Lapsenlapsettomuuden suuri suru

Näkemyksiä aiheesta? Onko itseaiheutettu ongelma (ei tehty itse useampaa lasta, kasvatuksessa yms.) vai onko jälkikasvun velvollisuus tai itsestäänselvä elämään kuuluva tapa, jonka välistä jättäminen on vanhempien odotusten pettäminen vai itsekäs oma valinta. Vai ei mitään näistä? Entäs jos kyse on tahattomasta lapsettomuudesta tai tahallisesta? Ja onko biologisen lapsen tekemättä jättäminen (vaikka pystyisi) ja adoptointi millainen asia?

Ja onko vanhemmilla oikeus surra ja katkeroitua kun odotettuja lapsenlapsia ei tulekaan? Mitä mieltä tällaisesta tuskasta? Mitä ajattelette omalla kohdallanne jos näin kävisi tai olisi käynyt?

 

Ei ole varsinaisesti kokemusta aiheesta, mutta olen vahvasti sitä mieltä että jokainen tekee itse päätöksen siitä haluaako lapsia vai ei. Vanhemmilla ei siis minun mielestäni ole oikeutta katkeroitus jos odotettuja lapsenlapsia ei tule.

 

Kukaan ei tee lapsia vain miellyttääkseen omia vanhempiaan.

 

Kukaan ei tee lapsia vain miellyttääkseen omia vanhempiaan.

No mitä mieltä sitten siitä, että sellaisia ihmisiä ihan oikeasti on, jotka olettavat silti näin tapahtuvan? Että lastenteko on itsestäänselvyys muille kun itsellekin on ja eihän kukaan oikeasti halua olla lapseton. Ei naapurin Jaska, ei Riitta-serkku, eikä oma tytär tai poikakaan, vaikka olisi mikä tilanne, homo, lesbo tai rutiköyhä pitkäaikaistyötön tai upporikas kroisos.

Kyllähän tuollaista ajattelua täälläkin näkee, että ei ymmärretä lapsettomuutta valintana ja ajatellaan, että kyllä kaikki kuitenkin haluaisivat lapsia ja viimeistään lapsen tehtyä rakastuisivat tähän ja pitäisivät valintaa oikeana.

 

Samaan syssyyn voisi tiedustella vanhemmista, jotka ovat vastustaneet/vastustavat/vastustaisivat (alaikäisten) lastensa aborttiaikeita viimeiseen saakka? Vai onko eri asia kun raskaus on jo alkanut? Onko eroa onko motiivi murhan estäminen vai lapsenlapsen haluaminen? Jos niillä nyt on aina edes eroa.

 

No mitä mieltä sitten siitä, että sellaisia ihmisiä ihan oikeasti on, jotka olettavat silti näin tapahtuvan? Että lastenteko on itsestäänselvyys muille kun itsellekin on ja eihän kukaan oikeasti halua olla lapseton. Ei naapurin Jaska, ei Riitta-serkku, eikä oma tytär tai poikakaan, vaikka olisi mikä tilanne, homo, lesbo tai rutiköyhä pitkäaikaistyötön tai upporikas kroisos.

Kyllähän tuollaista ajattelua täälläkin näkee, että ei ymmärretä lapsettomuutta valintana ja ajatellaan, että kyllä kaikki kuitenkin haluaisivat lapsia ja viimeistään lapsen tehtyä rakastuisivat tähän ja pitäisivät valintaa oikeana.

Mielipiteet on vähän kuin persereiät, kaikilla on omansa. Valitettavan paljon on ihmisiä, jotka ei kertakaikkiaan ymmärrä ettei kaikki halua elää kuten he tai edes "yleisesti on tapana". Itse olen päätynyt elämään kuten itse haluan, kenellekään selittelemättä

 

Jokainen pariskunta päättää lapsiluvusta keskenään. Asiasta voi keskustella jos joku ottaa asian itse esille mutta tosi törkeää mielestäni vanhempien (omatkin vanhempani ovat tähän syyllistyneet sekä minun että parin tuttavan kohdalla) kommentointi/kysely lapsiasioista. Ei voi tietää mitä taustalla on niin ei pidä mennä puuttumaan.

 

En mä oikein osaa eläytyä tollaseen ajattelutapaan.
Mä haluaisin lapsenlapsia sitten aikanaan. Mutta jo nyt tiedän että vanhin lapsi tuskin koskaan lapsia haluaa. Ja toivonkin oikeastaan ettei niitä tee, koska hän on luonteeltaan sen verran itsekäs ja omaa aikaa tarvitseva.
Toiseksi vanhinkaan ei toivottavasti lapsia tee, hän on kehitysvammainen ja muutakin tterveysongelmaa löytyy. En tiedä onko koskaan täysin kykenevä huolehtimaan edes itsestään.
Kahden nuorimman varaan jää siis toiveet lapsenlapsista. Mutta koskaan en aio tälläistä toivetta heille julkituoda. Ja tekivät asian suhteen sitten miten vaan niin se on hyvä mun kannalta. Koska mun suurin toive on kuitenkin että noi omat olis onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Sitten taas jos käy niin ettei lapsia voi saada vaikka haluais, niin se on surullista. Siinä tilanteessa olen tukena jos sellaista halutaan, ja pysyn asiasta erossa jos niin halutaan. Neuvoja en kuitenkaan jakele edes pyydettäessä.

Kaikenkaikkiaan asia on kuitenkin sellainen ettei oo mun asia eikä mun halut tai haluamattomuudet siihen saa vaikuttaa. Enkä haluakkaan vaikuttaa vaan haluan että lapseni tekevät itse omat päätöksensä asian suhteen. Tukena olen niin paljon kuin haluavat ja pystyn, tekivät sitten lapsia tai eivät.

 

Näkemyksiä aiheesta? Onko itseaiheutettu ongelma (ei tehty itse useampaa lasta, kasvatuksessa yms.) vai onko jälkikasvun velvollisuus tai itsestäänselvä elämään kuuluva tapa, jonka välistä jättäminen on vanhempien odotusten pettäminen vai itsekäs oma valinta. Vai ei mitään näistä? Entäs jos kyse on tahattomasta lapsettomuudesta tai tahallisesta? Ja onko biologisen lapsen tekemättä jättäminen (vaikka pystyisi) ja adoptointi millainen asia?

Ja onko vanhemmilla oikeus surra ja katkeroitua kun odotettuja lapsenlapsia ei tulekaan? Mitä mieltä tällaisesta tuskasta? Mitä ajattelette omalla kohdallanne jos näin kävisi tai olisi käynyt?

Jokuhan sen syy on ja tiedetään, että soija ainakin aiheuttaa lapsettomuutta. Onhan ehkäisyvalmisteetkin tehty soijasta. Mut ota asia reilummin puheeksi itse. Muita syitä riittää kyllä:
Fara för fosfater i maten | Samhälle | svenska.yle.fi

 

Varmasti on haikeaa jos ei koskaan lapsenlapsia tule, mutta mun mielestä se on jokaisen oma päätös. Mun mielestä olisi kuitenkin kauheaa jos mun lapset tekisi lapsia sen vuoksi että mä haluan.

Heillä on oma elämänsä ja oikeus elää sen niinkuin haluavat. Mulle on pääasia että lapset ovat onnellisia.

 

Kyllähän se varmasti tulisi olemaan aivan hurjan surullista. En siitä kuitenkaan voi lapsia alkaa syyttää. Voisihan sitä yrittää löytää vaikka varalapsenlapsia koska on paljon lapsia joilla ei ole isovanhempia.

En voisi omiani syyttää senkään takia etten ole itse halunnut enempää. Voisihan se olla jos olisin vielä yhden lapsen tehnyt niin hän haluaisikin lapsia. Oma vikani siis lopulta.

 

Niin, voihan se olla kova paikka, mutta toisaalta voihan näitä kovia paikkoja olla muitakin. Entä jos lapsi ei löydä puolisoa ollenkaan? Entä jos lapsi valitsee "huonon" ammatin? Entä jos lapsenlapsia tuleekin, mutta he asuvat ulkomailla ja näet heitä kaksi kertaa vuodessa? Eihän tällaisia valintoja voi tehdä omia vanhempia ajatellen.

 

Itse en halua lapsia. Toki pärjäisin niitten kanssa mutta en näe niillä mitään paikkaa omassa elämässäni. Maailmassa on reilu 7 miljardia ihmistä, miksi jokaisen pitää saada omat lapset tänne. Osa ihmisistä ei osaa päättää ja tekee lapsia ihan varmuuden vuoksi. Mulla on puoliso joka ei myöskään oikein tiedä haluaako ja näyttää kallistuvan tähän "varmuuden vuoksi" -tekemiseen. Siinä sitä sitten ollaan pulman edessä, toinen haluaa ja toinen ei. Itse voin sanoa varmuudella että en tule katumaan vaikka en omia lapsia saisikaan.

Fakta on myös se että meidän tämänhetkinen suhde (joka on loistavalla mallilla), tulisi kärsimään tästä lasten teosta huomattavasti ellei jopa lopu kokonaan. Tiedän tosi monta parisuhdetta jotka on hajonnut lasten teon jälkeen. Siinä sitä on sitten taas yks YH lisää.

Mun vinkki: eläkää tätä elämää, jos molemmilla syttyy kunnon kipinä lapsiperheen perustamiselle niin tehkää se. Mutta jos ei, nauttikaa elämästä ilman lapsia ja jättäkää ne syvälliset pohdinnat suvun jatkamisen kiemuroista muille.

 

Ei vanhempi voi vaatia lapseltaan itselleen isovanhemmuutta. Tämä on suru, joka on vain kannettava. Kenelläkään ei ole velvollisuutta jatkaa sukua. Aikuiset tekevät omat päätöksensä.

 

Kukaan ei tee lapsia vain miellyttääkseen omia vanhempiaan.

Se on eri asia. Tilastoissa taitaa kuitenkin olla oletusarvona, että tekee pari uutta veronmaksajaa:
Tietovuotorahasto | MOT | yle.fi

 

Moni varmasto ottaisi lapselle varamummon ja vaarin jos sellainen on tarjolla. Siis esim jos omat vanhemmat asuvat kaukana, välit ovat viileät tai ovat jo vanhoja ja huonokuntoisia.

Jossei siis omia lapsenlapsia ala kuulua niin rohkeasti vaan etsimään, mummoa kaipaavia lapsia on paljon.

 

Mitä mieltä jos vanhempi kaikin keinoin estää alaikäisen lapsensa abortin lastenlasten menettämisen pelossa tai koska ei kestä ajatusta perheenjäsenensä murhasta?

 

Lapsenlapsenlapsettomuutta tietenkään unohtamatta.

 

Aloittaja kysyi saako syyttää itseään lapsenlapsettomuudesta, kun on tehnyt vain yhden lapsen, niin tavallaan kyllä. Jos ihan ehdottomasti on aina haaveillut niistä lapsenlapsista, niin kyllä omia lapsia kannattaisi tehdä useampi eikä jättää kaikkea yhden kortin varaan. Nykyään kun nääs läheskään kaikki ei halua tai ei pysty lapsia saamaan...

 

Vaikka sinulla lastenlapsia olisikin, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että koskaan tapaisit heitä. Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin nähden toisaalta mitäään velvollisuuksia, mutta ei myöskään mitään oikeuksia.

 

Aloittaja kysyi saako syyttää itseään lapsenlapsettomuudesta, kun on tehnyt vain yhden lapsen, niin tavallaan kyllä. Jos ihan ehdottomasti on aina haaveillut niistä lapsenlapsista, niin kyllä omia lapsia kannattaisi tehdä useampi eikä jättää kaikkea yhden kortin varaan. Nykyään kun nääs läheskään kaikki ei halua tai ei pysty lapsia saamaan...

Ei se lukumäärä mitään takaa. minulla 2 vammaista lasta , tuskin saavat lapsia, yksi homoseksuaali ja yksi joka rakennepikkeavuuden vuoksi on 98% varmuudella steriili.
Tasan ei käy onnen lahjat

 

 

Ei se lukumäärä mitään takaa. minulla 2 vammaista lasta , tuskin saavat lapsia, yksi homoseksuaali ja yksi joka rakennepikkeavuuden vuoksi on 98% varmuudella steriili.
Tasan ei käy onnen lahjat

osanottoni

 

Varmasti on haikeaa jos ei koskaan lapsenlapsia tule, mutta mun mielestä se on jokaisen oma päätös. Mun mielestä olisi kuitenkin kauheaa jos mun lapset tekisi lapsia sen vuoksi että mä haluan.

Heillä on oma elämänsä ja oikeus elää sen niinkuin haluavat. Mulle on pääasia että lapset ovat onnellisia.

luitko edellisen viestin linkin takaa syyn masennukseen?

 

Se on eri asia. Tilastoissa taitaa kuitenkin olla oletusarvona, että tekee pari uutta veronmaksajaa:
Tietovuotorahasto | MOT | yle.fi

Nosto