hämmentyneenä..
Meidän perhe on suunnitellut kesäksi matkaa Turkkiin. Meillä on kolme lasta, joista kaksi nuorempaa viihtyvät hyvin keskenäänkin, mutta vanhempi kaipaa muiden, ikäistensä lasten seuraa. Esikoisemme on 10-vuotias.
Kun alettiin puhua, että matkalle lähdetään, tuli ensimmäiseksi kommentti siitä, että olisi kiva saada joku samanikäinen kaveri mukaan. Kyllähän tuon ymmärtää, joten sanottiin tytölle että tämä voi kysyä mukaan reissulle jonkun kaverin. Juteltiin että tyttö puhuu kaverilleen matkasta alustavasti, ja kaverin vanhemmat ottaa sitten meihin yhteyttä.
No, tyttö puhui asiasta kaverilleen, joka tietysti innostui ja oli jutellut aiheesta vanhemmilleen. Tytön äiti sitten soitti ja kyseli hintoja yms., kuten itsekin toki olisin tehnyt. Tytön vanhemmat sitten päätyivät siihen tulokseen, ettei heillä tällä erää ole varaa laittaa tyttöä meidän mukaan reissulle. Ihan asiallisesti ja suoraan tytön äiti siis kertoi tämän, ja pahoittelin asiaa.
Meidän tytölle sanoin, ettei kovin mainostaisi matkaansa kaverilleen, koska tätä varmasti harmittaa ettei nyt päässyt mukaan.
Annas olla. Tämä kyseinen kaveri tuli sitten käymään meillä ja jossain kohtaa kysäisi, mitä tyttö tekee tiettynä päivämääränä, että lähtisikö hänen ja perheensä mukana huvipuistoon. Tyttö sanoi, että ollaan silloin siellä reissussa.
Kaveri suuttui, alkoi kiukutella. Äyski minullekin, että kun ei pääse mukaan. Sanoin, että onhan se kurjaa, mutta varmasti kesällä on paljon muutakin kivaa tekemistä ja että ehkäpä joku toinen kerta sitten. Tyttö ei sanoistani pahemmin piitannut, äkäili vain että miksei me voida maksaa hänen matkaansa. Sanoi siis näillä sanoilla: " Ettekö te muka voi maksaa mun matkaa?" Sanoin, että "X, eihän me voida. On tosi kurjaa ettet pääse mukaan tällä kertaa, mutta aina kaikki ei vain mene niin kuin toivoo.." Tämä kyseinen kaveri sitten vain lähinnä murjotti ja lopulta lähti kotiinsa.
On käynyt senkin jälkeen meillä, mutta suurin osa kyläilystä on murjotusta ja kysymyksiä siitä, miksei me vaan voida ottaa häntä mukaan/maksaa hänen matkaansa tai edes passiaan, kun kyllä loppu sitten varmaan jotenkin järjestyisi. Miehen mielestä asiasta pitäisi jo soittaa tytön vanhemmille, häntä tuo kärttäminen ja murjotuskyläilyt häiritsee, mutta en ole vielä soittanut, koska en tiedä, onko sekään hyvä?
Mitä te olette tästä mieltä ja miten itse toimisitte? Toisen perheen rahatilanne ei tosiaan ollut meidän tiedossa, kun tyttömme kaveriaan reissuun kysyi eikä me kyllä voida kenenkään matkoja maksella eikä meidän mielestäni kuulukaan. Ei tämän kaverin vanhemmatkaan varmasti sellaista oleta, mutta kaveri itse tuntuu olettavan...
Kun alettiin puhua, että matkalle lähdetään, tuli ensimmäiseksi kommentti siitä, että olisi kiva saada joku samanikäinen kaveri mukaan. Kyllähän tuon ymmärtää, joten sanottiin tytölle että tämä voi kysyä mukaan reissulle jonkun kaverin. Juteltiin että tyttö puhuu kaverilleen matkasta alustavasti, ja kaverin vanhemmat ottaa sitten meihin yhteyttä.
No, tyttö puhui asiasta kaverilleen, joka tietysti innostui ja oli jutellut aiheesta vanhemmilleen. Tytön äiti sitten soitti ja kyseli hintoja yms., kuten itsekin toki olisin tehnyt. Tytön vanhemmat sitten päätyivät siihen tulokseen, ettei heillä tällä erää ole varaa laittaa tyttöä meidän mukaan reissulle. Ihan asiallisesti ja suoraan tytön äiti siis kertoi tämän, ja pahoittelin asiaa.
Meidän tytölle sanoin, ettei kovin mainostaisi matkaansa kaverilleen, koska tätä varmasti harmittaa ettei nyt päässyt mukaan.
Annas olla. Tämä kyseinen kaveri tuli sitten käymään meillä ja jossain kohtaa kysäisi, mitä tyttö tekee tiettynä päivämääränä, että lähtisikö hänen ja perheensä mukana huvipuistoon. Tyttö sanoi, että ollaan silloin siellä reissussa.
Kaveri suuttui, alkoi kiukutella. Äyski minullekin, että kun ei pääse mukaan. Sanoin, että onhan se kurjaa, mutta varmasti kesällä on paljon muutakin kivaa tekemistä ja että ehkäpä joku toinen kerta sitten. Tyttö ei sanoistani pahemmin piitannut, äkäili vain että miksei me voida maksaa hänen matkaansa. Sanoi siis näillä sanoilla: " Ettekö te muka voi maksaa mun matkaa?" Sanoin, että "X, eihän me voida. On tosi kurjaa ettet pääse mukaan tällä kertaa, mutta aina kaikki ei vain mene niin kuin toivoo.." Tämä kyseinen kaveri sitten vain lähinnä murjotti ja lopulta lähti kotiinsa.
On käynyt senkin jälkeen meillä, mutta suurin osa kyläilystä on murjotusta ja kysymyksiä siitä, miksei me vaan voida ottaa häntä mukaan/maksaa hänen matkaansa tai edes passiaan, kun kyllä loppu sitten varmaan jotenkin järjestyisi. Miehen mielestä asiasta pitäisi jo soittaa tytön vanhemmille, häntä tuo kärttäminen ja murjotuskyläilyt häiritsee, mutta en ole vielä soittanut, koska en tiedä, onko sekään hyvä?
Mitä te olette tästä mieltä ja miten itse toimisitte? Toisen perheen rahatilanne ei tosiaan ollut meidän tiedossa, kun tyttömme kaveriaan reissuun kysyi eikä me kyllä voida kenenkään matkoja maksella eikä meidän mielestäni kuulukaan. Ei tämän kaverin vanhemmatkaan varmasti sellaista oleta, mutta kaveri itse tuntuu olettavan...
