Minusta se ei olisi kamalan toivottavaa, että seuraisivat minun jalanjälknäni. Tai jos sitten seuraavatkin, toivon , että tekisivät sen sitten todellisesta halusta, eikä ajatumisesta alalle, kuten itselleni kävi- vähän äitini saappaita lainatessani.
Palkka on huono ja työ välillä raskasta ja pikkulapsivaiheen ja työn yhdistäminen rankkaa. Toisaalta työ on helppoa ja palkitsevaa. Mutta jos katson lapsiani nyt, en ole ainakaan sen kuvan perusteella, mikä minulla heistä nyt on, että se työ olisi heidän juttunsa ja riittävän motivoivaa.
Toivoisin heidän löytävän sen oman juttunsa, itse en taida tehdä työtä, joka olisi juuri se minun juttuni ja sellaisen omille lapsilleni soisin. Joskin toivoisin, ettei heistä kasvaisi niin työkeskesiä, että muu elämä jää vähemmälle.