Lapsettomat, joiden miehellä on edellisestä liitosta lapsia

[StellaI]

Hei,

kaipaan vertaistukea lapsettomilta naisilta, joiden miehellä on edellisestä liitosta lapsi(a). Yhteistä lasta on yritetty/yritetään hoidoilla ja "vika" on sinussa.

Miten pystytte elämään asian kanssa? Miten mies kokee tilanteen ja miten hän tukee teitä? Kykeneekö hän ymmärtämään sinun erilaista näkökulmaa ja niitä ahdistaviakin tunteita? Uskotteko, että parisuhteenne tulee kestämään, vaikkei sitä yhteistä lasta tulekaan?

------------------------------------------------------

Minulla on ollut viime aikoina tosi vaikea elää asian kanssa ja miehen lapsen läsnäolo on alkanut ahdistamaan :ashamed: Lapsen äiti on sievästi sanottuna todella haastava ja se tekee tilanteesta entistäkin vaikeamman. Lapsen kanssa tulen hyvin toimeen, siksi minua hävettääkin omat fiilikset. Miten minusta on tullutkin näin katkera ämmä... :ashamed: Lapsi on se ainut viaton osapuoli tässä. Minun pitää aikuisena kyetä peittämään negatiiviset fiilikset. Osittain siksikin olen nyt yrittänyt olla mahdollisimman paljon pois kotoa silloin kun tyttö on meillä. Ja yritän keksiä syitä, miksen voi lähteä heidän mukaansa esim. kaupungille. Mua ahistaa olla liikkeellä "pelkkänä Stellana", minä haluan olla perheeni äiti!

Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa lainkaan. On jopa sanonut suoraan, ettei sure tilannettamme lainkaan. Eikä asiasta voi keskustella kun siitä seuraa poikkeuksetta repivä riita ja silloin mies sanoo minulle todella pahasti. Loukkauksia on todella vaikea unohtaa, vaikka mies niitä jälkeenpäin sanookin katuvansa. Ammattiauttajalle mies ei suostu lähtemään. Välillä iskee kunnon sinni päälle, että ei sovi luovuttaa - kyllä se yhteinen lapsi vielä tulee! Mutta sitten välillä taas ero tuntuu parhaimmalta ratkaisulta.. :ashamed:

 

[Heia]

.

 

[Spirit123]

Ihanaa että olette aloittaneet keskustelun tästä aiheesta.Meitä lapsettomia joiden miehillä on jo lapsi/lapsia on varmasti enemmän kuin osaisi ajatellakaan.
Kun mieheni lapsi tulee meille minusta tulee lähes näkymätön.Poika vie kaiken huomion ja minä kelpaan lähinnä vaan sapuskan tekemiseen ja muuhun passaamiseen.Jos minä saan huomiota hakee lapsi sitä vielä enemmän.Olen puhunut asiasta ja tilanne on onneksi hieman parantunut, mutta edelleen minulla on paska fiilis 80% ajasta kun lapsi on meillä.
Minä ärsyynnyn hyvin useasti siitä että exä vaikuttaa elämäämme todella usein.Elämä olisi niin helppoa ilman häntä ja niitä lukuisia puheluita mitä hän soittelee.Lapsihan tässä tosissaan on viaton osapuoli ja sen takia pitää usein tsempata että vaikuttaa normaalilta.Itse olen ryhtynyt hyvin hyvin neutraaliksi.En paljon puhu enkä pukahda tai jos puhun niin semmoista jonnin joutavaa löpinää.En halua että poitsu puhuu äidilleen meidän asioita.Lapsi kuitenkin hyvin avoimesti puhuu meille kaiken mitä sielä toisessa osoitteessa puhutaan.Jos joskus yrität asettaa rajoja lapselle niin jo tulee soitto että mitä sielä nyt touhutaan.
Onko muidenkin exät tällaisia?Minkä ikäisiä teidän lapsipuolet ovat?
Saiko tästä nyt mitään Tolkkua....en tiedä mutta oli niin paljon ajatuksia että oli vaikeaa kirjoittaa vaan jotain.