Rutinaa lapsesta

[Queen of Nothing]

:| Sillä on niin lyhyt sytytyslanka, että kiljuminen alkaa ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta tai epäonnistumisesta. Eikä kohta tarvitse mitään edes sanoa, riittää kun katsoo niin lähtee tavarat käsistä. Sitten raivoaa ja kiljuu demonisella äänentasolla, viskoo tavaroita, potkii ovia, roikkuu jaloissa, repii papereita. Heräsin siihen raivokirkumiseen ja sitä on jatkunut koko päivän sellaisessa tunnin sykleissä.

Erotin veljetkin jossain vaiheessa ja pistin toisen ulos ja jätin pienen kiukkupussin raivoamaan yksin. Raivosi aikansa ja tuli äsken alakertaan istumaan pöydän alle. Sanoi olevansa ihan rauhallinen jo. Ymmärrys on kyllä mukana, keskustelu onnistuu ja pystyy selvästi jo tajuamaan sen, ettei hänen kiukkansa ole meille mitään ilon hetkiä. Sanoi, että tuntuu kuin ei voisi mitään. Se vain tulee. Häntä ei pitäisi yhtään ärsyttää. Silmistä näki sen kuinka kiukku teki tuloaan. Sanoin vaan hyvin hiljaisella äänellä ettei koko perhe yksinkertaisesti voi varoa koko ajan häntä. Eikä kulkea munankuorilla peläten hänen hermostuttamistaan. Sinä joudut nyt pärjäämään meidän kanssa. Ymmärrätkö? Se lopetti näkyvän kiukun ja sain pojan katsomaan silmiin. Sanoi ymmärtävänsä ja lähti ulos leikkimään.

Tunti olikin hyväntuulinen tai paremminkin tasainen ja taas mennään. :headwall:

 

["vieras"]

Lapset ovat erilaisia temperamentiltaan?

Söitkö paljon eineksiä raskausaikana?

 

[Queen of Nothing]

[QUOTE="vieras";28060473]Lapset ovat erilaisia temperamentiltaan?

Söitkö paljon eineksiä raskausaikana?[/QUOTE]

En, semmoista mahdollisimman luonnonmukaista. Puunkuoria, pihanurmikkoa, toukkia etc.

 

[Remes]

[QUOTE="vieras";28060473]Lapset ovat erilaisia temperamentiltaan?

Söitkö paljon eineksiä raskausaikana?[/QUOTE]

Tai sitten on katsonut telkkaria liian läheltä, sukat jalassa

 

[Queen of Nothing]

Tai sitten on katsonut telkkaria liian läheltä, sukat jalassa

Hieroin läppäriä massuun, kun se niin mukavasti lämmitti.

 

["tyyne"]

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/

 

["vieras"]

En, semmoista mahdollisimman luonnonmukaista. Puunkuoria, pihanurmikkoa, toukkia etc.

ÖÖÖ... raskausajan ruokavaliolla on kylläkin yhteys ADHD, ADD jne. Samoin jos tupakoi ja muuta mukavaa.

Mutta jos todellakin luomuilit ihan kunnolla raskausaikana, niin sehän on sitten poissuljettu tuo ruokavalion osuus.

 

[Remes]

 

[Queen of Nothing]

[QUOTE="vieras";28060497]ÖÖÖ... raskausajan ruokavaliolla on kylläkin yhteys ADHD, ADD jne. Samoin jos tupakoi ja muuta mukavaa.

Mutta jos todellakin luomuilit ihan kunnolla raskausaikana, niin sehän on sitten poissuljettu tuo ruokavalion osuus.[/QUOTE]

Uskon kyllä, että raskausajan ruokavaliolla on merkitystä. Mutta jos tilanteet, syyt ja seuraukset oikeasti olisikin niin helposti aina pääteltävissä, että tämä johtuu vaikka siitä vuonna -96 syömästäsi suklaapatukasta, niin lääkärit ja tutkijat olisivat työttöminä.

 

[Queen of Nothing]

Pistin kuulokkeet korville ja Kornin soimaan. Ei kuulu kiljuntaa enää niin kovana vaikka musiikin läpi tunkeekin.

 

[Remes]

Meillä on aina ollut terveellinen ruokavalio ja rakkaimmat harrastukset on urheilua. Poika on ollut maailman kiltein ja helpoin lapsi. Tyttö taas ei tottele yhtään, on varsinainen rämäpää ja huutaa jatkuvasti. Luulempa että sillä on joku ADHD. Ruualla voi jotain merkitystä näissä asioissa olla mutta tuskin mitään ratkaisevaa.

 

["vieras"]

Perimälläkin on merkitystä, ADHD:n ollessa kyseessä.

 

[Morrigan]

Miksi olisi oltava adhd jos pinna palaa? Toiset ovat kavelevia rypalepommeja, joillain voi olla vaikka ODD tai muuta neurologista, kaikilla ei ole mitaan selkeaa selitysta.

Mutta hiton raskasta tuollainen on, johtui mista tahansa. Jaksamista! :hug:

 

[Queen of Nothing]

Miksi olisi oltava adhd jos pinna palaa? Toiset ovat kavelevia rypalepommeja, joillain voi olla vaikka ODD tai muuta neurologista, kaikilla ei ole mitaan selkeaa selitysta.

Mutta hiton raskasta tuollainen on, johtui mista tahansa. Jaksamista! :hug:

Kävelevä rypälepommi. *tykkää* Ehdotan hänelle uutta lempinimeä kohta. Aamulla päätti, että on kuulemma tästä lähtien Lepakko. Olen vääntänyt tuossa jokin aika sitten muutaman kuukauden verran pojan kanssa kättä siitä miksi en vaihda hänen etunimeään ja miksi eskarissa tai kotona häntä ei kutsuta hänen keksimällään etunimellä (joka ei kylläkään tuo Lepakko ollut). Samalla olen yrittänyt takoa päähän sitä miksi ei voi raivostua joka kerta kun joku kieltäytyy kutsumasta häntä xxxxxx:ksi tai r2d2:ksi.

 

["vieras"]

Meidän nuorin on kanssa erittäinräjähdysherkkä. Nyt kohta 8v, ja on tämä iän myötä laantunut mutta 4-6 vuotiaana oli ihan vastaavassa jamassa.
Vieläkin väsyneenä ja nälissään saattaa tipahtaa sen rajan taa missä auttaa vain 20 min suoraa huutoa, sitten rauhoittuu.
Voimia, toivoa sopii että se on teilläkin joskus ohi.

 

[Minskii]

Tsemppiä!! Meillä on arki tuollaista miten kuvailit. Poika on vaikee mutta nyt oon saanut tilannetta jotenkin haltuun. Juu pojalla on diagnoosit yms, mut silti. Nyt jo naurattaa eilinen "haastan riitaa äidin kanssa show", eilen itketti.

Muuten, mun poika ei tykkää kun sanon hänen nimensä, olkoon nyt vaikka Salama. Aina kun laitetaan vaatteita päälle, poika totetaa - äiti, mä en oo sit Salama. Tuota hokee niin kauan että sanoisin ok, älä ole Salama. Sit yhdessä vaiheessa poika oli Aku Ankka, Nakke nakuttaja, Paavo Pesusieni ja ja ja... Vielä on nimestä ongelmaa mut on senkin kanssa hieman rauhoittunut Joskus huutaa että - MÄ EN OO SALAMA!! EN OO!!!!

 

[Morrigan]

Meilla auttoi Poika Nro 1:n ruokkiminen lahes jatkuvasti... Heti, kun verensokeri vahankin laski, alkoi hemmetinmoinen kiukku, jonka aikana ei tietenkaan pystynyt syomaan. Suunnilleen 10-vuotiaana alkoi helpottaa, kun hoksasi itse syoda ennen kuin oli nalkainen.

 

["Vieras"]

Tsemppiä!! Meillä on arki tuollaista miten kuvailit. Poika on vaikee mutta nyt oon saanut tilannetta jotenkin haltuun. Juu pojalla on diagnoosit yms, mut silti. Nyt jo naurattaa eilinen "haastan riitaa äidin kanssa show", eilen itketti.

Muuten, mun poika ei tykkää kun sanon hänen nimensä, olkoon nyt vaikka Salama. Aina kun laitetaan vaatteita päälle, poika totetaa - äiti, mä en oo sit Salama. Tuota hokee niin kauan että sanoisin ok, älä ole Salama. Sit yhdessä vaiheessa poika oli Aku Ankka, Nakke nakuttaja, Paavo Pesusieni ja ja ja... Vielä on nimestä ongelmaa mut on senkin kanssa hieman rauhoittunut Joskus huutaa että - MÄ EN OO SALAMA!! EN OO!!!!

Eikö hän pidä itsestään? Näkeekö hän asian niin että tästä salamasta ei pidetä, mutta jospa hän onkin aku ankka niin silloin hän ei ole tuhma vaan se salama?

 

[Queen of Nothing]

Tsemppiä!! Meillä on arki tuollaista miten kuvailit. Poika on vaikee mutta nyt oon saanut tilannetta jotenkin haltuun. Juu pojalla on diagnoosit yms, mut silti. Nyt jo naurattaa eilinen "haastan riitaa äidin kanssa show", eilen itketti.

Muuten, mun poika ei tykkää kun sanon hänen nimensä, olkoon nyt vaikka Salama. Aina kun laitetaan vaatteita päälle, poika totetaa - äiti, mä en oo sit Salama. Tuota hokee niin kauan että sanoisin ok, älä ole Salama. Sit yhdessä vaiheessa poika oli Aku Ankka, Nakke nakuttaja, Paavo Pesusieni ja ja ja... Vielä on nimestä ongelmaa mut on senkin kanssa hieman rauhoittunut Joskus huutaa että - MÄ EN OO SALAMA!! EN OO!!!!

Meillä oli pakko vetää tiukka rajanveto tuohon nimiasiaan. :| Esimerkiksi keskimmäisen kanssa nimileikki tai roolileikki olisi varmaan onnistunutkin. Nuorimmainen vetää kuitenkin nämä äärimmilleen. Sen on oltava joko tai. Jos annan periksi toisesta päästä, se raja valahtaa. Poika etsii siis jatkuvasti kompromissia, joka lopulta melkein on se, että häntä pitäisi totella. Ei pysty oikein joustamaan missään. Eli siis oli vaatimassa eskarissa kaikilta, jopa lastentarhan henkilökunnalta nimenvaihdosta, kieltäytyi toimimasta ja tottelemasta. Siinä vaiheessa minä päätin, että se on kokonaan jätettävä. Koska vaikeutti päivän sujumista ja tiesin mikä show oli kehkeytymässä. Uutta lempinimeä voidaan kotioloissa kokeilla, mutta jos se menee siihen, että henkilökunta eskarissa joutuu koville senkin vuoksi, niin sekin menee kokeiluna roskakoppaan.

Meillä on tämä hulina jo oikeasti helpottanut. Kun oikein kiristyttää vannetta, niin mietin sitä mitä se oli vuosi tai kaksi sitten. Vanteen kiristäjä... Siinä toinen nimiehdotus pojalle.

 

[Minskii]

[QUOTE="Vieras";28060726]Eikö hän pidä itsestään? Näkeekö hän asian niin että tästä salamasta ei pidetä, mutta jospa hän onkin aku ankka niin silloin hän ei ole tuhma vaan se salama?[/QUOTE]

Poika tykkää leikkiä olemalla esim. Aku, sit ne jää päälle. Poika on tosi itsepäinen ja jos hän haluaa jotain tehdä niin hänhän tekee.. En oo sit niin huomioinut näitä juttuja niin on rauhoittunut.

 

[Queen of Nothing]

Meilla auttoi Poika Nro 1:n ruokkiminen lahes jatkuvasti... Heti, kun verensokeri vahankin laski, alkoi hemmetinmoinen kiukku, jonka aikana ei tietenkaan pystynyt syomaan. Suunnilleen 10-vuotiaana alkoi helpottaa, kun hoksasi itse syoda ennen kuin oli nalkainen.

Tämä on yksi minkä minäkin olen huomannut. Vähän kun ruoka-ajoissa heittää, niin se on yhden helvetin lisäksi toinen rinnalla.

 

[Queen of Nothing]

Täytyy muuten mennä laittamaan ruokaa. Tuli vain mieleen tuosta Morriganin viestistä

 

[Minskii]

Meillä oli pakko vetää tiukka rajanveto tuohon nimiasiaan. :| Esimerkiksi keskimmäisen kanssa nimileikki tai roolileikki olisi varmaan onnistunutkin. Nuorimmainen vetää kuitenkin nämä äärimmilleen. Sen on oltava joko tai. Jos annan periksi toisesta päästä, se raja valahtaa. Poika etsii siis jatkuvasti kompromissia, joka lopulta melkein on se, että häntä pitäisi totella. Ei pysty oikein joustamaan missään. Eli siis oli vaatimassa eskarissa kaikilta, jopa lastentarhan henkilökunnalta nimenvaihdosta, kieltäytyi toimimasta ja tottelemasta. Siinä vaiheessa minä päätin, että se on kokonaan jätettävä. Koska vaikeutti päivän sujumista ja tiesin mikä show oli kehkeytymässä. Uutta lempinimeä voidaan kotioloissa kokeilla, mutta jos se menee siihen, että henkilökunta eskarissa joutuu koville senkin vuoksi, niin sekin menee kokeiluna roskakoppaan.

Meillä on tämä hulina jo oikeasti helpottanut. Kun oikein kiristyttää vannetta, niin mietin sitä mitä se oli vuosi tai kaksi sitten. Vanteen kiristäjä... Siinä toinen nimiehdotus pojalle.

Poika on samanlainen päiväkodissa, mua neuvottiin ettei sille anneta huomiota niin vähenisi. Välillä rauhoittuu ja välillä pahenee. Tää on yhtä vuoristorataa nämä jutut naurattaa sit joskus vuosien päästä, toivottavasti :hug:

 

[Morrigan]

Tämä on yksi minkä minäkin olen huomannut. Vähän kun ruoka-ajoissa heittää, niin se on yhden helvetin lisäksi toinen rinnalla.

Myslipatukoita, rusinoita, kuivattuja hedelmia... joskus sokeripalojakin aina kasilla. Mutta ennakointia vaatii, etta osaa oikeaan aikaan antaa ja sopivan maaran, etta ruokailu ei mene sekaisin.

 

[Queen of Nothing]

Myslipatukoita, rusinoita, kuivattuja hedelmia... joskus sokeripalojakin aina kasilla. Mutta ennakointia vaatii, etta osaa oikeaan aikaan antaa ja sopivan maaran, etta ruokailu ei mene sekaisin.

Meillä on hedelmiä aina hollilla. Nyt olen ostanut etenkin luomuomppuja, kun haluaa hedelmänsä jostain syystä aina kuorineen (tai pelkät kuoretkin kelpaisi). Pilttipurkkeja olen varannut myös usein kaappiin. Pitää varmaan noihin kuivattuihin hedelmiinkiin varmaan panostaa vielä (muihin kuin rusinoihinkin) ja alkaa hakemaan tiuhempaa ruokailutahtia... jos tarkemmalla aikataululla saataiisiin tuota kiukkua vähenemään entisestään. Myslipatukat katoaa mystisesti heti jos niitä ostaa Eikä kyseessä ole minä, joka niitä söisi.