Lapsen tippuminen sängyltä/hoitopöydältä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi hyväluoja!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voi hyväluoja!

Vieras
Siis ihan oikeasti hyvät vanhemmat.. mä en voi tajuta kuinka on mahdollista lapsen päästä tippumaan esim. sängyltä tai hoitopöydältä. Eikö se nyt oo sanomattakin selvää että sitä lasta ei jätetä hetkeksikään siihen yksin. Siis jos johonkin itse lähtee käymään esim. wc tms. niin eikö sitä lasta voi nostaa vaikka omaan sänkyyn siksi aikaa. Sitte tullaan tänne palstalle itkemään kun on niin huono äiti fiilis!! Miksi otetaan tollasia tyhmiä riskejä, että kyllä se nyt varmaan hetken tässä pysyy??!! Voi hyväluoja en voi muuta sanoa!
 
Se ei aina tarvi olla kun että vähän päätä käännät.. Väsymys tekee kaikenlaista. Ei kai kukaan tietoisesti riskeeraakkaan. Ja se on tietty riskiaikaa kun vauva ei vielä käänny mutta voi oppia koska vaan. Ei tietenkään sellaista riskiä pidäkkään ottaa mutta uskon että näin käy monesti siks ettei vanhemmat yksinkertasesti vaan tajuu että se vois justiinsa oppia kääntymään. Meillekkin on käynyt niin :( Ei onneksi korkealta kuitenkaan vaan matalan sängyn päältä toppa pukineissa.
 
Vaikeaksi menee elämä... Jonkinlainen karsina pitäisi varmaan olla 18 ikävuoteen saakka. Muistan, että putosin nukkuessani sängyn päädystä lattialle joskus 6-vuotiaana. Tippuminen :) on tietysti pahempi juttu kuin putoaminen eikä sellaista varmastikaan tapahdu.
 
No tuota... kun se kokemattomuus kostautuu. Tuskin monikaan tekee samaa tyhmyyttä toista kertaa?

Jotenkin mua kiusaa enemmän tämä koulutuksen puute, koska kaikenlaista vahinkoa lapsille aiheutetaan justiin täydellisen tietämättömyyden takia. Ja omalla lukemisellaan ei pysty kaikkia tietoaukkoja paikkaamaan muuten kuin valtavalla opiskelemisella, johon kaikilla ei varmasti ole aikaa.

Eli tarvittaisiin opettaja, joka tarkkailee ymmärrysaukkoja ja osaa kysyä sopivia tarkentavia kysymyksiä löytääkseen puutteet. Itse en pidä mahdollisena, että turvallista hevoskäsittelytaitoa pystyy hankkimaan ominpäin, ja sen opettamisesta saamani kokemuksen turvin ihmettelen entistä enemmän, miksi vanhemmuus on näitä mukamas demokraattisesti tasan jakautuvia taitoja, joita pitäisi olla kaikilla tarpeeksi ja jos ei ole, niin paheksujien kuoro puhkeaa lauluun.

Vastaavasti monet vanhemmat sörssivät mahdollisuutensa kehittyä vanhemmuudessaan siksi, että häpeävät osaamattomuuttaan. Kuitenkin jokainen ratsastaja ymmärtää ettei voi osata hommaa häävisti ilman että joku ohjaa ja katsoo perään, eikä taitojen vähyys ole se häpeällinen asia, vaan niiden ylimielinen yliarviointi. Mikseivät vanhemmat kykene tähän avarakatseisuuteen? No, ehkä sen paheksujien kuoron takia...
 
Piti oikein saada tehdä oma aloitus asiasta kuinka hyvä äiti itse on. Jännä :saint:

Pitää olla varovainen ja pitää muistaa että lapsi on arvaamaton käänteissään ja pitää olla varuillaan, MUTTA vahinkoja sattuu, se ei välttämättä johdu huolimattomuudesta tai piittaamattomuudesta, ja on turha tulla haukkumaan ja yleistämään miten huono äiti on jos antaa lapselleen tapahtua tuollaista. Sitten kannattaa tulla arvostelemaan kun joku antaa sellaista tapahtua uudestaan ja uudestaan tai tekee niin tahallaan.

Jospa ensimmäisen kiven tosiaan heittäisi hän joka on täysin täydellinen? Ap ei varmasti ole koskaan jättänyt puoleksi sekunniksikaan lastaan vahtimatta, sehän voi vaikka vain kaatua lattialla istuessaan ja lyödä päänsä tai sitteriin jätettynä vyöt voi hajota ja lapsi pudota tms. Kävelemään opittuaan lapsi kolhii varmasti itseään joskus johonkin, kääritäänkö ne sitten pumpuliin ja kuplamuoviin ja käsketään olla liikkumatta ettei äidin täydellisyyteen tule tahraa?

Täydellisten äitien kannattaa varmasti mennä sinne lapsen viereen nyt istumaan koneen sijasta ja katsoa ettei se kolhi itseään, syö mitään kiellettyä, tukehdu omaan sylkeensä, lakkaa muuten vain hengittämästä...
:headwall:
 

Yhteistyössä