Lapset pienellä ikäerolla vai isolla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Esikoinen nyt 2kk ja mietin oisko helpompaa jos yritettäis pikkusisarusta aika pian niin että ikäero tulisi alle 2v vai pitäiskö odottaa pari vuotta. Hyvä puoli pienessä ikäerossa on että lapset leikki myöhemmin hyvin yhdessä ja se että valmistun kohta ja voisin mennä työelämään vasta sitten ku lapset on hankittu, eikä kesken uraputken. Huono puoli on sit taas miten jaksan uuden vauvan kanssa ku kotona on taapero...

Kokemuksia?
 
Mitä mieltä miehesi on? Etukäteen ei voi tietää, miten asiat menee. Voi tulla sairauksia, voi olla helppo vauva, voi olla haastava vauva, voi olla että uuvut, voi olla että jaksat todella hyvin. Voi olla, että lapset leikkii yhdessä ja voi olla että he eivät voi sietää toisiaan. Ei se pieni ikäero sitä sano, että he ystävykset tulevat olemaan.
 
No mulla ei oo kokemusta pienestä ikäerosta,
mutta oon ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun et pojilla on ikäeroa 3v8kk.
Lapsilla on menee keskenään hyvin ja me aikuiset ei uuvuttuu vauvarumbassa täysin.
Meille sopi myös hoitovapaalla vuorottelu ja se, et välillä " haukattiin happea" duunissa.
 
No kokemuksia lähipiiristä, ei heti perä jälkeen! Minä pidän varman huolen nyt ehkäisystä kun vauva on pieni, äitini sanoi hyvän neuvon aikoinaan että älä tee niin pienellä aika välillä että kumpiki on vaipoissa, helpottaa kummasti eikä ikäero ole järkyttävän suuri kuten mun veljillä:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
No kokemuksia lähipiiristä, ei heti perä jälkeen! Minä pidän varman huolen nyt ehkäisystä kun vauva on pieni, äitini sanoi hyvän neuvon aikoinaan että älä tee niin pienellä aika välillä että kumpiki on vaipoissa, helpottaa kummasti eikä ikäero ole järkyttävän suuri kuten mun veljillä:)

1,5 -2 vuoden ikäeroa ajattelin ja hyvällä tuurilla esikoinen ei enää oo silloin vaipoissa.
 
meillä on hieman päälle 2v ikäero mutta hyvin on mennyt, minä en ole uupunut ja uhmaikäinen taapero joka on kasvamassa isoksipojaksi on handlannut statuksensa todella mallikkaasti. Hänet työllistämällä on kaveri on kehkeytynyt kelpo isoveli joka on lähes aina kiltti ja ihana lapsi :) ja kun ilkeyksiään tekee niin lähinnä vielä sisarukselta omaa tavaraa kädestä tai tuuppiipuolivahingossa mutta ONPA sisaruksen huomioon ottaminen opettanut nöyryyttä ja tapoja. Kaveri osaa pyytää anteeksi todella kauniisti ja ottaa nykyisin meidät vanhemmatkin huomioon.. hyvällä ja pahalla :D

Tee miten parhaaksi näette. Meillä ois tullut aikasemminkin toi kakkonen mutta tuli tuulispää vaan ensin... ja kuka sanoi että sitä heti raskautuukaan ? että uutta putkeen sanoisin minä, nuorena se on helppo muksut tehdä ja haudassa ehtii nukkua sit ;)
Tosin en tiesä teidän työ/opiskelujuttuja ja halvemmaksi tää perhe-elämä ei tästä muutu joten budjetille tääkin käy mutta viis siitä ne on sen 5-6 vuotta pieniä vaan :D murehditaa myöhemmin muut kulut ..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Sellanen parin kolmen vuoden ikäero on hyvä. Ei yhtään pienempi.

Meillä on viimeisimmillä lapsilla 1v8kk ja minusta ihan hyvä sekin. Yhtään pienemmälle olisi voinut olla vaikeaa selittää vauvasta, eikä olisi ehkä älynnyt mitään koko hommasta ja kokenut ehkä huonoksi hommaksi, mutta näin meni ihan hyvn. Väsyksissä ollaan kyllä oltu :) Isoin ero on yli 5v ja ihan hyvä sekin. Että enpä osaa sanoa mitään :D Joku vuosi on jo liian vähän sen isomman lapsen kannalta nimenomaan.
 
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu:
Mitä mieltä miehesi on? Etukäteen ei voi tietää, miten asiat menee. Voi tulla sairauksia, voi olla helppo vauva, voi olla haastava vauva, voi olla että uuvut, voi olla että jaksat todella hyvin. Voi olla, että lapset leikkii yhdessä ja voi olla että he eivät voi sietää toisiaan. Ei se pieni ikäero sitä sano, että he ystävykset tulevat olemaan.

Tähän on mielestäni hyvin koottu oleellinen :)

Meillä on esikoisen ja kaksosten välillä 2v2kk, kaksosten ja nelosen välissä 4v6kk, nelosen ja vitosen välissä 1v9kk ja vitosen ja kutosen välissä 2v3kk. Kaikki on oikeestaan ollut ihan hyviä vaihtoehtoja. Osa meidän lapsista leikkii ihan mielettömän hyvin yhteen ja yhteinen sävel löytyy heti, eikä se ole aina lähin ikäjärjestyksessä.

Enemmän miettisin varmastikin sitä mikä sopii teidän perheelle, haluatko heti uuden vauvan, vai haluatko viettää esikoisen kanssa enemmän aikaa. Meillä tuli esikoisen jälkeen heti kaksoset, joten kaikki suunnitelmat heitti häränpyllyä, onneksi ihan positiivisesti :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
No kokemuksia lähipiiristä, ei heti perä jälkeen! Minä pidän varman huolen nyt ehkäisystä kun vauva on pieni, äitini sanoi hyvän neuvon aikoinaan että älä tee niin pienellä aika välillä että kumpiki on vaipoissa, helpottaa kummasti eikä ikäero ole järkyttävän suuri kuten mun veljillä:)

1,5 -2 vuoden ikäeroa ajattelin ja hyvällä tuurilla esikoinen ei enää oo silloin vaipoissa.

Ai 1,5 vuotias ei enää vaipoissa? Kyllä minä kuiten luulen että sellaisia on TODELLA vähän ja TODELLA hyvä tuuri. Se 2-3 vuotta on aika passeli kun joillaki lapsilla joilla on vaippoista pois opettelu kesken niin voi taantua vauvan myötä ja alkaa vauvailemaan myös, jos on jo ollut jonku aikaa pois niin ei niin helposti ala taas tekemään housuun:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.
 
Meillä on mielestäni mennyt oikein hyvin, vaikka ikäeroa lapsilla on vain 1v2kk. Toki riippuu vähän keneltä kysyy, mutta itse en "paremmasta tiedä", ja meidän lapset on mm. hyviä nukkujia. Sen verran täytyy kyllä pelotella että ei kyllä sitten kauheasti kannata hetkeen haaveilla tekevänsä jotain muuta, mutta hyvin on meillä sujunut ihan sillä, kun keskityn nyt vain ja ainoastaan tähän hetkeen ja päivä kerrallaan mennään :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.

Miks?
 
Eniten ehkä mietityttää et jos meen töihin ku valmistun, en varmaa heti viiti raskautua ja sit se ikäero menee helposti ainakin 4-5 vuodeksi. Ja en ollenkaan tiedä tekeekö hyvää uralle olla kesken kaiken poissa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:
No kokemuksia lähipiiristä, ei heti perä jälkeen! Minä pidän varman huolen nyt ehkäisystä kun vauva on pieni, äitini sanoi hyvän neuvon aikoinaan että älä tee niin pienellä aika välillä että kumpiki on vaipoissa, helpottaa kummasti eikä ikäero ole järkyttävän suuri kuten mun veljillä:)

1,5 -2 vuoden ikäeroa ajattelin ja hyvällä tuurilla esikoinen ei enää oo silloin vaipoissa.

Ai 1,5 vuotias ei enää vaipoissa? Kyllä minä kuiten luulen että sellaisia on TODELLA vähän ja TODELLA hyvä tuuri. Se 2-3 vuotta on aika passeli kun joillaki lapsilla joilla on vaippoista pois opettelu kesken niin voi taantua vauvan myötä ja alkaa vauvailemaan myös, jos on jo ollut jonku aikaa pois niin ei niin helposti ala taas tekemään housuun:)

Niin, nykyään ku vaipat on niin imukykysiä et ei oo ees epämukavaa tehdä tarpeita sinne. Ennen vanhaan oli monet jo vuoden vanhana kuivia. Me kestoillaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.

Miks?

1-vuotias ei ymmärrä vauvan tulosta hölkäsen pölähtävää. Joku vain tulee ja anastaa hänen paikkansa ja vie äidin sylin ja tissit mennessään :D Jos vauva on kovin vaativa (mitä ei ennalta tiedä) voi äidin aika mennä lähes täysin vauvaan aluksi. Isompi suostuu vaikka kirjan lukuun vieressä jne ja voit selittää asioita, mutta 1v on vauva itsekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Sellanen parin kolmen vuoden ikäero on hyvä. Ei yhtään pienempi.

Meillä on viimeisimmillä lapsilla 1v8kk ja minusta ihan hyvä sekin. Yhtään pienemmälle olisi voinut olla vaikeaa selittää vauvasta, eikä olisi ehkä älynnyt mitään koko hommasta ja kokenut ehkä huonoksi hommaksi, mutta näin meni ihan hyvn. Väsyksissä ollaan kyllä oltu :) Isoin ero on yli 5v ja ihan hyvä sekin. Että enpä osaa sanoa mitään :D Joku vuosi on jo liian vähän sen isomman lapsen kannalta nimenomaan.

Meillä kahden nuorimman ikäero 1v 11kk. Toiseksi pienimmälle oli mahdoton raskausaikana selittää mitään masuvauvasta. Ei tajunnut. Tulikin sit aika yllätyksenä hänelle se vauva.. Että oli vähän aikaista hänelle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.

Ei välttämättä. Eikä varsinkaan jos lapset samaa sukupuolta. Leikit menee kohtuu nopeasti yksiin ja seuraa riittää omasta takaa. Oma kokemus omasta lapsuudesta on että 3v tai ylitse on "liian iso" ikäero leikkien yhteen menemiseen. Aina on toinen joko liian iso tai liian pieni sisaruksien leikkiin. Toki aikuisena ikäerolla ei ole enää niin suurta merkitystä mutta vielä ala- yläasteikäisenä jutut ja touhut on aika erilaisia 3v ikäerolla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eniten ehkä mietityttää et jos meen töihin ku valmistun, en varmaa heti viiti raskautua ja sit se ikäero menee helposti ainakin 4-5 vuodeksi. Ja en ollenkaan tiedä tekeekö hyvää uralle olla kesken kaiken poissa...

Sä mietit ihan liikaa.. :D Ei elämää voi tollain elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.

Ei välttämättä. Eikä varsinkaan jos lapset samaa sukupuolta. Leikit menee kohtuu nopeasti yksiin ja seuraa riittää omasta takaa. Oma kokemus omasta lapsuudesta on että 3v tai ylitse on "liian iso" ikäero leikkien yhteen menemiseen. Aina on toinen joko liian iso tai liian pieni sisaruksien leikkiin. Toki aikuisena ikäerolla ei ole enää niin suurta merkitystä mutta vielä ala- yläasteikäisenä jutut ja touhut on aika erilaisia 3v ikäerolla..

Meillä taas leikkii parhaiten yhteen 5v tyttö ja 11v poika :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.

Miks?

1-vuotias ei ymmärrä vauvan tulosta hölkäsen pölähtävää. Joku vain tulee ja anastaa hänen paikkansa ja vie äidin sylin ja tissit mennessään :D Jos vauva on kovin vaativa (mitä ei ennalta tiedä) voi äidin aika mennä lähes täysin vauvaan aluksi. Isompi suostuu vaikka kirjan lukuun vieressä jne ja voit selittää asioita, mutta 1v on vauva itsekin.

Kun lapsi saa sisaruksen, se on aina kova paikka esikoiselle, enemmän tai vähemmän. Meidän tuolloin 1-vee ei tosiaankaan ymmärtänyt vauvasta mitään, vähän pelkäsikin alkuun, mutta nykyään kipittää joka paikkaan, mihin äiti ja vauvakin menee. Meitä on kaksi aikuista tässä, jotka ottaa molempia vauvoja syliin, ja kun mies palasi töihin, niin esikoinen kylläkin istui siihen sohvalle viereen lukemaan kanssani kirjaa.

Meillä tosin on ollut helppo vauva tämä kuopus, joten tuuriahan tässä on ollut mukana. Esikoinen kuitenkin kasvaa koko ajan ja ymmärtää nyt esimerkiksi sen, miten vauvaa paijataan nätisti, osaa laittaa tutin suuhun, viedä vauvalle lelun ja tuoda vaipan. Vahtia pitää, mutta tähän mennessä ei ole tahallaan yrittänytkään vauvaa satuttaa.

Niin ja ollaan annettu esikoisen olla rauhassa ihan pieni. Se vaan tahtoo siitä huolimatta kasvaa ja kehittyä koko ajan isoksi pojaksi :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muutama muksu:
hyvin onnistuu pienelläki ikäerolla.. mulla 1v2kk lyhin väli ja 1v6kk pisin väli ja sikäli minusta parempi tehä (varsinki jos tekee vain 2-3 lasta) lapset kohtuu lyhyillä ikäeroilla että saa sitten sen vaipparumban ymv kerralla ohi.

Mutta lasten kannalta vähän isompi ero voisi olla ehkä ihanteellisempi? Ainakin sen 1½v.

Ei välttämättä. Eikä varsinkaan jos lapset samaa sukupuolta. Leikit menee kohtuu nopeasti yksiin ja seuraa riittää omasta takaa. Oma kokemus omasta lapsuudesta on että 3v tai ylitse on "liian iso" ikäero leikkien yhteen menemiseen. Aina on toinen joko liian iso tai liian pieni sisaruksien leikkiin. Toki aikuisena ikäerolla ei ole enää niin suurta merkitystä mutta vielä ala- yläasteikäisenä jutut ja touhut on aika erilaisia 3v ikäerolla..

Tottahan tuokin. Eri asia vaan sitten, että kuinka moni äiti jaksaa vääntää muksuja ihan putkeen..
 
Meillä ikäeroa lapsilla 1v4kk.Ja mä kanssa sinisilmäisesti ajattelin että siinähän ne samalla menee.No ei todella oo menny! Esikoinen oli helppo vauva,söi ja nukkui - tämä toinen sitten on ollu kaikkea muuta - koliikkivaivainen,allerginen,itkuinen... Eka vuosi niden kahden kanssa meni ihan sumussa,silmänaluset mustina ja silmät itkusta turvonneena.Nyt jo vähän helpottaa kun ovat kolme ja kaksi,mutta ei ne oikein leiki keskenään ja ovat niin eriluonteisia ettei niistä varmaan parhaita kavereita tule koskaan.Että näinkin voi käydä.Jos oisin tienny niin ikäeroa ois meillä tullu ainakin tuo kolme vuotta.
 

Yhteistyössä