Lapseni säikähti tuulisella, nyt pelkää olla ulkona

Tuossa ennen pääsiäistä oli kovaa tuulta useita päiviä. Meille kävi 1v10kk ikäisen taaperon kanssa seuraavaa: Olimme hakemassa liiteristä puita, kun ykskaks liiterin ovi lävähti kiinni kottikärryä vasten. Lapsi oli juuri menossa ulos ja kai säikähti sitä hieman, ei muistaakseni kuitenkaan itkenyt. Itse säikähdin jälkikäteen sitä, että hetkeä myöhemmin lapsi olisi voinut olla kottikärryn ja oven välissä ja silloin olisi tehnyt kipeää. En kuitenkaan missään tilanteessa näyttänyt omaa säikähdystäni. Selitin vain, että "tuuli heilutteli ovea tms" Seuraava tilanne sattui seuraavana päivänä, kun lapsi pelkäsi isoa muovia, joka tuulella heilui kovasi (otettiin juuri kellarin suojamuovi pois). Sitä piti ihan itkeä ja lapsi pyysi surkeana sisälle. Sisälläkin tuuli tuntuu sen verran, että peltikatto romisee ym. mutta ei lapsi niihin juurikaan reagoi. No pääsiäinen meni muissa maisemissa ja lapsi pääsi leikkipuistoon ym. Tuulihan sitä vielä silloinkin ja kaikki näytti siitä huolimatta olevan ihan ok.

Mutta nyt kotiin palattua ulkona oleminen on yhtä tuskaa. Pari päivää sitten olimme ulkona tekemässä pientä askaretta ja tuuli kolisutteli kattoa ym. Lapsi oli melkeinpä paniikissa, tärisi kauttaaltaan ja jopa oksensi :'( Ja halusi rattaisiin, koska olimme lähdössä lenkille. Lenkillä lapsi vain kyhjötti vaisuna rattaissa ja halusi olla kuomun alla tuulen suojassa. Vielä eilen kävi pienoinen tuuli ja aamupäivän lenkillä lapsi oli edelleen vaisu, eikä halunnut tulla rattaista pois. Ja illalla taas itkettiin ulkona ja pyyteli vain surkeana sisälle ja yökkäili. Myöhemmin lapsi jäi isänsä kanssa ja nähtyään että menen autoon, oli vain itkenyt surkeana että "äiti sisälle".

Tänään olimme kyläilemässä ja siellä oli vilkas (hyppivä) pieni pentukoira. Lapsi pelkäsi sitäkin ja halusi olla vain sylissä. Kerrottakoon, että meillä itsellä on iso koira eikä lapsi koskaan aiemmin ole pelännyt koiria :'( Ja ollessamme ulkona lapsen kasvoihin kävi pienoinen tuuli hetken aikaa ja sekös alkoi pelottamaan taasen. Ja iltalenkillä isänsä kanssa oli jälleen ollut vaisu ja tänään kotona pelkäsi päällä olevaa astianpesukonetta, joka aiemmin ei ole vaikuttanut mitenkään, saati muut kodinkoneet.

Lapseni on aiemmin ollut tavattoman reipas ja ei mikään herkästi itkevä tyttö, joten tämä tilanne vetää vähän voimattomaksi. Luin juuri MLL:n sivuilta, että älykkäät lapset alkavat pelätä asioita jo nuorena ja pidän lastani aika teräväpäisenä tyttönä.

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia vastaavista asioista ja saisihan tuota vinkkejäkin saada tähän tilanteeseen, ulkoilla kun nyt täytyy kuitenkin. Melkein menee yöunet...

 

jatka vaan ulkoilemista lapsesi kanssa, kyllä hän ajan myötä tottuu taas ääniin.
Poikani liukastui alkutalvesta ulkona, sen jälkeen hän on arka kävelemään ulkona...huutaa koko ajan syliin.

 

Meillä äiti kaatuu, koska kaatui saunaan mennessä kun oli kevätlumia. Tosin ei pelota. Yrittäisin varmaan itse liittää jotain positiivista tuuleen/puhallukseen.- kokemusta noin selkeestä reaktiosta ei ole.

 

tuulet olivat kovia. jopa myrskyisiä. Ei tullut mieleenkään mennä ulos itse, saati pienten kanssa En ihmettele yhtään, että lapsesi pelkää. Onneksi enää ei myrskyä ja pääsee ulkoilemaan. Taitaa mennä monta selitystä ja juttuhetkeä ennenkuin saat lapsesi uskomaan ettei enää mitään pelättävää ole. Harkintaa tuohon ulkoiluhetkien valintaan

 

Niin tiedoksi vain edelliselle vastaajalle ja muillekin, että asumme maalla ja ulkoiltava on säällä kuin säällä joskus vähemmän joskus enemmän, jos meinaa saada lämpöä tupaan ja lämmintä vettä sekä koiran pissitettyä. Mies kun on päivät töissä. Meillä kun tuo elo ei riipu kelistä ja jos olisin arvannut mitä tuosta seuraa, niin ihan varmasti olisin toiminut toisin. Ja koska tähän saakka ei ole ollut sitten niin minkäänlaisia pelkoja, ainakaan ulkona, niin vaikeata olisikin ollut ennakoida mitä tuosta seuraa..

Kiitos vain, mutta en kaipaa jälkiviisaita kommentteja, tilanne tuntuu pahalta muutenkin. Aamun ulkoilut meni rattaissa istuen, muuten ei uskaltanut olla ollenkaan. Taitaa jäädä pihahommat tekemättä tätä menoa. Tosin lapsen hyvä olo onkin nyt etusijalla.
Kaipailen edelleen muiden kokemuksia ja kannustavia kommentteja, kiitos.

 

Meillä on myös ollut jossain vaiheessa tytöllä sellainen "pelkotila", ei kylläkään noin raju kuin teillä.
Kannattaa varmaan yrittää keksiä esim. joku yhteinen uusi leikki tai joku uusi lelu saattaisi vaikkapa saada unohtamaan tapahtuneen ulkona.
Meillä ainakin auttoi kun sai nuken rattaat joilla leikkiä, niin unohti kaikki pelottavat asiat ulkona ja muutaman ulkoilun jälkeen vanhoillakin leluilla leikkiessä eivät vanhat muistot enää palanneet.
Onneksi lapset unohtaa aika nopeasti tuollaiset, jos vain saavat mahdollisuuden.

Ja muista, itse myös iloisin mielin ulos ja yrittäkää leikkiä vaikkapa aluksi enemmän yhdessä ja sitten kun tyttö rupeaa viihtymään niin sitten vasta aloitat pihahommat.

Jaksamisia, yritä olla murehtimatta niin tyttösikin voi paremmin :hug:

 

Ja yksi hyvä vinkki vielä....pyydä tyttärellesi kavereita kylään leikkimään, yleensä kun lapsi huomaa, että eihän se kaverikaan mitään pelkää niin lähtee kyllä reipaana mukaan leikkiin!

 

Meillä tyttö pienempänä rupes pelkään viemäreitä kun näki kun poistettiin hiuksia lattiaritilästä. Sitä säikähti eikä tohtinu enää suihkuunkaan tulla. Mut pikkuhiljaa se meni ohi. Samoin hornetteja pelkäs mut sekin helpotti myöhemmin. Ja tuntui kyl äidistä ikävältä et tiedän miltä sinusta tuntuu. Neuvona sanoisin et nyt vain olla lapsen tukena ja vaikka pitää sylissä aina kun pelottaa ja sanoa ettei ole mitään hätää ja kertoa vaikka omasta lapsuudesta jotain kuinka itse on säikähtänyt ja sit ei se sit mitään pahaa ollutkaan vaan sitä vain säikähti. Menee varmasti tovi vielä et laps palaa taas omaksi itsekseen mut kyl se siit ajan kans unohtuu kun saa olla esim äitin sylis turvassa ja katsella maailmaa ja hoitaa sitä pelkoa pois. Eli ulos vain mut niin et lapsella turvallinen olo. ja kun sanoit et töitäkin pitää tehdä niin ain sillon ku laps rauhottunu niin yrittää tehdä niit töitä. mut onhan se varmasti hankalaa. Kyl se siit ajan kans.
Ei varmasti sellaista lasta olekkaan joka ei joskus jotain säikähtäs.

 

Kiitos ihanista kannustavista kommenteista ja vinkeistä Tyttö onkin nyt sitten lievästi kipeänä ja kulmahampaita puskee kovasti, joten nuokin varmaan osaltaan vetää herkemmäksi. Ulkona rattaissa olokin eilisestä illasta lähtien on sujunut reippaammin, kyllä tämä tästä. Vaikka sitä tietääkin, että pelot kuuluu normaaliin kehitykseen, niin siltikin tuo tuli niin äkkiä yllättäen ja sitä alkoi murehtimaan, että kauankohan tuo kestää. Meillä kun on ulkona ollut aina niin kivaa =) Ja tulee varmasti olemaan jatkossakin.

 

älä murehdi.ajan kanssa unohtaa.meillä liukastu talvella ja sen jälkeen ei uskaltanut kävellä,sylissä tai rattaissa piti olla. No, ajan kanssa vain meni ohi, kun ei tehnyt asiasta numeroa. Pääsi aina syliin ja rattaisiin, en tehnyt siis asiasta numeroa ja ajan kanssa unohti itsekin. ei mennyt edes kauaa.kyl se siitä.