Lapsena hyväksikäytetty

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jaajaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jaajaa"

Vieras
Niin, siinäpä se tulikin, ahdistaa kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen tullut hyväksikäytetyksi joskus lapsuudessani, muistot on todella hämäriä ja oikeastaan viimeaikoina vasta olen muistanut asioita. Nuorempana vain ihmettelin että miksen muista paljoakaan isän tykönä vierailuista, vaikka olin sielä jokatoinen viikonloppu.
Muistan jotain hämäriä juttuja kun olin isäni tykönä käymässä, isäni oli alkoholisti ja ei kyennyt pitämään huolta tyttärestään kun oli sammuneena, ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa.
Eniten ehkä ahdistaa etten tiedä kuka minua on käyttänyt hyväksi, epäilen mummon miestä, monta vuotta vanhempia serkkupoikia, isäni ryyppy kavereita tai jopa isääni, mutta mitään varmaa tietoa ei ole.

Kun otin asias esille siis koko suku hyökkäsi minun kimppuun ja minun lyhistettiin ja syytettiin ties mistä hullusta, mutta tiedän suvun muidenkin tyttöjen kokeneen samaa. Yritin puhua eräälle heistä asiasta, mutta hän ei halunnut keskustella.

En tiedä mitä tekisin kun ahdistaa, tällä on ja on ollut suuri vaikutuss elämääni, koko nuoruus meni pilalle, olin hyvin itsetuhoinen ja aloitin seksi kokeilut todella nuorena vaikka en siitä nauttinutkaan, enkä pitänyt huolta itsestäni ollenkaan, hain huomiota ja hyväksyntää ja lähdin kenen vaan mukaan joka oli mukava ja osoitti huomiota. Olin agressiivinen, masentunut ja päämäärätön.. :/

22 vuotiaana sain kuitenkin itselleni terveen suhteen ja nykyään pystyn nauttimaan seksistäkin, mutta edelleen koen olevani hiukan kieroutunut seksuaalisesti. Välillä seksihalut ovat niin kovat että muistuttaa jo jotain pakkomiellettä, ja välillä oikeen inhottaa, edelleenkin olen huomio ja hyväksyntä hakuinen, mutta en enään lähde kenen sattuu mukaan, aiemissa suhteissani olen ollut todella kova pettämään, nykyisessä olen pysynyt uskollisena alusta asti.

Nyt tuntuu vaan niin toivottomalta alkaa rakentamaan asiat alusta, kun muut kävi koulua ja eli nuoruutta, niin minä kärsin omassa kropassani tietämättä mikä on vikana, ja sekoilin päämäärättömästi, onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?

ja sori sekava sepustus..
 
Saanko kysyä että minkä ikäinen suunnilleen olet nyt? Minkä ikäisenä nämä mielikuvat hyväksikäytöstä ovat alkaneet ilmetä? Onko sulla mitään tietoa minkäikäinen olisit suunnilleen ollut hyväksikäytön aikana?
 
Saanko kysyä että minkä ikäinen suunnilleen olet nyt? Minkä ikäisenä nämä mielikuvat hyväksikäytöstä ovat alkaneet ilmetä? Onko sulla mitään tietoa minkäikäinen olisit suunnilleen ollut hyväksikäytön aikana?

Nyt oon 25

Oikeat mielikuvat alkoi tulla joskus 22 vuotiaana, mutta aina siitä on ollut joku ihmeellinen tieto takaraivossa..

öö, en osaa sanoa, varmaan jotain 6-12 vuotias olen ollut hyväksikäytön aikana...
 
[QUOTE="jaajaa";29502459]
koko nuoruus meni pilalle, olin hyvin itsetuhoinen ja aloitin seksi kokeilut todella nuorena vaikka en siitä nauttinutkaan, enkä pitänyt huolta itsestäni ollenkaan, hain huomiota ja hyväksyntää ja lähdin kenen vaan mukaan joka oli mukava ja osoitti huomiota. Olin agressiivinen, masentunut ja päämäärätön.. :/

edelleen koen olevani hiukan kieroutunut seksuaalisesti. Välillä seksihalut ovat niin kovat että muistuttaa jo jotain pakkomiellettä, ja välillä oikeen inhottaa, edelleenkin olen huomio ja hyväksyntä hakuinen, mutta en enään lähde kenen sattuu mukaan, aiemissa suhteissani olen ollut todella kova pettämään, nykyisessä olen pysynyt uskollisena alusta asti.[/QUOTE]

Nuo ylläolevat ovat kuin mun elämästä. Ja muutenkin tarinasi... Itselläni on omituisia muistikuvia lapsuudesta. Tai ei ne ole muistikuvia, sellaisia aavistuksenkaltaisia ohuita muistoja. On myös asioita jotka muistan, isäni tekemiä. Ei se tavallaan muhun fyysisesti koskenut mutta tavallaan kuitenkin...

Ei tästä sulle mitään apua taida olla mutta halusin vaan kertoa ettet ole yksin.
 
[QUOTE="harmaa";29502593]Nuo ylläolevat ovat kuin mun elämästä. Ja muutenkin tarinasi... Itselläni on omituisia muistikuvia lapsuudesta. Tai ei ne ole muistikuvia, sellaisia aavistuksenkaltaisia ohuita muistoja. On myös asioita jotka muistan, isäni tekemiä. Ei se tavallaan muhun fyysisesti koskenut mutta tavallaan kuitenkin...

Ei tästä sulle mitään apua taida olla mutta halusin vaan kertoa ettet ole yksin.[/QUOTE]

Joo, jotenkin semmosia utuisia muistikuvia, että väkisinkin alkaa jo epäillä itseäänkin, että onko vain kuvitellut kaiken, mutta kuitenkin tiedän että en ole kuvitellut yhtään mitään.

Eniten ahdistaa se, että tiedän mitä se minulle teki jne, mutta en tiedä kuka se on?!?! Se taas johtaa kamalaan epäilyn kierteeseen ja siihen ettei voi luottaa keneenkään... Miksi mun on pitänyt unohtaa kuka se on, en tajua...
 
[QUOTE="aapee";29502603]Joo, jotenkin semmosia utuisia muistikuvia, että väkisinkin alkaa jo epäillä itseäänkin, että onko vain kuvitellut kaiken, mutta kuitenkin tiedän että en ole kuvitellut yhtään mitään.

Eniten ahdistaa se, että tiedän mitä se minulle teki jne, mutta en tiedä kuka se on?!?! Se taas johtaa kamalaan epäilyn kierteeseen ja siihen ettei voi luottaa keneenkään... Miksi mun on pitänyt unohtaa kuka se on, en tajua...[/QUOTE]

Mä epäilin itseäni pitkään myös (olen sua kymmenkunta vuotta vanhempi). Ajattelin että eihän se nyt noin voi olla, lapsena taisin uskotella itselleni että se on normaalia ja vasta nyt aikuisena asioita mietittyäni tajusin että mun isähän on sairas perverssi. Ihmismieli on siitä jännä kapistus että se lukitsee liian kipeät muistot joskus hyvin kauas mielen sopukoihin piiloon. Niin sulle on varmasti käynyt.

Ehkä voisi olla hyvä että kävisit jossain juttelemassa tuosta. Se saattaisi auttaa muistoja aukeamaan ja osaisit sitten käsitellä niitä paremmin.
 
[QUOTE="aapee";29502562]Nyt oon 25

Oikeat mielikuvat alkoi tulla joskus 22 vuotiaana, mutta aina siitä on ollut joku ihmeellinen tieto takaraivossa..

öö, en osaa sanoa, varmaan jotain 6-12 vuotias olen ollut hyväksikäytön aikana...[/QUOTE]

Kuulostaa siltä että hyväksikäyttö on oman mielikuvituksesi tuotetta. Kyse on aikuisena kehittyneistä valemuistoista. Taitamaton terapeutti kyllä saisi sinut "muistamaan" vaikka mitä.
 
[QUOTE="harmaa";29502638]Mä epäilin itseäni pitkään myös (olen sua kymmenkunta vuotta vanhempi). Ajattelin että eihän se nyt noin voi olla, lapsena taisin uskotella itselleni että se on normaalia ja vasta nyt aikuisena asioita mietittyäni tajusin että mun isähän on sairas perverssi. Ihmismieli on siitä jännä kapistus että se lukitsee liian kipeät muistot joskus hyvin kauas mielen sopukoihin piiloon. Niin sulle on varmasti käynyt.

Ehkä voisi olla hyvä että kävisit jossain juttelemassa tuosta. Se saattaisi auttaa muistoja aukeamaan ja osaisit sitten käsitellä niitä paremmin.[/QUOTE]

Pelkään että jos lähden kaivelemaan noita asioita, niin perheeni ja lapset joutuvt kärsimään liikaa sen seurauksena kun äitillä voi olla henkisesti hyvin raskaita aikoja.. :/

Toisaalta taas tiedän että tulen oireilemaan sen takia loppuelämäni jos en saa asioita selvitettyä ja yritän vaan jättää ne menneisyyteen.

Oletko sinä käynyt juttelemassa jonkun kanssa, ja miten se sitten näkyi arkipäiväisessä elämässä kun asiat alkoi purkautua?
 
[QUOTE="aapee";29502686]Pelkään että jos lähden kaivelemaan noita asioita, niin perheeni ja lapset joutuvt kärsimään liikaa sen seurauksena kun äitillä voi olla henkisesti hyvin raskaita aikoja.. :/

Toisaalta taas tiedän että tulen oireilemaan sen takia loppuelämäni jos en saa asioita selvitettyä ja yritän vaan jättää ne menneisyyteen.

Oletko sinä käynyt juttelemassa jonkun kanssa, ja miten se sitten näkyi arkipäiväisessä elämässä kun asiat alkoi purkautua?[/QUOTE]

En mä ole kenellekään noista jutellut... Olisi ehkä kannattanut. Nyt tuntuu jotenkin liian myöhäiseltä, ikää on tosiaan jo jonkin verran. Mä olen asennoitunut siihen että olen vähän epästabiili koko loppuelämäni.
 
Oli kuin minun kirjotus.mua hyväksikäytettiin 9vuotiaana.koko lapsuuden ja nuoruuden yritin vaa unohtaa sen ja välillä aattelin että ite kuvittelin.kun oma lapsi oli saman ikäinen muistot nousi niin voimakkaana mieleen et hakeuduin terapiaan jossa kävin asiat läpi.se oli rankkaa aikaa mutta helpottanu oloa kovasti.jättänyt kuiteski ikuiset arvet että itsetunnon kanssa kamppailen ja parisuhteessa oli terapian ajan seksin osalta ongelmia mutta ne korjaantu kun sai käytyä asiat läpi.suosittelen ehottomasti ammattiauttajan puheille.tuommoset asiat ei ole mielikuvitusta vaan mieli koittaa suojella sua.
 
Kannatta soittaa valtakunnalliseen Suomen Delfins ry:n numeroon, siellä on ammattilaiset neuvomassa, mitä kannattaa tehdä. Ottavat asian todesta ja järjestävät apua. Voit löytää helpotusta pahaan oloon!!
 
[QUOTE="äitee";29502750]Oli kuin minun kirjotus.mua hyväksikäytettiin 9vuotiaana.koko lapsuuden ja nuoruuden yritin vaa unohtaa sen ja välillä aattelin että ite kuvittelin.kun oma lapsi oli saman ikäinen muistot nousi niin voimakkaana mieleen et hakeuduin terapiaan jossa kävin asiat läpi.se oli rankkaa aikaa mutta helpottanu oloa kovasti.jättänyt kuiteski ikuiset arvet että itsetunnon kanssa kamppailen ja parisuhteessa oli terapian ajan seksin osalta ongelmia mutta ne korjaantu kun sai käytyä asiat läpi.suosittelen ehottomasti ammattiauttajan puheille.tuommoset asiat ei ole mielikuvitusta vaan mieli koittaa suojella sua.[/QUOTE]

Joo, jotenkin tuntuu että omien lasten myötä nuo muistot nousee vaan enemmän ja enemmän mieleen, ja huomaan että seksuaalisuuskin on jotenkin muuttumassa ja pelkään että palaan takaisin siihen entiseen holtittomaan ja itsetuhoiseen käytökseen. Ehkä on parempi yrittää saada apua :) Joskus ajattelin että terapiassa puhuminen olisi vain ärsyttävää, kun terapeutilla ei ole henk. koht. kokemusta asiasta, enkä uskonut että voisi ymmärtää oikeasti tunteitani. Olen niin tottnut syyllistämiseen ja häpeän mukana kantamiseen... Häpeän kierre on kamala..
 

Yhteistyössä