Lapset & ero ! Eroperheiden kokemuksia !

Hei,

meillä tuli ero miehini kanssa, ja lasten huoltajuus kiistatuttaa.
Kumpikin haluaa olla lasten lähivanhempi - ja pelkäämpä että tästä tulee vielä käräjäoikeus tappelu jos ei sopuun päästä.
(ex) mieheni ei kuulemma halua lapsia vain joka toinen viikonloppu.
enkä minäkään ole lapsista valmis luopumaan, mutta mikä ratkaisuksi?

meillä on 1- ja 4vuotiaat lapset.

Mitkä on hyväksi koettuja asumis järjestelyitä eroperheessä?
Toimiiko "vuoro viikoin" asuminen, vai jääkö lapsi silloin vaille tunnetta tämä on minun oma koti?

 

Kai olette käyneet lastenvalvojalla ja teille on selitetty mitä lähivanhemmuus on? Että se ei kummaltakaan vie lapsia yhtään pois? Ja noin pienet on MUN mielenstä liian pienet viikko-viikkoon. Mutta se on vain mun mielipide.

 

Kokeilkaa itse asua joka toinen viikko eri kodissa. Onko kivaa, eikä stressaa? Tehkää sitten niin kuin jotkut viisaat, lapset asuu aina fyysisesti samassa kodissa, äiti ja isä vaihtavat viikottain asuntoa. On liian pieniä varsinkin 1v vuoroviikko asumiseen. Sanoohan sen maalaisjärkikin.
Koittakaa setviä toi juttu niin, että ajattelette niitä lapsia ennen kaikkea!

 

Ei olla vielä,
hän on lomalla :/

Tilanne on se että meidän välimatkaksi koituu 16km ja koska minulla ei ole autoa lasten on oltava kirjoilla minun luonani tulevaisuudessa ihan tarhapaikan takia.
Mieheni käy samalla paikkakunnalla töissä minne muutan, hänelle se ei olisi ongelma mutta suurin ongelma on siinä että hän lupasi alkaa tapella käräjä oikeudessa lasten paikasta, jos en suostu siihen että lapset on yhtä paljon molemmilla.

Nyt luin artikkelin, ja olen itsekkin mieltä että viikkoasuminen ei ole hyvä juttu :/ varsinkin nuorempi on liian pieni koko ajan hyppimään paikasta toiseen..

 

Eli sinä olet lähivanhempi jos lapset on sulla kirjoilla ei sen suurempi ongelma. Mies siis haluaa kiistellä tapaamisista. Noh, käykää rauhassa siellä lastenvalvojalla ja yrittäkää selvitä sinne asti. Elkää hätiköikö ja uhoilko. Ja se käräjäprosessi on aika pitkä ja kallis, lastenvalvoja kyllä kertoo ja yrittää saada teidät näkemään LASTEN PARHAAN.

 

Viikko isän luona ja viikko äidin luona on ratkaisu vanhempien edun / pään /halun mukaan. Lapsen kuuluu asua omassa kodissaan ja saada pitää sama hoitopaikka ja pihapiiri ja naapurit ja kaverit. Jos vanhemmat eivät sovi saman katon alle, niin vuorotelkoot lasten kotona asumistaan. Tai sitten toisen vanhemman täytyy osata asettaa lapsen etu oman halunsa edelle.

 

Ainahan voit hankkia auton.

 

Ihan ensin: Voimia! Edessäsi on pitkä ja kivinen polku, polun varressa kasvaa myös ruusupensaita ja muista että ruusuissakin on piikit. Ole itse taistellut samasta asiasta viime kesän, syksyn, talven ja vielä keväällä.. Käräjillä on käyty ja lastenvalvojalla juostu mutta meillä tuo ruljanssi on vihdoin ohi. 2- ja 4-vuotiaat lapset asuvat nyt kanssani ja olen yksinhuoltaja. Itse olen sitä mieltä että vuoroviikko-systeemi toimii vain jos vanhemmat asuvat lähekkäin ja tulevat aidosti toimeen keskenään ja puhuvat lapsiin liittyvistä asioista ja hoitavat jatkossa, vaikkakin vuorotellen, niin silti osittain kaiken yhdessä. Huoltajuuskiistat on yleensä aina hirveen hankalia eikä niihin oikein voi ulkopuoliset puuttua jollei jommassa kummassa vanhemmassa ole oikeasti jotain pahasti pielessä tai lasten turvallisuutta uhkaavaa. Ainut vinkki mitä osaan antaa niin on että keskustelkaa, huutakaa ja raivotkaa ilman lapsia ja rauhoittukaa puhumaan ja toivokaa että saatte itse ratkaisua alkuun.. tsemppiä!

 

Tsemppiä!
Mun lähipiirissä on perhe, jolla viikko-viikko-systeemi on toiminut tosi hyvin. Isä jäi vanhaan kotiin, äiti muutti ehkä kilometrin päähän. Päiväkotia ei tarvinnut vaihtaa. Perhe on jopa jakanut autonsakin samalla periaatteella. Se kenellä lapsi on, käyttää autoa
Lapsi tosin näkee äitiä isänkin viikolla ja toisinpäin. Äiti voi esimerkiksi hakea päiväkodista, käyttää puistossa leikkimässä ja viedä isän luo syömään ja nukkumaan.
Jotenkin tosi ihanaa nähdä, että ero voi olla noin "onnistunut". Molemmat ajattelevat lapsen parasta ja pystyvät käyttäytymään aikuismaisesti toistensa kanssa. Tiedän, että sielläkin on kaikenlaista katkeruutta ja muuta, mutta eivät anna sen näkyä lapsen elämässä.

 

Vaikea antaa mitään oikeaa vastausta. Näm on niin yksilöllisiä. Ja sulla toinen lapsi on vielä noin pieni. Meillä lapset oli suunnilleen 4/5 vanhoja kun erottiin. Alkuun lapset olivat pääsääntöisesti minulla. Isällään piti olla joka toinen viikonloppu, mutta isällä oli usein "tärkeämpää" tekemistä lapsiviikonloppuina. Ja kun ei ollu lastensuojeluihmisen tekemää paperia, niin helppo oli hänen luistella lupauksestaan pitää lapsia. Sitten molempien vanhempien elämään tulivat uudet puolisot. Isän puoliso sai kai ymmärtämään, että omiin lapsiin kannattaa olla yhteydessä. Olen oikeasti tosi kiitollinen tästä uudelle miehen puolisolle. Sillä lapset saivat tätä ennen kokea monta iso pettymystä, kun heille oli luvattu isälleen pääsy, mutta isä sitten kuitenkin sen usein perui.
Nyt lapset ovat meillä vuoroviikoin ja hyvin pystymme sopiv´maan asioista ja keskustelemaan. Usein myös erikoisjärjestelyt kummankin työtilanteen mukaan onnistuvat hyvin. Lapset ovat sisäistäneet hyvin vuoroviikko systeemin. Osaavat hyvin ennakoida ja laskea, milloin on vaihto edessä jne. Molemmat vanhemmat uusine kumppaneineen ovat hyvin tärkeitä lapsille. Ja hoidossa/koulussa ovat antaneet kiitosta siitä, että lapset puhuvat molemmista perheistä hyvään sävyyn. Meillä isä on lähivanhempi ja lapset kirjoilla hänen luona. Tämä vaikeuttaa hieman omaa asemaani esim. koulukyytien osalta jne. Asumme lähekkäin mutta eri kunnissa.