Itse oon samassa tilanteessa, kun ap, ja kaikkea on kokeiltu.
On psykiatrit, psykologit, ravintoterapeutit ja yleislääkärit.
Helppo se on sanoa, että tuo on provo, vaan ei ainakaan meillä.
Jos sitten kysyy vaikka vielä täältä, niin HAUKUT on se tärkein anti, jonka saa.
En voisi kuvitellakaan, että kovin viisaita neuvoja vois tulla, mutta ainakin jonnekin voi oman
Huolensa kertoa nimettömänä.
Julkisesti kun saa vaikka mitä häiriintyneitä kommentteja ihan tuon meidän pojan kuullen tarpeeksikin.
No täältä niitä pisaa ihan törkeimmän kaupalla, kun voi myös vastata nimettömästi.
Se vaan kiinnostaisi, että onko jollain OIKEASTI ollu samanlaista ongelmaa ihan noihin vvasrasteluihin saakka ja
miten niistä on selvitty.
Siis sama tilanne ja ikä, kun ap:lla, mutta kyseessä on poika.
