Lapsen urheiluharrastus ja motivaatio

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "méredetroix"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"méredetroix"

Vieras
Olen erittäin hämilläni miten olisi viisainta toimia tässä tilanteessa.

Lapsi (10v) on harrastanut muutaman vuoden jalkapalloa. On siinä luonnostaan melko hyvä, mutta harjoittelumotivaatio aaltoilee. Toisinaan touhuaa harjoitusten ulkopuolella kaikkea muuta, toisinaan lähtee pallo kainalossa harva se ilta kentälle - vaikka yksin.

Harjoituksissa treenaa välillä todella hyvin, välillä kaverit tuntuvat olevan tärkeämpiä.

Lapsi valittiin uuteen kilpajoukkueeseen syksyllä. Kävimme keskustelun silloin siitä, mitä kilpajoukkueessa pelaaminen ja harjoitteleminen tarkoittaa koko perheemme kannalta. Se vaatii suurta sitoutumista myös meiltä vanhemmilta niin rahallisesti kuin ajallisestikin, joten oletamme suurta sitoutumista myös häneltä. Harjoitukset tulee hoitaa hyvin ja jalkapallon täytyy olla sitten monessa asiassa etusijalla, jos joukkueeseen haluaa. Ja hän halusi.

Olimme, ja olemme edelleen, luonnollisesti ylpeitä ja iloisia pojan menestyksestä. Sanoin myös hänelle, että eikö olekin hienoa, miten oma työ on kantanut hedelmää? Syksyllä ennen valintoja poika treenasi paljon yksin.

Nyt tuntuu, että jalkapallosta ei tule mitään. Käy kyllä mielellään ja on ylpeä paikastaan joukkueessa. Käyttää vapaa-ajallaankin vain seuran vaatteita ja omien sanojensa mukaan treenaa hyvin.

Peleissä kuitenkin näyttää siltä, että hän on lähinnä taantunut, kun kaikki muut tuntuvat edistyneen. Keskittyminen peliin on täysin olematonta.

Pojalla on mielestäni esipuberteetin oireita, joten olen entistäkin hämmentyneempi siitä miten pitäisi toimia.

Olenko vihainen, koska hän ei aseta jalkapalloa ykköseksi kuten sovittiin? Näytänkö pettymykseni? Kannustanko kaikesta huolimatta, vai olenko täysin välinpitämätön? Teeskentelenkö, etten muista koko jalkapalloa?

Tämän viikon treeneihin ilmoitin pojan poissaolevaksi - ajattelin hänen kuitenkin ehkä tarvitsevan taukoa.

Kokemuksia, ajatuksia? Ja korostan vielä, että kyse ei ole siitä, että hänet olisi pakotettu harrastamaan.
 
Jos poika tykkää treenata ja käy mielellään pelaamassa, en olisi huolissani. Aaltoilua tulee ja menee tuossa iässä. Muutaman vuoden kuluttua pojasta saattaa tulla jalkoihinsa kompastuva köntys, kun kasvupyrähdyksen jälkeen vie aikaa tottua ohjaamaan uuden kokoista kroppaa. Kyllä ne valmentajat sitten ottaa asian puheeksi jos aihetta huoleen on tai toki voit itse ottaa asian esille valmentajan kanssa
 
Puhu nyt ihan ensimmäisenä valmentajan (tai monikossa) kanssa. Heidän näkemystään kannattaa kuunnella. Toisekseen, talvi voi olla haastavaa aikaa, pimeys, lumi ja kylmyys kun ovat hidaste lajin harrastamiselle, varsinkin omatoimisesti.
 
Puhukaa puhukaa.. Monesti tuntuu että lapsi taantuu eri vaiheissa takaisin pikkulapseksi joka suhteessa. JOku tökkii harjoittelussa tai peleissä, mutta se voi liittyä tuohon kehitysvaiheeseenkin. Älä vaan sano lapselle että hän on taantunut! Oman kokemukseni mukaan tuon ikäiset usein alkavat niin suuren henkisen ja fyysisen murroksen, että voivat ihan kirjaimellisesti menettää raajojensa hallinnan kun kasvu on nopeaa. Siihen ei auta muu kuin toistot ja toistot eli urheilu tukee kyllä kehitystä. Hyvä olisi olla mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima. Eräänä päivänä ongelma on ohi ja lapsi on mitä sulavin liikkeissään, kunnes seuraava kasvukausi alkaa.

Jos syynä on harkkojen tai pelien kurjuus jostain muusta kuin omasta kasvusta johtuen, tieto pitää vaan kaivaa lapsesta tai mennä katsomaan tms. Voi myös sopia millainen asenne pitää olla harjoitteluun ja peleihin ja että on yritettävä täysiä, ettei petä kavereita. Voi sopia ajan, mikä treenataan täysiä, esim 3 kk ja jos tuntuu sen jälkeen ettei ole oma juttu, on myös mietittävä lopettamista. Tai sitten palataan kesällä takaisin tai toiseen ryhmään.. Onhan näitä mahdollisuuksia, toivottavasti löytyy juuri teidän lapselle sopivia keinoja tukea häntä.
 
Juoksukoulu lapsille / SUL:n virallinen junior juoksukoulu.

Helsingin Jyryn Yleisurheilijoiden Junioritoiminta /Junioreiden juoksukoulu on SUL:n virallinen juoksukoulu.
Helsingin Jyry toivottaa tervetulleiksi kaikki kouluikäiset nuoret urheilemaan.
HeJy:n juoksukoulu junior opettaa juoksemaan hauskalla tavalla.

Katso tästä lisätieto: HeJy:n Junior Juoksukoulusta / Junioritoiminnasta
 
Juoksukoulu lapsille / SUL:n virallinn juoksukoulu junior opettaa juoksemaan hauskalla tavalla.Kaen junior juoksukoulu.

Helsingin Jyryn Yleisurheilijoiden Junioritoiminta /Junioreiden juoksukoulu on SUL:n virallinen juoksukoulu.
Helsingin Jyry toivottaa tervetulleiksi kaikki kouluikäiset nuoret urheilemaan.

Katso tästä lisätieto: HeJy:n Junior Juoksukoulusta / Junioritoiminnasta - http://www.helsinginjyry.com/juniori.htm
 
Itseni on äärettömän vaikea asettua tähän huolenaiheeseen, miten lapsen koulu sujuu? Mitä väliä jollain jalkapallolla on? Lapsella ikää 10 v. Suoritetaanko tässä taas jotain äidin/iskän unelmaa, miksi piti siirtyä joukkueesta toiseen?
 
Itse olen pakottanut vastentahtoisen lapseni pelaamaan jalkapalloa. Olen päivittäin voimakkaasti aivopessyt häntä vähättelemällä koulun tärkeyttä ja korostamalla jalkapallon jaloutta. Ole valehdellut hänelle ettei koulun rehtoriksi ikinä pääsisi jollei ole pelannut jalkapalloa. Jokaisista harjoituksista olen maksanut hänelle 5€, peleistä 10€ ja tehdyistä maaleista lisäksi 10€. Jos poika on alkanut mussuttaa ettei jaksa lähteä harjoituksiin niin olen takavarikoinut kännykän. Eivät en lapset kehtitysmaissakaan töitä tee huvikseen.
 

Yhteistyössä