Lapseni antaisi minut pois

["vieras"]

Kaikkein rakkaimpani suorastaan vihaa minua.
Lapsi halusi tänään jättää minut ulos, käskytti seisomaan polun reunalle ja jatkoi itse matkaa isänsä kanssa kävellen kotiin. Kolmevuotias. Hetken kiisteltyämme suostuin odottamaan, että hän saisi kävellä isän kanssa kahdestaan, kun kaipaa isä-lapsi-aikaa, ja menin itse perässä. Kun tulin kotiin, lapsi hätisti minua pois. "Ei saa äiti tulla".
Yritän olla maailman paras äiti, yritän olla hyvä kasvattaja ja aina tukena ja mukana, mielestäni lapsen isä on hieman kylmempi, eikä aina ymmärrä lapsen tunteita, vaikka hommansa muuten hoitaakin ja lapsen kanssa on. Miksi minä olen silti huonompi vanhempi? Tämänpäiväinen ei ole ainoa kerta, kun minä en saa tulla lähelle. Kun minä haen lapsen päiväkodista, hän juoksee karkuun, mutta kun isä hakee, hän juoksee syliin.
Mitä teen väärin?! :'(

 

[dfsdf]

Et tee mitään väärin, mutta jos sinä olet koko ajan läsnä ja tarvittaessa paikalla ja isä harvemmin ja on välinpitämättömämpi niin tottakai lapsi haluaa saada isän huomita kans. Lapsi tietää, että sinulta hän huomiota ja hellyyttä saa aina.

 

[juu-u]

No ihan normaalia. Meillä vajaa 3-vuotias käyttäytyy välillä samallalailla. Minä olen itse melkein aina paikalla,mies vähemmän.

Yksi päivä päiväkodin jälkeen,huusi hakiessa minulle kun peijooni. Kotona isän nähdessä,juoksi häneen syliinsä ja kiehnäsi siinä,halien ja nousten syliin "minun isi,tämä on minun isi. Äiti ei siihen,älä tule"

Ei noissa kyse ole huonosta vanhemmuudesta

 

["diu"]

Et tee mitään väärin, mutta jos sinä olet koko ajan läsnä ja tarvittaessa paikalla ja isä harvemmin ja on välinpitämättömämpi niin tottakai lapsi haluaa saada isän huomita kans. Lapsi tietää, että sinulta hän huomiota ja hellyyttä saa aina.

Näin. Tuo lapsen käytös on normaalia eikä lapsi tietenkään oikeasti tarkoita että vihaisi sinua tai haluaisi antaa sinut pois.

 

[Rollolainen]

minut on facebookissa myyty eniten tarjoavalle. kukaan tosin ei huolinut, niin ja isän ois ssaanut kaupan päälle.
12v sutahi jostain . ihan tavallista =)

 

[soja]

haloo, ei kai kukaan nyt oikeesti luule että 3v tarkottaa oikeesti tollasta!!!???? toihan on ihan normaalia. Meillä välillä ei kelpaa kun toinen ja välillä toinen. ja välillä mummo tai ukki (kun ovat kylässä) on ainut kuka saa syöttää, auttaa pukemaan jne.

 

["öhöm"]

minut on facebookissa myyty eniten tarjoavalle. kukaan tosin ei huolinut, niin ja isän ois ssaanut kaupan päälle.
12v sutahi jostain . ihan tavallista =)

Eikös facebookin ikäraja ole 13-vuotta?

 

["rea"]

Lapsi haluaisi omia isän itselleen. Älä liikaa alistua lapsen komentoihin vaan ole aikuinen. Myös isän pitäisi olla jämäkkä, muutoin teillä on kamala oidipus-syndroomadraama tulossa.

 

["Muuan"]

Ap, kasva aikuiseksi. Sinun lapsesi velvollisuus ei ole rakastaa sinua, eikä sinulla ole oikeutta sitä odottaa, saati vaatia.
Sinun velvollisuutesi on rakastaa ja hoitaa lastasi, jos käy oikein hyvä säkä lapsi rakastaa sinua useimpina päivinä, huonoina päivinä ei rakasta.
Jos perustat onnesi lapsen tunteiden varaan, olet hakoteillä. Sinun täytyy olla onnellinen lapsestasi, riippumatta hänen tunteistaan.

 

[minä,]

[QUOTE="öhöm";28613727]Eikös facebookin ikäraja ole 13-vuotta?[/QUOTE]
Joo mutta ei niitä ikärajoja paljon noudateta

 

[rkdol]

[QUOTE="rea";28613738]Lapsi haluaisi omia isän itselleen. Älä liikaa alistua lapsen komentoihin vaan ole aikuinen. Myös isän pitäisi olla jämäkkä, muutoin teillä on kamala oidipus-syndroomadraama tulossa.[/QUOTE]

Hyvä neuvo, niihin lapsen komenteluihin ei tosiaan pidä suostua. Annatte lapselle aikaa kahden kesken niin isän kuin äidinkin kanssa mutta ne ei mene lapsen määräysten mukaan.

 

["..."]

Mies oli vuoden ulkomailla töissä, kävi kotona parin kk välein pari viikkoa lomalla. Lapsi oli kylläkin vasta 1.5v silloin, mutta isän tullessa ekalle lomalle, en mä kelvannut enää mihinkään (tai iltasadun sain lukea ). Sen pari viikkoa lapsi hätisti mut aina kauemmas, jos yritin liian liki, mutta isänsä kainalosta ei meinannut lähteä millään pois..

Nyt tyttö on reilu 2.5v ja vieläkin tulee päiviä, ettei kelpaa kukaan muu kuin isä. Ihan normaalia tollanen mun mielestä on, isä-ikävää. Välillä tulee sitten kausia, että kelpaa vain äiti. Tai mummo. Iltasatua ei meillä edelleenkään saa lukea kuin äiti! <3

 

[Peyote]

Lapsi pompottaa sinua, koska olet pomppo. Älä ole noin pomppo. Lapsen mielestä et ehkä ole turvallinen aikuinen, kun olet noin helposti ohjattavissa. Mieti hei, kolmevuotias määräilee sua.

 

["hohhoijaa"]

Voi hyvän tähen, kaikki kakarat niitä lapsia saakin...

Ihan normaali ilmiö taaperolla. Välillä kelpaa vaan isä ja ei kelpaa äiti, välillä vaan äiti ja ei kelpaa isä. Ja joskus kelpaa eno tai naapurin Liisa... hetken.

Silloin vanhemman kuuluu olla aikuinen, ja osoittaa sitä rauhallisuutta ja tukea lasta siinä kun tämä yrittää jotenkin oppia sitä että ihmisiä on monenlaisia, ja suhteet on myös triadisia eikä vain dyadisia.

 

[lto]

Joo, meilläkin kelpaa melkein aina isä vain. Näin jo 1,5 vuotta. "Äiti mee pois, äiti et tuu..." Minä olin lapsen kanssa kaksi vuotta kotona ja isänsä on ollut hänen kanssaan vähemmän, vaikkakin lapsen isä viettää kotona ollessaan paljon aikaa lapsen kanssa ja on todella lämmin ja rakastava. Mutta minusta se on normaalia juuri siksi, että minä olen ollut lähes aina läsnä eikä minun rakkauttani ole koskaan tarvinnut epäillä. Ja tiedän olevani todella hyvä äiti, kärsivällinen, rakastava, ja paljon touhuan kaikkea lapsen kanssa.

Mutta huolestuttavaa tuo, että annat lapsen pompotella itseäsi. Lopeta nyt hyvä ihminen! Perheenä olette kävelyllä ja perheenä menette koko matkan. Et jää odottelemaan mihinkään, apua! Olette vielä pulassa lapsen kanssa jos jatkatte noin, molemmat jämäköinä sekä sinä että isä. Meillä se tekee joka ensin oli paikalla, kiljui ja tahtoi lapsi miten paljon tahansa.

 

["vieras"]

No saattaahan se sekunnin kirpaista jos lapsi noin tekee, mutta ole ap aikuinen ja kanna lapsen tunteet. Ehkä olet liian iholla ja haluat liikaa lapsen rakkautta ja huomioo. Lapsi saattaa haluta omaa tilaa. Ja häntä ahdistaa kun pitäisi sinua viihdyttää.

 

["vieras ap"]

Joo, tiedän, että se on normaalia. Se vain sattuu niin paljon. En näytä sitä lapselle, tietenkään! Yritän ymmärtää kiukut ja vetäytyyä silloin kun lapsi sitä haluaa.
En ole pompoteltavissa. Jos yhden kerran tekee asian lapsen mielen mukaan, on? En anna lapselle periksi, kun hän tahtoo pelata kok päivän, en anna lapselle periksi kun hän tahtoo muuttaa mummolaan, en anna lapselle periksi kun hän tahtoo toisenkin jäätelön. Jos lapsi pyytä minua lukemaan iltasadun, ei enää vaihdeta isiin.
Tällaiset "äiti ei saa"-jutut olen ottanut pitkään vastaan lapsen normaalina kehitykseen kuuluvana asiana, mutta kun ne jatkuvat pitkään, olen huolissani. Jos lapsi viettää vaikka päivän tai pari ydessä isän kanssa, ja näkee sitten minut, sama homma jatkuu edelleen. Isä taas on joka päivä yhtä kaivattu, vaikka näkee meitä arkena yhtä paljon kumpaakin.

 

["hohhoijaa"]

No se vaihe voi kestää kerrallaan viikon tai kuukauden, toistua usein vaikkapa puolen vuoden ajan.

 

["melinda"]

[QUOTE="vieras ap";28613892]Joo, tiedän, että se on normaalia. Se vain sattuu niin paljon. En näytä sitä lapselle, tietenkään! Yritän ymmärtää kiukut ja vetäytyyä silloin kun lapsi sitä haluaa.
En ole pompoteltavissa. Jos yhden kerran tekee asian lapsen mielen mukaan, on? En anna lapselle periksi, kun hän tahtoo pelata kok päivän, en anna lapselle periksi kun hän tahtoo muuttaa mummolaan, en anna lapselle periksi kun hän tahtoo toisenkin jäätelön. Jos lapsi pyytä minua lukemaan iltasadun, ei enää vaihdeta isiin.
Tällaiset "äiti ei saa"-jutut olen ottanut pitkään vastaan lapsen normaalina kehitykseen kuuluvana asiana, mutta kun ne jatkuvat pitkään, olen huolissani. Jos lapsi viettää vaikka päivän tai pari ydessä isän kanssa, ja näkee sitten minut, sama homma jatkuu edelleen. Isä taas on joka päivä yhtä kaivattu, vaikka näkee meitä arkena yhtä paljon kumpaakin.[/QUOTE]

tiedätkös että tuon ikäinen pitää vastakkaista sukupuolta olevaa kilpailijanaan, hän haluaa isänsä, usien haluavat jopa mennä naimisiin sen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa siinä 2-5vuotiaana.. ihan normaali ilmiö!

mutta mitätulee sitte muuhn mikä vaikuttaa niin meillä se on tärkein joka hoitaa enempi arkirutiineja,hammaspesu,nukuttaminen(tai siis joskus vieressä pötköttely,joskus siltitely,mut kuitenki niin et toinen on lapsen lähellä).

 

["Melinda"]

muhun ei satu yhtään.. itseasiassa ihan kiva että joku ei enään roiku koko ajan lahkeessa ja vaadi mua tekee kaikkee..saa iskä välil tehä mä juon sit kahvini rauhassa sillä aikaa

 

[Chala]

minut on facebookissa myyty eniten tarjoavalle. kukaan tosin ei huolinut, niin ja isän ois ssaanut kaupan päälle.
12v sutahi jostain . ihan tavallista =)

 

[nk]

Esikoispojalla samantyyppistä. Se on uhmaikää, eriytymistä omaksi persoonaksi. Pieni vauvahan luulee olevansa äidin jatke , vasta noin vuoden iässä alkaa tajuamaan että hän on muutakin, mutta on edelleen kovasti riippuvainen äidistään. 3-vuotiaana alkaa tapahtua suurin eriytymisvaihe, jolloin lapsi itsenäistyy ja irtautuu, jonkun ajan kuluttua lapsi voi olla taas aika liima. Tilanteet vaihtelee.

tyttären kanssa ei ole ollut mitään yhtä voimakasta, kyllä hänelläkin on ollut ne hetket jolloin äiti ei kiinnosta, mutta pääsääntöisesti hän on kyllä aika äitin tyttö - mutta isäkin kelpaa yhtä lailla.

Esikoispojan uhmaikä oli paljon voimakkaampi kuin kuopustytön ja tuntui että jokseenkin hiukan erkanimmekin. Alkuun porasin sitä, mutta sitten hyväksyin sen. Aloin jopa nauttimaan siitä että poika "jätti rauhaan", sain enemmän omaa aikaa yms.

Asiasta ei kannata tehdä numeroa, itse olin sellainen että en edes välittänyt. En edes kuunnellut.