[QUOTE="vieraana";28861161]Sun lapsi on todella pieni vielä! ehtii oppia vaikka mitä
Meillä on reilu 5v lapsi jolla tällähetkellä diagnoosina laaja-alainen kehitysviivästymä ja autistiset piirteet. Meidän lapsi on oppinut viimeisen kahden vuoden aikana aivan huimasti. 2v kieppeillä kontaktittomuus oli ehkä pahimmillaan.
Meidän lapsi oli tosi helppo vauva, toisin kuin esikoinen. Teki kaiken myöhemmin (liikkeelle lähtö ym) myöhemmin kuin esikoinen. Vajaa 1,5v sanoi ensimmäisen sanan, jota käytti ehkä kerran kahdessa viikossa. vuoden verran meni niin että uusia sanoja tuli ehkä kerran kuussa ja ne unohtuivat nopeaan.
Meillä lapsi rupesi matkimaan 4v. ja niillä kieppeillä rupesi puhe ja kaikki kommunikaatio kehittymään hurjasti. Aiemminkin otti kyllä kontaktia vieraisiinkin, mutta vain aikuisiin ja jos ei välittömästi saanut palautetta ei edes yrittänyt moneen viikkoon. Meillä lapsi oli vajaa 5v asti kotihoidossa koska koimme ettei pärjää päiväkodissa, vaan olisi sulkeutunut taatusti. Vasta kun oli saanut diagnoosin ja sai oman avustajan vietiin kuntouttavaan päivähoitoon. me järjesteltiin vaan työt niin että käydään vuorotellen töissä jotta saatiin lapsi hoidettua kotona. tämä nyt oli meidän valinta ja te teette niinkuin teille sopii. Kerroin tämän siksi, että teidän kannattaa koittaa saada pian oma avustaja hoitoon, jotta lapsen jokaiseen kontakti yritykseen pystyy joku vastaamaan hoidossa. Meidän lapsi kesti kyllä kotona sen että joutui odottamaan, mutta yhtään vieraammilta ei, vaan rupesi heti sulkeutumaan.
Meidän lapsen visuaalinen hahmottaminen on hyvä (yli ikätason) ja viimeisen vuoden ajan on kehittynyt huimasti kuvien käytössä ja viittomissa, jotka ovat tukeneet puheen kehitystä. Aiemmin lapsi toimi juuri kuvailemallasi tavalla, otti kädestä ja vei aikuisen sinne mistä halusi jne. Meille sanottiin tästä että on hyvä että osaa ilmaista mitä haluaa ja tämäkin on kontaktin ottamista!
Tiedän että nyt tuntuu raskaalta ja toivottomalta, mutta todella paljon kehitystä on odotettavissa. Hienoa on että olette päässeet tuen piiriin jo nyt, me saatiin vasta 3v neuvolasta lähete puheterapiaan ja kunnolla terapiat pääsi käyntiin vasta 4,5v iässä ja olen monesti miettinyt miten paljon pidemmällä voisimme olla jos terapiaan olisi päästy aiemmin ilman vastustelevaa neuvolan terkkaa.
Antakaa lapsen kehittyä omaa tahtiaan ja iloitkaa siitä mitä hän oppii. Kiljumiseen tottuu ja raivarit oppii sietämään paremmin kun jaksaa muistaa että se on lapselle ainoa keino ilmaista negatiivisia tunteita. Sama ihana lapsi hän on edelleen vaikka jonkun diagnoosin saisikin
Mä kerron joka paikassa ja kaikille että lapsi on autistinen niin eivät ihmiset katso ihan niin pitkään. Meillä toista lasta kuljetetaan harrastuksiin ja toista terapiohin ja terve lapsi on pienemmälle kateellinen terapiosta.[/QUOTE]
Tämä viesti oli mennyt multa jotenkin ohi. Tulin niin hyvälle tuulelle nyt tämän lukiessani, vaikka tulikin tippa linssiin - taas. Henkilökohtaisen avustajan hakemus on juuri lähtenyt eteenpäin ja siinä ei pitäisi olla muita muttia kun löytää sopiva työntekijä. Meilläkin juuri ne kontaktialoitteet ovat harvassa ja jos ei heti reagoi niin peli on siltä erää menetetty. Tarkkana täytyy olla ettei tilanteet mene ohi silmien. Ja välillä on tosi työlästä yrittää yksipuolisesti kannatella vuorovaikutustilanteita.
Matkiminen on välillä sujunut paremmin kuin nyt. Sillä tavalla onnistuin aikaisemmin opettamaan esim. leluilla asianmukaisesti leikkimistä, ja jotkut leikit ovatkin jääneet käyttöön. Aikaisemmin myös sanoi muutamia sanoja pyynnöstä perästä, mutta ainakaan kuukauteen ei koskaan. Ihmeellistä, kun taitoja tulee ja menee - minne ne oikein katoavat?
