Lapsen viihtyminen itekseen.. ja rutinaa miehestä..

[onni löytyy arjesta]

Tästä on varmaan ollut aiemminkin monenmonta aloitusta, nyt vaan ite kaipaa niitä muiden kokemuksia kun takki alkaa tyhjenee..

Meidän 5v poika kaipaa koko ajan seuraa. koska sä tulet leikkimään. Kun sanon että laitan ruoan ensin menee pari minuuttia ja häne kysyy, meneekö kauan vielä. hetki sitten kysyi että menisin lasten kanssa katsomaan pikku kakkosta. Selitin kauniisti ja mielestäni selkeästi että niin ihania kuin he ovatkin ,tarvitsevat aikuiset joskus ihan omaa aikaa. Oli hetken hiljaa ja sanoi tuu sit hetken päästä.. Sitten mun tulee välillä huudettua että mene nyt edes hetkeks pois ja ole hiljaa!!!!
Mies sitten aina kommentoi miten voin huutaa lapsille.. ja sekös auttaa paljon jaksamiseen. Hän on itse huomattavasti rauhallisempi luonteeltaan ja lapset eivät roiku hänen lahkeessaan niin paljon kuin minun. viimeksi tuli sitten sanomista kun väsyin hänen moittimiseen. Olen monesti ennenkin sanonut että jollei osaa sanoa positiivista palautetta, kannattaisi olla sanomatta sitä negatiivistakaan. Taisi kyllä loukkaantua kun kommentoin hänen rauhallisuuttaan. Hän kun sanoi olevansa välillä hämmentynyt miten toivon hänen lasten kanssa käyttäytyvän. en voinut olla sanomatta: että kahden lapsen ja monen vuoden jälkeen ei voi olla enää niin kovin hämmentynyt, eri asia jos olisi eka lapsi. Mielestäni olen antanut hänen tehdä lasten kanssa kuten parhaakseen näkee. Hän oli hoitovapaallakin vuoden ja kaikki sujui loistavasti. Nyt meni sitten taas asiat solmuun.. Tuntuu että aina jauhetaan samasta ja mikään ei muutu. Harvemmin meillä kyllä riidellään mut nyt tuntuu et on jotensakin patti tilanne. Mies sanoi palauttavansa vanhemmiltaan lainassa olleen auton aamulla yövuoron jälkeen eikä tiedä koska tulee.. Linja-autolla kait sitten tulee, matkaa noin 30km mut vielä ei näy,kuulu. Aina se olen minä, joka riidan jälkeen aloitan sovinnon, nyt jotenkin odotan että se aloittaja olisi hän, sillä itkin todella paljon riitamme aikana mitä hän ei ole ennen oikein edes nähnyt. Nyt en oikein tiedä, kun hän näyttää naamansa, aloitanko keskustelun tilanteesta, soitanko kenties missän on ja kauanko, vai odotanko hänen siirtoaan..

Pitkä sepustus tuli ja varmaan kirjoitusvirheitä täynnä. Ehkä joku jaksoi lukea mut helpotti jo kun sai kirjoittaakin..

 

[niin]

Itsekin olisin stressaantunut jos edes yrittäiisin seurustella jatkuvasti lasten kanssa. Jaksoin kyllä mainiosti, kun oli vaan yksi lapsi, mutta ihan mahdottomuus kun on kaksi, ja ei hoitopaikkoja.

 

[onni löytyy arjesta]

:attn: tipahtipa nopeasti.. vie nuo tiedotteet näköjäs tilaa..

Niin tuli enemmänkin näköjäs miehestä juttua vaikka alunperin mietitytti tuo lapsen yksinolo.. siitäkin olisi kiva kuulla miten muilla. Nytkin on käynyt kaksi krt kysymässä koska lopetat.. ja tänään olen ollut heidän kanssa kerhossa, lukenut sadun, laulanut ja leikkinyt ritareilla..

 

[vieras]

Mitä he sitten tekevät kun et ole paikalla, onko heillä vain mielikuvituksen puutetta vai

 

[niin]

:attn: tipahtipa nopeasti.. vie nuo tiedotteet näköjäs tilaa..

Niin tuli enemmänkin näköjäs miehestä juttua vaikka alunperin mietitytti tuo lapsen yksinolo.. siitäkin olisi kiva kuulla miten muilla. Nytkin on käynyt kaksi krt kysymässä koska lopetat.. ja tänään olen ollut heidän kanssa kerhossa, lukenut sadun, laulanut ja leikkinyt ritareilla..

En ole varmasti ollenkaan äitityyppiä, ahdistaisi ihan per.kuleesti jos joku kävisi tivaamassa minua koko ajan. Olen kyllä kitkenyt nuo elkeet pois. En vaan jaksa.

 

[niin]

ja sitten tuosta miehestä. Mikä hemmetin oikeus hänellä on lähteä vetämään sieltä? Ottiko edes pentunsa mukaansa? En sallisi tuollaista miehelle.

 

[niin]

ja sitten tuosta miehestä. Mikä hemmetin oikeus hänellä on lähteä vetämään sieltä? Ottiko edes pentunsa mukaansa? En sallisi tuollaista miehelle.

Ai niin, oli töissä. No, mutta siis töiden jälkeen kotiin, ja jos vaimo ärsyttää saa LASTEN KANSSA lähteä vaikka ulos. Ei se niin mene, että miehellä on jotain erioikeuksia. Jos nainen käyttäytyy samoin, lähtee lätkimään, kun huvittaa, niin kuka ne lapset hoitaa?

 

[onni löytyy arjesta]

Mitä he sitten tekevät kun et ole paikalla, onko heillä vain mielikuvituksen puutetta vai

Mielikuvituksen puutteesta ei voi syyttää todellakaan. Välillä leikkivät keskenään kaikenmoisia roolileikkejä. En vaan tiedä miksi sitten tulee niitä päiviä kun kaivataan just mun seuraa niin kovin. Useimmiten kyllä nautin leikeistä itsekin mutta ei sitä kukaan "normaali" jaksa kait ihan jatkuvasti..

 

[Tallu -]

No, mä en ole juuri koskaan leikkinyt lasteni kanssa. Olen kyllä ollut heidän kanssaan paljon, mutta en varsinaisesti leikkinyt. Joten meidän lapset ovat aina leikkineet yksin tai toistensa kanssa ja isäntäkin on leikkinyt heidän kanssaan. Mutta miten nuo viihtyvät itekseen... vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan vaativat huomiota jatkuvasti ja kaikki kerrallaan, mutta yleensä on helpompaa. Siihen on vain totuttava. Mä kyllä usein otan noita mukaan omiin hommiini, ja laitan lapsen tekemään jotain pientä juttua ruoanlaitossa tai siivouksessa tai pyykinpesussa. Voisitko säkin sanoa, että nyt täytyy laittaa ruoka, mutta tule tähän avuksi? Samalla lapsi siinä saa sun huomiotasi, tuntee olevansa tärkeä ja oppiikin jotain kotitöistä =)
Tuohon sun ja miehesi riitaan sanoisin vain, että toista on vaikea alkaa muuttamaan. Täytyy hyväksyä se tosiasia, että toinen on erilainen kuin itse olen ja antaa hänen olla semmoinen. Toki noista kasvatuskysymyksistä ja esim. lasten kanssa olemisesta voi keskustella ja tehdä vaikka joitain päätöksiä sen suhteen, mutta se, että miten ja millä tavalla lapsiin suhtaudumme ja heille juttelemme, on paljolti meidän luonteestamme kiinni.

 

[onni löytyy arjesta]

Mä kyllä usein otan noita mukaan omiin hommiini, ja laitan lapsen tekemään jotain pientä juttua ruoanlaitossa tai siivouksessa tai pyykinpesussa. Voisitko säkin sanoa, että nyt täytyy laittaa ruoka, mutta tule tähän avuksi? Samalla lapsi siinä saa sun huomiotasi, tuntee olevansa tärkeä ja oppiikin jotain kotitöistä =)

Juu näinhän se on ja näin yleensä teenkin. Erityisesti tämä vanhempi tapaus auttaa mielellään. Mutta toisinaan haluan tehdä jonkun jutun ihan ite, ilma että täytyisi huomioida ketään muuta. Millä ihmeellä te saatte lapsenne "opetettua" olemaan itekseen. Mutta ei siinä mitään, kuten aiemmin sanoin, pääsääntöisesti kyllä nautin heidän kansaan touhuamisesta ja eilenkin istutettiin syyskukat yhdessä =) Ehkä tämä miehen kanssa oleva tilanne heijastuu sitten tähänkin.. Välillä vaan väsyy aina ajattelemaan ja huomioimaan muita..
Miestä ei edelleenkään näy..

 

[onni löytyy arjesta]

Anteeksi kun jauhan.. Soitin sitten miehelle ja hän oli kaverinsa tykönä saunomassa! sanoin vaan että ajatteliko hän pitää hullua jännityksessä, olla yötä poissa ja olla myös soittamatta mitään. Kaverilla perhe kotona ja ihan selvältä vaikutti (ainakin vielä) ettei siinä mitään. Mua vaan niin sapettaa tää aikuismainen asioiden selvittely.. ja mä saan täällä kuunnella kun noi muksut kysyy: äiti, itketkö sä? ja nyt roikkuvat jalassa molemmat joten taidan mennä heidän kanssa touhuamaan..
Nyt kaipaan todella vinkkejä miten miehen kanssa aloitan keskustelun vai aloitanko minä?

 

[onni löytyy arjesta]

:attn: Eiks kellään oikeesti ole mitään ajatuksia??

 

[onni löytyy arjesta]

Ei ole ukkoa vieläkään näkynyt eikä mitään hänestä kuulunut. Nyt sorrun tupakkiin ja toivotan teille hyvät illanjatkot!

 

[onni löytyy arjesta]

Heräsin vanhemman muksun kanssa 7.30 ja mies kömpi sohvalta. Siirtyi hiljaisena makkarin puolelle. Ihme kyl, olen nukkunut kuin tukki, eikä hajua koska tullut. Nukkukoon nyt, jos sitten päivällä puhuis jotain. Mä en haluais taas aloittaa keskustelua, mut jos toinen vaan pn hiljaa niin onkohan mun taas pakko?! Kaappiin jäänyt pikkutupakkiaski ja sorruin sitten eilen illal poltteleen kun muksut nukkus ja nyt aamullakin postia hakiessa vetäsin yhden :ashamed: saamari jos tähän syssyyn katkeaa kolmen vuoden savuttomuuskin.. Pari tupakkia siinä askis vielä on ja koitan et uutta en osta..