N
nyt harmaana
Vieras
Olo on ainakin otsikon mukainen!
Olen viimesilläni raskaana, LA meni jo ja tietenkin oloni ja liikkuminen ollut sen mukaista. Olen kuitenkin käyttänyt lapsiani päivittäin ulkona ja hoitanut muutkin askareet ; ruoan laitot, siivoukset, pyykkäykset yms. arki rutiinit.
Lapset ovat 4v. ja nuorimmainen 1v.9kk. Anoppi ehdotteli viime viikolla, että voisi ottaa lapset luokseen kun on töistä vapaata nyt pidemmästi. Hän oli tietoinen siitä, että olemme mieheni kanssa nyt väsyneitä, meillä kun on ollut tässä muuttokin kuukauden sisällä takana ja kaiken kukkuraksi erokin. Mieheni kuitenkin ollut erittäin tiiviisti minun ja lasten apuna vielä. Mutta nämä seikat tietenkin ovat veroittaneet jaksamistamme.
No, suostuin, että lapset voivat mennä mummolaan mikä on n. 200 km päässä. Mutta koska nuorimmainen on vielä niin pieni, niin sanoin, että max. 3 yöksi. Mummi oli tästäkin eri mieltä, meinasi, että kyllä se pärjää. Joo, kyllä ehkä pärjää, mutta kuitenkaan ei ole hyväksi olla erossa vanhemmistaan ihan mahdottomia aikoja. Laskiskelinkin, että vauvan ois ollut hyvä syntyä tähän saumaan, mutta yli menee raskaus niin että "ropisee".
Tänään oli tarkoitus, että mummi tuo lapset kotiin, se kolme yötä meni jo. No, kuinkas ollakkaan - sain aamulla heti puhelinsoiton ja hän kertoi, että tuovatkin lapset huomenna!!!! Siis mä jotenkin arvasin tämän kun niin oli alunperinkin sitä mieltä, että voi pitää ne kauemmin. Laitoin jo miehellekkin viestiä töihin, että lapset eivät tulekkaan tänään! Ehdotin, että pyydän jotain ystävää mukaan (siltä varalta että synnytys käynnistyy) ja lähden ne itse hakemaan. Sitä vaan mietin, että miten jaksan istua tässä tilassa autossa 400 km. Mitä ihmettä mä voin tehdä?? Kyllä on niin kurja olo, ikävä kova lapsia ja sitten se, että oli sovittu,että tänään tulevat ja sitten eivät tuokkaan. Täällä napanuora sinkuu kyllä tällä äidillä ja kovasti!!
Olen viimesilläni raskaana, LA meni jo ja tietenkin oloni ja liikkuminen ollut sen mukaista. Olen kuitenkin käyttänyt lapsiani päivittäin ulkona ja hoitanut muutkin askareet ; ruoan laitot, siivoukset, pyykkäykset yms. arki rutiinit.
Lapset ovat 4v. ja nuorimmainen 1v.9kk. Anoppi ehdotteli viime viikolla, että voisi ottaa lapset luokseen kun on töistä vapaata nyt pidemmästi. Hän oli tietoinen siitä, että olemme mieheni kanssa nyt väsyneitä, meillä kun on ollut tässä muuttokin kuukauden sisällä takana ja kaiken kukkuraksi erokin. Mieheni kuitenkin ollut erittäin tiiviisti minun ja lasten apuna vielä. Mutta nämä seikat tietenkin ovat veroittaneet jaksamistamme.
No, suostuin, että lapset voivat mennä mummolaan mikä on n. 200 km päässä. Mutta koska nuorimmainen on vielä niin pieni, niin sanoin, että max. 3 yöksi. Mummi oli tästäkin eri mieltä, meinasi, että kyllä se pärjää. Joo, kyllä ehkä pärjää, mutta kuitenkaan ei ole hyväksi olla erossa vanhemmistaan ihan mahdottomia aikoja. Laskiskelinkin, että vauvan ois ollut hyvä syntyä tähän saumaan, mutta yli menee raskaus niin että "ropisee".
Tänään oli tarkoitus, että mummi tuo lapset kotiin, se kolme yötä meni jo. No, kuinkas ollakkaan - sain aamulla heti puhelinsoiton ja hän kertoi, että tuovatkin lapset huomenna!!!! Siis mä jotenkin arvasin tämän kun niin oli alunperinkin sitä mieltä, että voi pitää ne kauemmin. Laitoin jo miehellekkin viestiä töihin, että lapset eivät tulekkaan tänään! Ehdotin, että pyydän jotain ystävää mukaan (siltä varalta että synnytys käynnistyy) ja lähden ne itse hakemaan. Sitä vaan mietin, että miten jaksan istua tässä tilassa autossa 400 km. Mitä ihmettä mä voin tehdä?? Kyllä on niin kurja olo, ikävä kova lapsia ja sitten se, että oli sovittu,että tänään tulevat ja sitten eivät tuokkaan. Täällä napanuora sinkuu kyllä tällä äidillä ja kovasti!!
Tulevat sitten huomenna.
