikään köllöttelijä. Jos joskus aamulla tulee viereen köllöttelemään, on melko varmasti kipeä - eikä silloinkaan kovin pienestä nuupahda. Että joo: mä joskus kadehdin lapsettomia ja flegmaatikkolasten vanhempia, kun itse joudun aloittamaan päivän sata lasissa joka aamu kuudelta [/QUOTE]

Ei meilläkään vanhempi enää aamupalan jälkeen sänkyyn tule köllöttelemään, mutta siinä se leikkii samassa huoneessa kun minä ja vauva. Mielestäni nuo aamulötköilyt ovat ehkä kaikkein parasta tässä kotonaolossa, joten ikävä, jos niistä ei pääse nauttimaan.

 

["vieras"]

Voihan sitä kuka tahansa jäädä kotiin valtion elätettäväksi. En näe tässä mitään kadehdittavaa.

 

[hoya bella]

Olen tahattomasti lapseton ja voi että mua riepoo, kun joku valittaa sitä kotiäitiyden rankkuutta. "Ja mulla ei oo lomaa ollenkaan. On tää niin rankkaa. Yöunetkin loppu jo seittemältä. Voivoi ja valivali.

Tämä on asia jota en ole ikinä ymmärtänyt lapsettomissa ihmisissä. Kyllä se voi joillekin olla välillä rankkaakin, jos on esim monta pientä lasta joista on lähes yksin vastuussa eikä lapset ole helppoja tai on sairautta tai muita isompia ongelmia perheessä.

 

[Ennen lapsia oli helpompaa]

Hyvä noin, mutta itse en kyllä vielä yhtään kaipaisi palavereihin kuuntelemaan tunnista toiseen sitä samaa pa*kan jauhantaa ja asioiden pyörittelyä, ja aivan utopistisia vaatimuksia ja aivan liian tiukkoja aikatauluja yms. yms.
Olen kuitenkin kerennyt ennen lapsia jo vuosikausia vaativia töitä tekemään, ja kerkeän varmasti tämän kotonaolojakson jälkeenkin, mutta nyt ainon kyllä ottaa kaiken ilon irti tästä kotonaolosta, kun kerran on mahdollisuus.

Sun lapset taitaa nukkua hieman enemmän ja vähemmän katkonaisesti kuin omani. Silloin aikaa ja tarmoa riittääkin puuhasteluun lasten kanssa ja siitä nauttiikin aivan toisella tavalla kuin silmät ristissä uupuneena. Hyvien yöunien (suodaan noin kerran kuussa) ja vaikkapa yksin tehdyn juoksulenkin (mulle suodaan tääkin noin kerran kuussa) sitä nauttii lastenkin seurasta aivan toisella tavalla.

Jos sun käsitys vaativista töistä on paskanjauhanta ja aikataulutus, niin otan osaa.

 

[hmh]

Makoilla??
Olen itse katellinen lapsettomille ihmisille ketkä saavat mennä ja huidella miten haluaa. Ainoa mitä eivät sitten koe, on rakkaus lapseen ja huomata muutakin kuin oman napansa!

Mä en ymmärrä millä logiikalla lapseton ihminen ei näkisi muuta kuin oman napansa? Vai onko tuo vaan perustelua itselleen että on tehnyt paremman valinnan kun teki ne lapset?

 

[nyt työelämässä]

Olen tahattomasti lapseton ja voi että mua riepoo, kun joku valittaa sitä kotiäitiyden rankkuutta. "Ja mulla ei oo lomaa ollenkaan. On tää niin rankkaa. Yöunetkin loppu jo seittemältä. Voivoi ja valivali. "

Ihan OT.
Ei ole kotiäitien vika, ettei sinulla ole lasta.
Mä en ymmärrä tota, ettei mistään saisi valittaa kun aina on jollain asiat vielä huonommin :kieh: Varsinkin lapsettomat tuntuvat älähtävän kaikesta lapsielämään liittyvästä vaikeudesta. Se on toisinaan oikeesti ihan saakelin raskasta ja hermoja repivää!

 

[Kotiäiti (ap)]

Ihan OT.
Ei ole kotiäitien vika, ettei sinulla ole lasta.
Mä en ymmärrä tota, ettei mistään saisi valittaa kun aina on jollain asiat vielä huonommin :kieh: Varsinkin lapsettomat tuntuvat älähtävän kaikesta lapsielämään liittyvästä vaikeudesta. Se on toisinaan oikeesti ihan saakelin raskasta ja hermoja repivää!

sun kanssa aivan samaa mieltä. Olen tähän törmännyt itsekkin. Eihän me kotiäiditkään (tai työssä käyvät) älähdetä lapsettomille, että voi kun teillä on helppoo ja saatte nukkua vapaa-aamuisinkin vaikka kuinka kauan!!!!!!!

 

["Minä vain"]

[QUOTE="Kotiäiti";22563575]ap kysyjä täällä vielä.. tarkoitin myös tuolla, että oma siskoni ei koskaan kysele (kuin kännipäissään) lapsestamme ja saattaa mennä puoli vuotta, että näemme vaikka asumme samassa kaupungissa. Mielestäni outoa [/QUOTE]

Ei tuo kyllä teudelta kuulosta.
Siskollasi on oma elämä, ei hän aikuisena välttämättä ehdi niin kauheasti huomioimaan teitä.

 

[hmh]

sun kanssa aivan samaa mieltä. Olen tähän törmännyt itsekkin. Eihän me kotiäiditkään (tai työssä käyvät) älähdetä lapsettomille, että voi kun teillä on helppoo ja saatte nukkua vapaa-aamuisinkin vaikka kuinka kauan!!!!!!!

Ai miten niin? Tässäkin ketjussa tästä esimerkkejä. Koko ketjuhan on kiistelyä siitä kenellä on rankinta ja vaativimmat lapset ja voikun SÄ et tiedä mitään jos sulla ei oo ollu tällasta lasta.

 

[äiti 44 v]

Saispa uudesta eläimestäkin "äitiyslomaa".

Kesällä 1991 olin pätkätyössä (opiskelijana vielä) ja lopetin työt sinä kesänä heinäkuun puolivälin jälkeen ja ilmoitin kavereille ympäri Suomen että jään äitiyslomalle! Ja täydestä meni. Onnittelujen lomassa tarkensin sitten että meille tulee koiranpentu kuten tulikin Rauha hänen muistolleen, eli yli 15v ja poistui muonavahvuudesta vasta loppuvuodesta 2007.

 

[hmmmm]

Sun lapset taitaa nukkua hieman enemmän ja vähemmän katkonaisesti kuin omani. Silloin aikaa ja tarmoa riittääkin puuhasteluun lasten kanssa ja siitä nauttiikin aivan toisella tavalla kuin silmät ristissä uupuneena. Hyvien yöunien (suodaan noin kerran kuussa) ja vaikkapa yksin tehdyn juoksulenkin (mulle suodaan tääkin noin kerran kuussa) sitä nauttii lastenkin seurasta aivan toisella tavalla.

Jos sun käsitys vaativista töistä on paskanjauhanta ja aikataulutus, niin otan osaa.

Välillä nukkuu, välillä ei. Ja jos on takana huonompi yö, niin otetaan sitten aamupalan jälkeen heti pienet torkut. Sehän tuossa kotona olemisessa on parasta, että ei tarvitse minkään ohjelman mukaan mennä, vaan voi vapaasti mukauttaa ohjelmaa tilanteen mukaan.
Mitä tulee tuohon oman ajan ottamiseen, niin ihan oma vikasi, jos et sitä omaa aikaa saa otettua; se ei ole kuin järjestelykysymys. Jos sinulla ei ole miestä, niin vanhemmille/kavereille hoitoon tai hommaa lastenvahti.
Itse käyn neljä kertaa viikossa urheilemassa + satunnaisesti ystävien kanssa jossain ilman lapsia. Ja mielestäni tämä on tärkeää juuri siksi, että pystyy nauttimaan siitä kotona olemisesta, eikä muutu katrkeraksi ja kitiseväksi neljän seinän sisällä homehtuvaksi marisijaksi.

 

[totuus on]

[QUOTE="Kotiäiti";22563244]tähän olen nyt törmännyt ja USEIN! Lapsettomat kaverit ovat niin katellisia tästä, että olen ollut 3v kotona. Onko tollaset ihmiset edes kavereita ja myös sekin, että aivan läheiset sukulaiset (siskot, veljet ym) kellä ei ole lapsia ovat hekin tavallaan kateellisia.[/QUOTE]


Onko ne sanoneet sinulle tämän suoraan vai oletko ja luulotteletko vain?
Luulottelu ja oletukset ovat vain sinun päässä syntyneitä ajatuksia ja usein se ei vastaa todellisuutta!

 

["äiti 44v"]

Ex-kotiäitinä, nykyisenä työssä käyvänä äitinä kadehdin, tai sanotaan mielummin kaipaan lapsetonta aikaa. Kun sai mennä ja tulla niin kuin itse...

Mutta ei, kotiäitiyttä ei kaipaa enkä kadehdi. On ihanaa, että elämässä on muutakin kuin koti ja muksut.

Kotiäidilläkin voi olla elämässään muutakin kuin koti ja muksut. Ja kodin ja lasten tiimoiltakin on mahdollista hankkia elämäänsä sisältöä ja virikkeitä ja kiirettä vaikka kuinka.

Ja työ tuo ihmisen elämään... työn. Täysin yliarvostettu asia, ikäänkuin mantra jota hoetaan että työ tuo elämään sisältöä. Ei tuo. Jos ihminen on rajoittunut kotiäitinä niin rajoittunut hän on työssäkäyvänäkin ihmisenä. Sitä vain yleisesti erehdytään pitämään "elämän sisältönä" että tapaa työkavereita ja saa puheluja asiakkailta tai keltä kukakin saa.

 

[Omaamielide]

Ihan OT.
Ei ole kotiäitien vika, ettei sinulla ole lasta.
Mä en ymmärrä tota, ettei mistään saisi valittaa kun aina on jollain asiat vielä huonommin :kieh: Varsinkin lapsettomat tuntuvat älähtävän kaikesta lapsielämään liittyvästä vaikeudesta. Se on toisinaan oikeesti ihan saakelin raskasta ja hermoja repivää!

Mulla on kaksi lasta, mutta mua ärsyttää tuo kotiäitien valitus siitä, miten älyttömän rankkaa se elämä on. Tuntuu että monilla äideillä on hirveä kilpailu siitä, kumpi nyt saa elämänsä kuulostamaan rankimmalta. Kenellä nukutaan huonoiten, kenellä on eniten korvatulehduksia, kenellä ei syödä/pottailla/ulkoilla ja milloin mitäkin eniten.
Oikeasti tuntuu, että lasten kanssa kotonaolemisesta ja lasten hoitamisesta ei saisi nauttia ja sen ei saisi sanoa olevan oikeasti kivaa ja helppoa, koska tämä jotenkin vähentää näiden marttyyriäitien valituksen hohdokkuttaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="äiti 44v";22563834]Kotiäidilläkin voi olla elämässään muutakin kuin koti ja muksut. Ja kodin ja lasten tiimoiltakin on mahdollista hankkia elämäänsä sisältöä ja virikkeitä ja kiirettä vaikka kuinka.

Ja työ tuo ihmisen elämään... työn. Täysin yliarvostettu asia, ikäänkuin mantra jota hoetaan että työ tuo elämään sisältöä. Ei tuo. Jos ihminen on rajoittunut kotiäitinä niin rajoittunut hän on työssäkäyvänäkin ihmisenä. Sitä vain yleisesti erehdytään pitämään "elämän sisältönä" että tapaa työkavereita ja saa puheluja asiakkailta tai keltä kukakin saa.[/QUOTE]

Jos kaikki ajattelisi noin ja loisisi nurkissa niin ei olisi veronmaksajia. Juuri sinunlaistesi loisten takia Suomella menee huonosti ja etuuksia ja palveluita karsitaan.

 

[nyt työelämässä]

[QUOTE="äiti 44v";22563834]Kotiäidilläkin voi olla elämässään muutakin kuin koti ja muksut. Ja kodin ja lasten tiimoiltakin on mahdollista hankkia elämäänsä sisältöä ja virikkeitä ja kiirettä vaikka kuinka.

Ja työ tuo ihmisen elämään... työn. Täysin yliarvostettu asia, ikäänkuin mantra jota hoetaan että työ tuo elämään sisältöä. Ei tuo. Jos ihminen on rajoittunut kotiäitinä niin rajoittunut hän on työssäkäyvänäkin ihmisenä. Sitä vain yleisesti erehdytään pitämään "elämän sisältönä" että tapaa työkavereita ja saa puheluja asiakkailta tai keltä kukakin saa.[/QUOTE]

Arvasin, että joku älähtää tuolle, että elämässä pitää olla muutakin kuin koti ja muksut

Itse kotivuosina kolusimme lasten kanssa kerhoja, kyläilimme, ulkoilimme ja harrastimme milloin mitäkin. Elämässä oli muutakin kuin kodin seinät ja lapset. Siitä huolimatta koen elämäni rikkaammaksi ja antoisammaksi nyt, kun lapset ovat koulussa/pk:ssa ja minä töissä. Aikansa kutakin
Jos jonkun pää kestää pelkkää kotiäitiyttä vuodesta toiseen niin ok. Minä en ole niin hyvä ihminen. Minulla pitää olla muutakin. Anteeksi heikkouteni :snotty:

 

[nyt työelämässä]

Mulla on kaksi lasta, mutta mua ärsyttää tuo kotiäitien valitus siitä, miten älyttömän rankkaa se elämä on. Tuntuu että monilla äideillä on hirveä kilpailu siitä, kumpi nyt saa elämänsä kuulostamaan rankimmalta. Kenellä nukutaan huonoiten, kenellä on eniten korvatulehduksia, kenellä ei syödä/pottailla/ulkoilla ja milloin mitäkin eniten.
Oikeasti tuntuu, että lasten kanssa kotonaolemisesta ja lasten hoitamisesta ei saisi nauttia ja sen ei saisi sanoa olevan oikeasti kivaa ja helppoa, koska tämä jotenkin vähentää näiden marttyyriäitien valituksen hohdokkuttaa.

Minulle kotiäitiys oli henkisesti rankkaa. Lapset olivat helppoja ja kilttejä. En vain jaksanut sitä "yksitoikkoista" arkea kuin 5 vuotta. Päivääkään en siitä vaihtaisi (no ehkä muutaman), mutta en erityisemmin sitä kaipaa tai kadehdi.

 

[dior]

[QUOTE="äiti 44v";22563834]Kotiäidilläkin voi olla elämässään muutakin kuin koti ja muksut. Ja kodin ja lasten tiimoiltakin on mahdollista hankkia elämäänsä sisältöä ja virikkeitä ja kiirettä vaikka kuinka.

Ja työ tuo ihmisen elämään... työn. Täysin yliarvostettu asia, ikäänkuin mantra jota hoetaan että työ tuo elämään sisältöä. Ei tuo. Jos ihminen on rajoittunut kotiäitinä niin rajoittunut hän on työssäkäyvänäkin ihmisenä. Sitä vain yleisesti erehdytään pitämään "elämän sisältönä" että tapaa työkavereita ja saa puheluja asiakkailta tai keltä kukakin saa.[/QUOTE]

Mä ainakin haluan tehdä töitä. Työ tuo mun elämään erilaisia haasteista, sellaisia, joita en kotona ja lasten kanssa saa. Työ antaa mulle keinon toteuttaa itseäni, vaikka toteutan itseäni myös kodin/lasten/harrasteiden kautta. Työ antaa mulle jotain omaa, jotain missä kehittyä. Ilman työtä voi tietysti saada samanlaisia asioita, mutta mulle työ tuo elämään enemmän sisältöä. Se ei vähennä mun aikaa/intoa/virikkeitä lasten kanssa, vaan ehkä jopa parantaa niitä. Kaikki me arvotetaan itseämme jotenkin, mä arvotan itseäni sellaisten asioiden kautta, joita olen tehnyt, jotka ovat osa minua jne. Siihen kuuluu työ.

 

["Kotiäiti"]

Ihan OT.
Ei ole kotiäitien vika, ettei sinulla ole lasta.
Mä en ymmärrä tota, ettei mistään saisi valittaa kun aina on jollain asiat vielä huonommin :kieh: Varsinkin lapsettomat tuntuvat älähtävän kaikesta lapsielämään liittyvästä vaikeudesta. Se on toisinaan oikeesti ihan saakelin raskasta ja hermoja repivää!

Mitä tarkoitat "Ihan OT" ?

 

[dior]

[QUOTE="Kotiäiti";22563915]Mitä tarkoitat "Ihan OT" ?[/QUOTE]

Off-topic

 

[nyt työelämässä]

[QUOTE="Kotiäiti";22563915]Mitä tarkoitat "Ihan OT" ?[/QUOTE]

OT= out of topic= asian vierestä

 

[nyt työelämässä]

Mä ainakin haluan tehdä töitä. Työ tuo mun elämään erilaisia haasteista, sellaisia, joita en kotona ja lasten kanssa saa. Työ antaa mulle keinon toteuttaa itseäni, vaikka toteutan itseäni myös kodin/lasten/harrasteiden kautta. Työ antaa mulle jotain omaa, jotain missä kehittyä. Ilman työtä voi tietysti saada samanlaisia asioita, mutta mulle työ tuo elämään enemmän sisältöä. Se ei vähennä mun aikaa/intoa/virikkeitä lasten kanssa, vaan ehkä jopa parantaa niitä. Kaikki me arvotetaan itseämme jotenkin, mä arvotan itseäni sellaisten asioiden kautta, joita olen tehnyt, jotka ovat osa minua jne. Siihen kuuluu työ.

:flower:
eikä palkkapäiväkään huonompi asia ole

 

[ettet vain itse]

[QUOTE="vieras";22563273]Mitähän he siis sinun mielestäsi kadehtivat?[/QUOTE]

Ja kuinka se ilmenee?

 

["Kotiäiti"]

OT= out of topic= asian vierestä

Kiitos!

:headwall: