Lapsenteko ilman lapsen kaipuuta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja missikirri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

missikirri

Jäsen
08.01.2014
128
0
16
Onko kukaan tekemällä tehnyt lasta ilman lapsen kaipuuta? Tarkoitan ihan yrittämällä yrittänyt raskautta, vaikka minkäänlaista vauvakuumetta ei ole, eikä muutenkaan niin erityistä kaipuuta lapsen saantiin.

Miltä se raskaus ja lapsen syntymä silloin tuntuu? Syttyykö äidinrakkaus kuitenkin matkan varrella tai viimeistään kun lapsen saa käsivarsilleen?
 
Meillä lapsi oli " järkiratkaisu" jota tosiaan tehtiin tekemällä. Ikinä en ole vauvakuumetta kokenut.
Tottakai äidinrakkaus syttyy ihan normisti jos se on ylipäänsä syttyäkseen.
 
Mulla on aina ollu mielessä, että jos yhden lapsen tekis. Ei siis koskaan ole ollut vauvakuumetta, enkä ole edes ihmeemmin lapista "pitänyt". Kyllähän me tiedettiin jos ehkäisyä ei ole niin voi tulla raskaaksi, en vaan tajunnut että se tapahtuu kuukauden sisään.
En tykännyt olla raskaana, päinvastoin masennuin siitä ja päivät kului itkien pahaa oloa. Eikä se rakkaus heti tullut, se oli vaan mötikkä jota hoiti parhaansa mukaan.
Se vauvan ensihymy oli se hetki kuin rakastuin ja siitä lähtien rakkaus on vaan kasvanut.

Toista lasta en halua, en missään nimessä.
 
Minä en tiedä, miltä vauvakuume tuntuu. Silti meillä on kaksi ihanaa ja rakasta lasta.

Esikoinen sai alkunsa pillereistä huolimatta, ja oli rakas alkujärkytyksen mentyä ohi. Se hetki, kun hänet sai syliin ensimmäisen kerran ei unohdu minulta koskaan. Kuopus taas on tehty, ei ihan tekemällä tehty koska raskauduin todella helposti, ja häntä odotteassa olin stressaantunut muista jutuista, joten raskaus meni vähän ohi. Mutta rakas tuli hänestäkin, totta kai.

Vieläkään en tiedä, mitä on vauvakuume ja kuopus lähentelee kolmea ikävuotta. En varmaan koskaan tule haluamalla haluamaan vauvaa.
 
Minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta tai selviötä että äidiksi jossain vaiheessa haluisin. Esikoista päätettiin yrittää kai siksi että ikää alkoi olla eikä kummallakaan ollut mitään asiaa vastaankaan, krapula-aamuna tuo päätös syntyi ja samantien tärppäsi.

Äidinrakkaus syttyi kun lapsi syntyi, velvollisuudentunne heti kun raskaudesta tiesin. Nyt lapsia on kaksi ja heti kummankin syntymästä saakka rakkaus heitä kohtaan on pakahduttavan suurta.
 
Eli luonto hoitanee kyllä tunteet mukaan peliin vaikka niitä ei aluksi matkassa olisikaan.

Kyllä.

Minäkää en tykännyt raskaanaolemisesta yhtään. Olen aina ollut perusterve ihminen, joka jaksaa vaikka mitä ja on yleensä pirteä ja voimissaan. Koskaan en ole ollut niin kipeä, kuin raskauksissa olin. Se teki olon kurjaksi, ja vertaistuen löytäminen oli aikalailla hankalaa, sillä suurin osa taitaa ihan oikeasti nauttia raskaana olemisesta? Minä siis en, en ja en. Se oli kamalaa.

Mutta velvollisuus ja vastuuntunto syttyivät esikoisesta heti, kun aavistin raskauden ja kuopuksesta jo silloin, kun ehkäisy jäi pois. Oli ihan päivänselvää, että raskausaikana ei polteta tupakkaa, ei käytetä alkoholia ja niin pois päin. Ja että elämää valmistellaan tulokasta varten. Ja niin se rakkaus syttyi. Kuopuksesta ehkä muutaman tunnin syntymän jälkeen, sillä hän syntyi melko vauhdilla ja sehän sattui. Mutta silti. Siellä se tunne oli, valmiina kehittymään.
 
Mulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta tai lapsen kaipuuta. En mitenkään inhoa lapsia mutta olen aika välinpitämätön. Kun tutustuin mieheeni, tämä sanoi että haluaisi ainakin yhden lapsen tulevaisuudessa. Kun oltiin oltu yhdessä kolmisen vuotta ajattelin että voisihan se vauva tulla. Raskausaikana ei tuntunut oikein miltään, mutta ajattelin että kun vauva syntyy ja kun häneen tutustuu niin alan rakastaa vauvaa kyllä. Ja niin kävikin.
 
Mun mielestä lapsen hankkiminen järkiratkaisuna voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin että tekee sen vauvakuumeen kourissa. Etuna on ainakin se, ettei pety ainakaan kovin raskaasti, jos raskautta joutuu yrittämään pitempään.

Mellä eka lapsi on tehty harkinnan tuloksena toivottuna mutta ilman varsinaista vauvakuumetta. Toisella kertaa vauvakuume taas iski täysillä ja lapsi piti saada heti välittömästi.
 
Mäkin ajattelin 30-vuotiaana, että olen aina halunnut lapsia "sitten joskus" ja miehen kanssa alettiin yrittää ilman vauvakuumetta, kun alkoi ikää tulla. Jo raskausaika oli jännittävää ja oma lapsi todella rakas. Samoin 2 pikkusisarusta :)
 

Yhteistyössä