lapsen syömisongelmat, kokemuksia? miten auttaa lasta?

["huolissaan"]

eli lapsella alkanut n. 3viikkoa sitten ongelmat syömisen kanssa, aluksi pistettiin flunssan piikkiin mutta sittemmin tilanne on muuttunut enemmänkin pelkotilan kaltaiseksi.
lapsi sanoo että nieleminen on vaikeaa, kurkkuun sattuu, mahaan sattuu, pelkää tukehtuvansa, pelkää että menee väärään kurkkuun jne.
oireet, vaivat ja onnistumine syömisessä vaihtelee, saattaa syödä ihan "kiinteää ja kovaakin" ruokaa silloin kuin ei jää rikkinäisen levysoittimen lailla jankkaamaan ettei ymmärä mistä tämä johtuu, ei pysty, sattuu, ei onnistu mutta sitten taas saattaa jäädä syömättä puuro, mehukeitto tai jugurtti koska se on hankalaa ja ei pysty, tuntuu inhottavalta, jää kurkkuun jne.

lääkärissä käytiin kun epäiltiin että kurkussa on jotain (siis kun luultiin flunssaksi) mutta siellä ei lievän punoituksen lisäksi mitään ollut, ja sekin taisi johtua vain "teko" yskästä mitä ruokailun yhteydessä harrasti.

tunnetusti psykologien juttusille on haasteellista päästä nopeasti, mutta sinnekkin nyt sitten soittelen ja koitan saada ajan.

tässä kohti tuntuu vaan siltä että pinna kiristyy kohtuuttomasti eikä tämä ongelma tunnu helpottuvan millään

on puhuttu peloista, kannustettu, vakuuteltu ettei mitään pahaa syömisessä käy, on koitettu keksiä erilaisia ajatuksia harhauttavia juttuja ja puhuttu siitä miksi ihmisen on pakko syödä. mutta tietysti on mennyt ajoittain myös riitelyksi, huutamiseksi ja omaan huoneeseen lähettämiseksi.

toisaalta haluaa uskoa lasta, että oikeasti kurkussa on jotain vikaa, mutta toisaalta oireet ja toiminta viittaisi enemmän päässä olevaan juttuun ja sitten taas kun lapsi on 6v niin voihan se olla ihan vaan temppuilua ja huomion hakua

onko kellään kokemusta tälläisestä ja millä tilannetta saisi korjattua

 

[Norppa83]

No kun vaikuttaisi siltä, että lapsella ei mitään oikeaa fyysistä vaivaa enää ole kurkussa tai muuten, niin minusta vaikuttaisi siltä, että lapsi haluaa vain huomiota. Sairaana ollessaan sai erityishuomiota liittyen ruokailutilanteisiin, tykkäsi siitä ja tahtoo pitää tästä huomiosta kiinni jatkossakin. Jos lapsella on vielä olemassa pikkusisarus, jota pitää normaalisti huomioida häntä enemmän, niin eihän tuo ihme ole, että noin nyt käyttäytyy.

Eli nyt lapsen kanssa istutaan alas ja jutellaan, että voisiko tuo syömisen kanssa poteminen olla sitä, etät on mukava saada vanhemmilta jakamatonta huomiota. Jos näin on, niin sitten sopisin niin, että tuo saa loppua ja huomiota saa ilman moisia temppujakin. Ja miten olisi ravintolaan syömään meno asian juhlistamiseksi ihan vaikka äidin kanssa kahdestaan?

 

[ap huolissaan]

lasta itseään tuntuu ahdistavan se ettei "pysty" syömään, itkee ja puhuu asiasta.
tämä itseasiassa alkoi kun käytiin ravintolassa, yhtäkkiä kesken ruokailun lapsi ilmoitti että on pahaolo, iltaan mennessä valitteli jo kurkkukipua ja mahakipua ja ruoka-aikoina ilmestyi sitten non stop yskä. seuraavan 3 päivän aikana ei syönyt oikeastaan mitään, maidolla laimennettua jugurttia muutaman lasillisen. silloin käytiin lääkärissä jossa siis mitään muuta vikaa ei ollut kuin lievää punoitusta kurkussa (joka todennäköisesti siitä väkisin yskimisestä tullut) saatiin ohjeistus syöttää muutama päivä kylmiä sosekeittoja ja jugurttia ja tähän lapsi sitten takertui, olisi vielä viikon päästä pitänyt niitä saada.

alun jälkeen ollaan siis vaadittu että ruokaa pitää syödä, annoskokoja on pienennetty jotta lapsen mielessä "haaste" tuntuisi helpommalta, syöminen kuitenkin kestää ja aiheuttaa itkukohtauksia, asian vatvomista, asiasta puhumista lapsella. jotkut päivät ovat helpompia toiset taas ihan mahdottomia
sitä sellaista paapomishuomiota lapsi ei tällä saa, normaalisti kuitenkin hellyyttä ja huomiota saa paljon (kuten ennen tätäkin)

 

["hmm"]

Ootteko koeillut, että lapsi saisi itse avustettuna valmistaa ruoan ja annostella omalle lautaselle sen verran mitä syöpi? Teette lapsen lempi ruokia yms. Varmasti vaikea ja hermoja raastava tilanne

 

[ap huolissaan]

on kokeiltu tuota yhdessä tekemistä, oman annoksen ottamista, lempiruokien tekemistä.
on myös otettu periaatteeksi että jos ei pysty tavallista ruokaa syömään niin sitten ei syö herkkujakaan, ja lapsi on senkin hyväksynyt eikä edes pyydä herkkuja

kurjinta tässä on se että vaikea on lasta uskoa noiden fyysisten oireiden kohdalla kun ne muuttuu kokoajan, vaihtavat paikkaa jne. mutta siltikään ei halua antaa lapselle oloa ettei vanhemmat usko.
tutkimuksiin on vaikea päästä, ainakaan nopeasti (ellei paino ala tippumaan radikaalisti) mutta ei tässä kait oikeasti voi poissulkea fyysisiä vikoja ilman tutkimuksia.
ahdistaa kun tämä on nyt aika lailla päiviä hallitseva asia, ja vaikka ollaan koitettu sitä asialle minimaalista huomiota antamista ja reipasta tsemppaamista niin eipä nekään ole auttanut, sen tiedän toki itse että huutaminen, rankaisu tai tuntikaupalla pöydässä istuttaminen ei ole ratkaisu mutta kun pinna palaa niin muutamaan otteseen niitäkin käynyt.

 

["vieras"]

Onko lapsi eskarissa? Onnistuuko syöminen siellä yhtään paremmin?

 

[riiviöiden äiti]

Uskon että tuntemukset ovat lapselle todellisia, vaikka ne omien korvien välistä tulisikin. Kuullostaa jonkinailselta pakko-oireelta ( tai siis sen kaltaiselta, ei ole tarkoitus tohtoroida diagnooseja). Voisiko non-stop yskä olla ticsi? nehän ovat "luonnollisia" tuossa iässä, kuten minimurrosikäkin, jos lasta ahdistaa jokin ja se saa aikaan k,o, tuntemuksia? ehkä ja mahdollisesti?

Vaikka se tuntuu varmasti tolkuttoman haastavalta, niin yritä olla huomioimatta syömisessä epäonnistumisia, ja huomioi vaan se mikä onnistuu. Älä tee mistään pakkoa, hetken aikaa lapsi pärjää juomillakin, kun tilanteen saisi laukeamaan. Aika herkästi veisin uudestaan lääkäriin, onhan tuo lapselle itselleen kamalaa.
:hug:

 

[ap huolissaan]

eskarissa sujuu vähän paremmin, siellä kait auttaa se muiden lasten yleinen hälinä ja tapahtuvat asiat. mutta on se sielläkin hidasta ja joutuvat kannustamaan syömisessä (olen sinne kertonut jo heti alussa tästä kun lasta hakiessa kertoivat että lapsi oli syönyt huonosti ja yskinyt paljon)
eli eivät sielläkään lähde tähän _ei tarvitse syödä_ juttuun, joten lapsi yrittää kyllä syödä reippaasti

 

[ap huolissaan]

olen kyllä varaamassa lääkäriaikaa, kun ei tälle nyt näy loppua ihan juuri nyt.
lasta on "pakotettu" syömään sen verran että pysyy kunnossa, ja on keskusteltu siitä että vaikka syöminen tuntuisi kurjalta niin ihminen tarvitsee ruokaa jaksaakseen (ja lapsi todella voi olla useamman päivän syömättä juuri mitään, on sitten väsynyt, apaattinen, vatsaan sattuu ihan silkasta nälästä jne)
annoskoot on nyt siis ehkä 2v tasoa ja niistäkään ei helposti selviä

 

[7 v äiti]

Onko kotona tapahtunut jotain poikkeavaa? Kiusataanko jossain? Onko teillä ollut surua tai huolta muuten?

miten miehesi ja sinun välit? Entä lapsen ja kavereidensa tai sisarusten? Onko tullut muuten jotain pelkoja, painajaisia tms?

 

[ap huolissaan]

ei ole kotona sattunut mitään, eskarissakin kuulemma kaikki sujuu ihan hyvin, valit kaikkiin on hyvät, siis ei ole tiedossa mitään erityistä ongelmaa missään, muutamina öinä on ollut pahoja unia mutta ei sen kummempaa.
noi aiemmin mainitut pakko-oireet kuullostaisi kyllä ihan loogisilta mutta miten ne saisi loppumaan?

itse sanoo pelkäävänsä että ruoka menee väärään kurkkuun ja hän tukehtuu. en enää oikein itsekkään tiedä mitkä on lapsen omia ajatuksia ja mitkä ovat meiltä vanhemmilta tulleilta vaihtoehtoja ongelman syntyyn.

ei ole aiemmin ollut minkäänlaisia ongelmia syömisessä, eikä tiedossa ole mitään läheltä piti tilannettakaan jossa ruokaa olisi mennyt väärään kurkkuun.
mahdollista on tietysti että silloin ravintolassa on vahingossa nielaissut liian ison palan (sehän on erittäin epämiellyttävän tuntuista, samoin kuin polttava ruoka) mutta ei lapsi silloin mitään sellaista sanonut joten en tiedä varmaksi.

tämä on todella turhauttava tilanne kun toisalta on huolesta soikeana ja haluaisi vain tehdä lapsen olon paremmaksi, toisaalta taas hermoja repivää kun hyvinkin tavallisesta elintärkeästä asiasta tuli yhtäkkiä näin vaikeaa eikä tiedä miksi, eikä osaa korjata sitä.
eikä lapsi osaa selittää tai kertoa missä vika on, tai siis ainakaan selvästi ja aukottomasti jotta asiaan löytyisi nopea korjaava ratkaisu.
enkä luota siihenkään että tavallinen tk lääkäri tulisi antamaan mitään vastauksia tai neuvoja, jos se aika nyt saadaan edes tällä ongelmalla.
perheneuvolan psykologille soitan huomenna kun on viikon ainoa puhelinaika.

 

["Vieras"]

Ihan selvästihän tuo kuulostaa siltä että ei fyysinen ongelma ole kyseessä vaan enemmänkin psyyke puolen juttuja. Kannattaa lääkäriin viedä ja selvittää asiaa. Monesti lapsilla on sekin vielä, että asiat paisuvat ja niistä tulee kauheita mörköjä mitä enemmän niistä puhutaan lapsen kanssa/lapsen kuullen ja kiinnitetään huomiota.
Saattaahan aikuisenkin stressi ilmetä palan tunteena kurkussa. Kannattaa ihan ammatti-ihmisen kanssa asiaa lähtä selvittämään.
Tilanne on hankala ja haastava vanhemmille, joten voimia!

 

["Lilli"]

Itselleni tuli mieleen jos on saanut allergisen kohtauksen siellä ravintolassa ja pelkää sen uusiutumista. Se on aika pelottava tunne kun kurkku turpoaa umpeen, tuo yskä ja kurkun punoitus käy kyllä yksiin sen kanssa.