Lapsesi ambulanssissa

[oxanest85]

Hei!

Olemme ensihoitaja-opiskelijoita Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta ja teemme opinnäytetyötä aiheesta "lapsi ensihoidon asiakkaana". Työn olisi tarkoitus valmistua joulukuussa 2008. Tarkoituksena on kehittää sairaankuljettajien kykyä kohdata ja hoitaa lapsipotilasta.

Toivoisimme vanhemmilta ajatuksia ja kokemuksia sairaankuljettajien toiminnasta ja lapsen huomioimisesta hoitotilanteessa. Kuinka vanhemmat ovat kokeneet tilanteen. Mitä hyvää ja mitä huonoa tulee mieleen.

Opinnäytetyömme ei perustu haastatteluihin vaan käytämme aineistoa vain yhtenä lähteenä ns. "esimerkkeinä tosielämästä".

Jos haluat kertoa näkemyksesi, vastauksia voi laittaa näille sivuille tai sähköpostiin heli.koivula@piramk.fi

Tietoja käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti, voit missä tahansa vaiheessa ilmoittaa, jos et halua että käytämme kantaasi osana työtämme.

Sana on vapaa!

Terveisin ensihoitaja-opiskelijat Paula Salonen& Heli Koivula

 

[Hatastia]

Meidän piti hälyttää ambulanssi 1v pojallemme kun hän ei saanut henkeä. Alkoi jo sinertää ja haukkoi vaan happea. Paniikissa tietysti olimme molemmat ja mies soitti ambulanssin. Hätäkeskuksesta saimme ohjeet laittaa poika puoli-istuvaan asentoon ja viedä ulos. Ulkona jo onneksi olimme siinä vaiheessa, sen verran tajusin siinä tilassa sentään itsekin. Kun paloauto kurvasi pihaan, oli pahin jo ohi. Poika ei ollut enää sininen muttei saanut silti kunnolla hengitettyä. Ambulanssi tuli melkein heti paloauton jälkeen. Minä kyllä tykkäsin ensihoitajien rauhallisista ja varmoista otteista, siinä tilanteessa oli ihana luovuttaa vastuu ammattilaiselle. Poika sai ambulanssissa ventolinea ja vesihöyryä. Molemmat ensihoitajat olivat miehiä, en tiedä oliko se syynä miksi poika vierasti vai paha olo, yleensä ei vierasta. Matkan aikana hirveä räminä ja kolina sekä moottorin meteli yllättivät sekä minut että pojan. Ensihoitaja puhalsi muovikäsineestä ilmapallon ja piirsi siihen kasvot, se oli pojasta hauska =) Tämä kumikäsineukkeli sitten pomppi pitkin ambulanssia kun mentiin kohti sairaalaa. Itselleni jäi ihan hyvä kuva ensihoitajien toiminnasta. Korostaisin että kannattaa hysteeriselle vanhemmalle jatkuvasti kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu jne. Puolet menee kuitenkin ohi korvien. Ja ennen kaikkea se, että ensihoitaja itse on rauhallinen ja varma otteissaan oli ainakin minulle huojennus. Poika sai hyvää hoitoa.

Sairaalassa pojalla sitten todettiin olevan astmakohtaus sekä laryngiitti. Hengitystiet olivat tukkeessa siis koko matkalta.

Toivottavasti tästä oli jotain apua =)

 

[Qunneli]

Itse olen ollut saattamassa lastamme ambulanssissa yliopistolliseen sairaalaan. Kyyti oli vauhdikasta -500km kolmessa tunnissa. Minä sain hoitaa vauvaani, mutta apuun tultiin hyvin, kun tarvitsin apua. Neuvottiin mistä saan lapselle happea jne. Olen kiitollinen siitä, että sain olla lapseni kanssa ja päästiin turvallisesti perille. Jos näkisin vielä kuljettajaa, sanoisin kiitokseni -parempaa ei olisi voinut meidän kohdalle osua. Lapseni tosin menehtyi vakavaan sairauteen noin puolitoista kuukautta myöhemmin -Hyvin ottivat tahtoni huomioon siinä, että sain hoitaa lasta niin paljon kuin halusin. Tiedän, että apua olisin saanut esim. elvytystilanteessa.

Toinen lapsi oli isänsä saattelemana ambulanssissa ja oli myös saanut hyvää hoitoa. Diagnoosin tekivät nopeasti jo lanssissa ja antoivat hengitystä avaavaa lääkettä. Myös miehen osasivat rauhoittaa neuvomalla ja opastamalla hoitoa. Se on hyvä auttamiskeino.

 

[mammy]

meillä nyt 6v ja 2v lapset vaikia astmaatikkoja-6v tyttöä jouduttu paljon kiidättään ampulanssilla keskussairaalaan hoitoon.hoito on ollut AINA hyvää!lapsi ollut rauhallinen ja hoitajat ottaneet sekä vanhemmat että lapsen huomioon....
paras pointti on että ensihoitajat ovat meidät vieneet osastollekkin asti kun eivät ole muuten ottaneet tilannetta tosissaan (tk:n tai päivystyksen lääkärit)! siittä suuri kiitos ensihoitajille!!!!!!!!!! :flower:

 

[ninnu76]

Poikamme sai kovan kuumekouristuksen ollessa hieman alle 2-vuotias.
Kouristuksen aikana tiesin kyllä mitä pitää tehdä ja olin jo menossa kylmän suihkun alle ja samalla hoputin miestäni soittamaan ambulanssia.Poika kouristeli valtavasti ja korisi samalla.Ohjasin tyttäremme ulos ohjaamaan ambulanssia pihallemme.Miehen kanssa seistiin kylmän suihkun alla poika käsivarsillamme ja valelimme vettä viilentämään ihoa.
Ambulanssi tuli nopeasti,vaikka matkaa on reilut 14km ja tie on huonossa kunnossa vuodenajasta riippumatta.Pahin oli jo ohi,mutta silti poika vietiin terveyskeskukseen ambulanssilla.Ensihoitajat olivat miellyttäviä ja kertoivat koko ajan mitä tekevät ja ettei tämä kouristus ole lainkaan vakavaa.Kehuivat myös ripeästä toiminnasta vaikka olimmekin paniikissa.Minäkin,jolla on pienenä ollut lukuisia kouristuksia...
Ambulanssikyydillä veivät sitten 60km päähän sairaalaan terveyskeskuslääkärin luvalla.Poika oli jo tuolloin hyvin väsynyt,eikä juurikaan vierastellut.Ensihoitajat sitten juttelivat niitä näitä pitääkseen ajatuksen muualla kuin juuri kokemassa kohtauksessa.Kun oma mieli rauhoittui,pystyi järkevämmin puhumaan ensihoitajien kanssa kouristuksesta ja siitä miten jatkossa tullaan toimimaan.
Loistavaa palvelua pienelle pojalle sekä vanhemmille!!!! :hug: :flower: