""Vesta"",
Olen samaa mieltä siitä, että pakotettuna harva ottaa sen roolin, mitä häneltä odotetaan, eikä ainakaan hoida sitä hyvin.
Väärin tekee äitikin, joka ensin sanoo, että kasvattaa lapsen yksin ja myöhemmin päättää haluta isän kuvioihin.
>>""Miksi äidillä on oikeus päättää abortista, mutta isällä ei ole edes oikeutta estää sitä?""
Tämäkin on asia, mikä ei ole reilu millään tavalla. Ei se, että isä voisi päättää että äidin on pakko tulla äidiksi, eikä se, että äiti riistäisi isän toivoman lapsen hengen. Niin ja sitten on vielä se syntymättömän lapsen näkökulma...
Siinä asiassa ilmeisesti olemme eri linjoilla, sillä minusta isä, joka iloitsee siitä, että äiti on päättänyt kastavattaa lapsen täysin yksin, on juuri se vastuuntunnoton isä !
Se vastuu tulisi ottaa alusta asti, eikä lakaista lasta maton alle, saipa lapsi alkunsa miten vaan. (Se vastuu voi olla myös sitä, että tapaa lasta harvemmin kuin viikottain, mutta niin, että lapsi oppii tuntemaan oman isänsä.)
Tässä mielessä olen jäävi sanomaan asiaan mitään, sillä itse olen nainen, eikä minulle voi käydä niin, että joku vastentahtoisesti synnyttäisi lapseni
en tiedä, ajattelisinko miehenä asiasta jotenkin toisin.
Minä en voi kuvitella tilannetta, että vapaaehtoisesti luopuisin lapsestani, enkä haluaisi kuulla hänestä mitään.
Sellaisia ihmisiä en vain ymmärrä...
